Pääsin minäki vähän juhulimmaan. Käytiin uimakaverin yksvee synttäreillä. Minulla oli oikein juhulahousut (niissä on takataskutkin) ja nappipaita. Oli kyllä jännää. Kyllä minä kävelisinkin, jos joku taluttelis. Ihan itte en vielä uskalla. Onneksi konttaamalla pääsee nopiampaa. Äitikin on iloinen, kun on vähemmän vahtimista...
sunnuntai 15. helmikuuta 2015
lauantai 14. helmikuuta 2015
Ilta ulkona
Meidät kutsuttiin illanviettoon. Ensimmäisen kerran lapsen syntymän jälkeen pääsimme miehen kanssa kahdestaan jonnekin. Oi, teki hyvää.
Molemmat isovanhemmat asuvat kaukana ja meillä ei oikein ole ketään, jota voisimme pyytää lapsenvahdiksi. Tai varamummo asuu "ihan naapurissa" naapurikunnassa, jossa asuvat myös ystävämme, lapsen kummit. Kyllä molemmat ottavat. Mutta silti on tosi vaivaannuttavaa pyytää lapsenvahdiksi, kai se on jokin vanhakantainen ajatus siitä, ettei halua olla vaivaksi.
Oi ihana, kun ottivat. Me juhlimme silti lyhyen kaavan mukaan: lapsi hoitoon kuuden jälkeen, puoli seitsemäksi juhliin, sai syödä ja keskustella. Lapsi haettiin puoli ysin aikaan, kun vieraat siirtyivät etkoilta juhlajuhliin, lapsi oli syönyt iltapalan, sillä oli yökkärit päällä, autoon ja kaikki kotona ennen puoli kymmentä. Näillä näkymin olemme kaikki nukkumassa ennen puolta yhtätoista. Oi tällainen juhliminen sopii niin minulle.
Mistä tietää, että kotiäiti poistuu kotoa juhlimaan?
Se joutuu nousemaan jakkaran päälle löytääkseen kaapista sukkahousut tai edes jotkut puolisukat leggareiden alle, leggarit itsessään ovat avaamattomassa paketissa ja ne on tietysti tarjouksesta ostettu. Juhlamekon alla on urheilutoppi, jota ei tietystikään kerrota kenelläkään, ripsari on niin vanhaa, että kirvelee silmissä ja deodoranttiakin oli lainattava samalla, kun jätti lapsen hoitoon. Käsilaukussa oli mukana myös villasukat siltä varalta, jos juhlien koodi olisi sen sallinut.
Kaikesta huolimatta onnistuin silti olemaan tyylikkäämpi kuin uskoin.
Niin. Teki se niin hyvää. Onneksi on ystäviä.
Niin ja se lapsi. Sillähän oli mennyt tosi hyvin. Tuolla se nyt tuhisee omassa sängyssään. Se oli maailman suloisin näky, kun nostin sen nukkuvana pakettina turvakaukalosta sänkyyn.
Välillä tuntuu, että sydän särkyy, kun se on niin suloinen.
Molemmat isovanhemmat asuvat kaukana ja meillä ei oikein ole ketään, jota voisimme pyytää lapsenvahdiksi. Tai varamummo asuu "ihan naapurissa" naapurikunnassa, jossa asuvat myös ystävämme, lapsen kummit. Kyllä molemmat ottavat. Mutta silti on tosi vaivaannuttavaa pyytää lapsenvahdiksi, kai se on jokin vanhakantainen ajatus siitä, ettei halua olla vaivaksi.
Oi ihana, kun ottivat. Me juhlimme silti lyhyen kaavan mukaan: lapsi hoitoon kuuden jälkeen, puoli seitsemäksi juhliin, sai syödä ja keskustella. Lapsi haettiin puoli ysin aikaan, kun vieraat siirtyivät etkoilta juhlajuhliin, lapsi oli syönyt iltapalan, sillä oli yökkärit päällä, autoon ja kaikki kotona ennen puoli kymmentä. Näillä näkymin olemme kaikki nukkumassa ennen puolta yhtätoista. Oi tällainen juhliminen sopii niin minulle.
Mistä tietää, että kotiäiti poistuu kotoa juhlimaan?
Se joutuu nousemaan jakkaran päälle löytääkseen kaapista sukkahousut tai edes jotkut puolisukat leggareiden alle, leggarit itsessään ovat avaamattomassa paketissa ja ne on tietysti tarjouksesta ostettu. Juhlamekon alla on urheilutoppi, jota ei tietystikään kerrota kenelläkään, ripsari on niin vanhaa, että kirvelee silmissä ja deodoranttiakin oli lainattava samalla, kun jätti lapsen hoitoon. Käsilaukussa oli mukana myös villasukat siltä varalta, jos juhlien koodi olisi sen sallinut.
Kaikesta huolimatta onnistuin silti olemaan tyylikkäämpi kuin uskoin.
Niin. Teki se niin hyvää. Onneksi on ystäviä.
Niin ja se lapsi. Sillähän oli mennyt tosi hyvin. Tuolla se nyt tuhisee omassa sängyssään. Se oli maailman suloisin näky, kun nostin sen nukkuvana pakettina turvakaukalosta sänkyyn.
Välillä tuntuu, että sydän särkyy, kun se on niin suloinen.
perjantai 13. helmikuuta 2015
Sellainen perjantai
Tänä väsyneenä perjantaiaamuna olen vakuuttunut, että lapsella on ikiyskä, koska syötän sille liian paljon jäisiä mustikoita. Toisaalta se kyllä ihan itse tahtoo niitä syödä.
Tämä viikko on ollut täynnä tohinaa. Meillä on käynyt pikkuihmisiä, on kerhoiltu ja kyläilty. Voi kuinka yltäkylläistä! Ihanaa tervettä väsymystä, kun ympärillä tapahtuu ja päiviin mahtuu paljon puuhaa ja iloa.
Tällä viikolla olen ottanut omaa aikaa ja linnoittautunut iltaisin yläkertaan ompelemaan. Ihana tehdä jotain, jossa näkee kättensä jäljen, eikä joku tuhoa sitä samantien (toisin kuten vaikka ruoan tai puhtaat pyykit). Minun hetkeni, minun kuplani. Aikoihin en olekaan uppoutunut johonkin niin paljon ja vasta pintaraapaisun verran olen ehtinyt tehdä. Aamuisin on väsyttänyt. Ei siksi, että lapsi olisi valvottanut, vaan siksi, että itse on valvonut.
Takassa tuli, ulkona kuulas pakkaspäivä. Sellainen perjantai. Jos olisin vähemmän väsyneempi, muistaisin, että ne mustikat ovat tosi terveellisiä. Ja mustikkatahratkin lähtevät kiehuvalla vedellä.
Tunnisteet:
arki,
harrastaminen,
oma aika,
ompelu,
väsymys
tiistai 10. helmikuuta 2015
Rakkaudesta leivänmuruihin
Minä nalkutan. Nalkutus, nalkutus, kilkatus, kalkatus leuat vaan lonksuu. Välillä tuntuu, että ääni soi jo omassakin päässä. Tämä on loppuunkaluttu ikuisuusaihe.
Mutta kun olisi niin mukavaa, että olisi siistiä.
Se ei vaan kertakaikkiaan näytä onnistuvan perheessä, jossa mies jättää tavarat juuri siihen paikkaan, mihin ne kädestään laskee, vaimo ei luonnostaan laita tavaroita paikoilleen ja lapsi rakastaa levittää tavaroita ympäri huushollia. Yritän. Voi joka päivä minä yritän ja välillä päästä kuuluu piu ja nousee höyry korvista, kun pitää siivota KAIKKIEN jälkiä ja silti aina minun pitäis tietää, missä kaikki on. Olen jo uhkaillut miehelle, että jokaikisen vaatteen, jonka lattialle jättää, alan nostella pyykkikoriin. No enpä ole vielä viittinyt, kun pyykkiäkin on koko ajan niin paljon. Siivoamisesta on pakko tinkiä. Siitä on vain pakko tinkiä, ellei 1) halua siivota kaikki päivät aamusta iltaan 2) haluaa saada päivän aikana tehtyä jotain muutakin, jotain joka tekee oikeasti hyvää.
Olen tullut siihen tulokseen, että niillä, joilla on lapsia ja siistiä on 1) aivan liikaa aikaa tai 2) todella kilttejä ja siistejä lapsia.
Mutta silti. Jos edes vähän laittaisi joka päivä tavaroita paikoilleen, niin ei tarvitsisi elää kuin pellossa. Ja kyllä niitä laitetaankin. Joka päivä. Yhdessäkin. Mutta silti sama rumba jatkuu päivästä toiseen. Kahlaat kaapista kiskottujen tavaroiden läpi ja väistelet varpailla kaikkea sitä sälää, mitä lattialla on. Oi kyllä, olen siirtynyt sisäkenkiin. Siivoaminen sitten lapsen kanssa on asia erikseen, jonka eräs äiti-ihminen kiteytti erittäin osuvasti. Oih, olin katketa naurusta. Aivan kuin meidän elämästä! Tuli aivan mieleen, kun yksi päivä pesin vessaa: lukitsin vessan oven ja lopulta pyysin (huusin) miestä hakemaan eroahdistusta potevan pikkuihmisen, joka seisoi vessan oven takana ovea hakaten ja ulisten surkeasti.
Joten olen yrittänyt opetella uutta asennetta - rakkaudesta leivänmuruihin. Nauti puhtaasta pöydänaluksesta silloin, kun olet sen luutunnut. Olkoonkin se vaikka vain kerran viikossa ja kestäköön vain ohikiitävän sekunnin. Varmaa on vain, ettei se ei ole kauaa puhdas. Iloitse siitä, että lapsi on nokkela. Kun tyhjennät uunivuuat laatikosta, jonka lapsi on oppinut avaamaan ja käännät selkäsi, on lapsi kiivennyt vetolaatikkoon hekotellen istumaan. Koko ajan lapsi oppii avaamaan lisää ja lisää kaappeja ja tyhjentää ihan kaiken, mihin pienillä nakkisormilllaan yltää. Jos hän leikkii tunnin (uskomatonta, mutta totta) kattilalla ja lusikoilla, istu alas ja juo kahvit. Jos hän leikkii toisen tunnin muovikipoilla, jotka on tyhjentänyt toisesta kaapista, lue lehti. Sulje silmät sotkuilta ja kuule lapsen nauru. Ja sitä paitsi mies jaksaa joka ilta peuhata ja remuta ja leikkiä lapsen kanssa. Se jos mikä on suurempi onni kuin ne puhtaat lattiat.
Joten asenteen voisi laajentaa rakkaudesta leivänmuruihin, rakkaudesta avonaisiin kaappeihin ja laatikoihin, rakkaudesta muovikippoihin, rakkaudesta lojuviin vaatteisiin. Rakkaudesta arkeen. Pysyvää on vain kaaos.
Mutta kun olisi niin mukavaa, että olisi siistiä.
Se ei vaan kertakaikkiaan näytä onnistuvan perheessä, jossa mies jättää tavarat juuri siihen paikkaan, mihin ne kädestään laskee, vaimo ei luonnostaan laita tavaroita paikoilleen ja lapsi rakastaa levittää tavaroita ympäri huushollia. Yritän. Voi joka päivä minä yritän ja välillä päästä kuuluu piu ja nousee höyry korvista, kun pitää siivota KAIKKIEN jälkiä ja silti aina minun pitäis tietää, missä kaikki on. Olen jo uhkaillut miehelle, että jokaikisen vaatteen, jonka lattialle jättää, alan nostella pyykkikoriin. No enpä ole vielä viittinyt, kun pyykkiäkin on koko ajan niin paljon. Siivoamisesta on pakko tinkiä. Siitä on vain pakko tinkiä, ellei 1) halua siivota kaikki päivät aamusta iltaan 2) haluaa saada päivän aikana tehtyä jotain muutakin, jotain joka tekee oikeasti hyvää.
Olen tullut siihen tulokseen, että niillä, joilla on lapsia ja siistiä on 1) aivan liikaa aikaa tai 2) todella kilttejä ja siistejä lapsia.
Mutta silti. Jos edes vähän laittaisi joka päivä tavaroita paikoilleen, niin ei tarvitsisi elää kuin pellossa. Ja kyllä niitä laitetaankin. Joka päivä. Yhdessäkin. Mutta silti sama rumba jatkuu päivästä toiseen. Kahlaat kaapista kiskottujen tavaroiden läpi ja väistelet varpailla kaikkea sitä sälää, mitä lattialla on. Oi kyllä, olen siirtynyt sisäkenkiin. Siivoaminen sitten lapsen kanssa on asia erikseen, jonka eräs äiti-ihminen kiteytti erittäin osuvasti. Oih, olin katketa naurusta. Aivan kuin meidän elämästä! Tuli aivan mieleen, kun yksi päivä pesin vessaa: lukitsin vessan oven ja lopulta pyysin (huusin) miestä hakemaan eroahdistusta potevan pikkuihmisen, joka seisoi vessan oven takana ovea hakaten ja ulisten surkeasti.
Joten olen yrittänyt opetella uutta asennetta - rakkaudesta leivänmuruihin. Nauti puhtaasta pöydänaluksesta silloin, kun olet sen luutunnut. Olkoonkin se vaikka vain kerran viikossa ja kestäköön vain ohikiitävän sekunnin. Varmaa on vain, ettei se ei ole kauaa puhdas. Iloitse siitä, että lapsi on nokkela. Kun tyhjennät uunivuuat laatikosta, jonka lapsi on oppinut avaamaan ja käännät selkäsi, on lapsi kiivennyt vetolaatikkoon hekotellen istumaan. Koko ajan lapsi oppii avaamaan lisää ja lisää kaappeja ja tyhjentää ihan kaiken, mihin pienillä nakkisormilllaan yltää. Jos hän leikkii tunnin (uskomatonta, mutta totta) kattilalla ja lusikoilla, istu alas ja juo kahvit. Jos hän leikkii toisen tunnin muovikipoilla, jotka on tyhjentänyt toisesta kaapista, lue lehti. Sulje silmät sotkuilta ja kuule lapsen nauru. Ja sitä paitsi mies jaksaa joka ilta peuhata ja remuta ja leikkiä lapsen kanssa. Se jos mikä on suurempi onni kuin ne puhtaat lattiat.
Joten asenteen voisi laajentaa rakkaudesta leivänmuruihin, rakkaudesta avonaisiin kaappeihin ja laatikoihin, rakkaudesta muovikippoihin, rakkaudesta lojuviin vaatteisiin. Rakkaudesta arkeen. Pysyvää on vain kaaos.
![]() |
| Yksi suosikkipaikoistani. Huomaa, kuinka kaukaa kuva on otettu, ettei vain harmonia säry. |
![]() |
| Moro, menin taas. Et viittis äiti kerätä. |
![]() |
| Meillä ei olla hellan ja nyrkin, vaan hellan ja laatikon välissä. |
![]() |
| Näin kun aurinko alkaa paistaa... |
![]() |
| ...niin näissähän voi jopa nähdä kauneutta. |
![]() |
| Tai miten sen nyt ottaa. |
![]() |
| Kiipeä lopuksi ilmankostuttimen päälle (kiitos jarrusukkien) ja kippaa mukillinen vettä lattialle. |
sunnuntai 1. helmikuuta 2015
Kolmen sanan joojoomies
Lapsen pulinageneraattori on käynnissä koko valveilla oloajan, mutta pulipuli, glagla, jopopopo -setistä on hieman vaikea saada tällaisen ihan tavisäidin mitään selkoa. Muutamia tunnistettavia sanoja löytyy.
Äitti eli äiti
Tämä sana esiintyy erityisesti silloin, jos äiti-ihminen on ollut poissa ja palaa takaisin lapsen näköpiiriin. Sana esiintyy myös silloin, kun lapsi kaipaa ei-näkyvissä olevaa äitiä. Äitti kajahtaa ilmoille myös silloin, kun lapsi on innoissaan ja selittää jotain äiti-ihmiselle tai oikeastaan ihan kenelle tahansa. 2/3 ajasta sana tarkoittaa kaikkea mahdollista.
Autto eli auto
Tämä sana esiintyy aina silloin, kun pihalta kuuluu auton, mopon, aura-auton, roska-auton tai mopoauton ääni. Silloin kaikki lapsen toiminnot pysähtyvät, hän jähmettyy paikoilleen ja hokee autto autto autto. Sana on käytössä myös pihalla, kun lapsi näkee auton tai silloin, kun lapsi katselee autokirjasta isoa traktoria. Autto-sanan käyttöön liittyy innostuksesta pyöreät silmät ja hämmästyksestä o-asentoon auki jäänyt suu. Toisinaan myös kädet nousevat ilmaan hurraa-asentoon.
Anna
Voi myös olla muodossa annanna. Sana esiintyy pääsääntöisesti ruokapöydässä silloin, kun lapsi kurkottelee kohti ruokaa, useinmiten jonkun muun kuin omaa ruokaa. Sana aktivoituu etenkin silloin, jos näkösällä on vadelmia tai Oltermanni-juustoa. Anna-sana on korvannut muinaissuomalaisen tisshi-sanan, jolla lapsi viittasi alkuvaiheen maitoateriointiin ennen kiinteämmän ruokavalion yleistymistä.
Joo
Rento joo on vastaus kaikkeen.
Otatko ruokaa?
Joo!
Mennäänkö ulos?
Joo!
Vaihdetaanko vaippa?
Joo!
Onko kylmä?
Joo!
Onko kuuma?
Joo!
Juotko vielä?
Joo!
Joo-vastaus ei kuitenkaan tarkoita, että lapsi olisi kysyjän kanssa samaa mieltä. Esimerkiksi vaipanvaihto aiheuttaa edelleen aggressiivisen ei-reaktion, johon liittyy taistele ja pakene -refleksi.
Äitti eli äiti
Tämä sana esiintyy erityisesti silloin, jos äiti-ihminen on ollut poissa ja palaa takaisin lapsen näköpiiriin. Sana esiintyy myös silloin, kun lapsi kaipaa ei-näkyvissä olevaa äitiä. Äitti kajahtaa ilmoille myös silloin, kun lapsi on innoissaan ja selittää jotain äiti-ihmiselle tai oikeastaan ihan kenelle tahansa. 2/3 ajasta sana tarkoittaa kaikkea mahdollista.
Autto eli auto
Tämä sana esiintyy aina silloin, kun pihalta kuuluu auton, mopon, aura-auton, roska-auton tai mopoauton ääni. Silloin kaikki lapsen toiminnot pysähtyvät, hän jähmettyy paikoilleen ja hokee autto autto autto. Sana on käytössä myös pihalla, kun lapsi näkee auton tai silloin, kun lapsi katselee autokirjasta isoa traktoria. Autto-sanan käyttöön liittyy innostuksesta pyöreät silmät ja hämmästyksestä o-asentoon auki jäänyt suu. Toisinaan myös kädet nousevat ilmaan hurraa-asentoon.
Anna
Voi myös olla muodossa annanna. Sana esiintyy pääsääntöisesti ruokapöydässä silloin, kun lapsi kurkottelee kohti ruokaa, useinmiten jonkun muun kuin omaa ruokaa. Sana aktivoituu etenkin silloin, jos näkösällä on vadelmia tai Oltermanni-juustoa. Anna-sana on korvannut muinaissuomalaisen tisshi-sanan, jolla lapsi viittasi alkuvaiheen maitoateriointiin ennen kiinteämmän ruokavalion yleistymistä.
Joo
Rento joo on vastaus kaikkeen.
Otatko ruokaa?
Joo!
Mennäänkö ulos?
Joo!
Vaihdetaanko vaippa?
Joo!
Onko kylmä?
Joo!
Onko kuuma?
Joo!
Juotko vielä?
Joo!
Joo-vastaus ei kuitenkaan tarkoita, että lapsi olisi kysyjän kanssa samaa mieltä. Esimerkiksi vaipanvaihto aiheuttaa edelleen aggressiivisen ei-reaktion, johon liittyy taistele ja pakene -refleksi.
lauantai 31. tammikuuta 2015
SM-hiihto Jämillä
Äiti ja isimies osti eilen uudet sukset. Nyt niillä on jo tosi monet varastossa. Luuleeko ne tosiaan, että ne ehtii hiihtääkin!
No tänään minä pääsin äitin, isimiehen ja tummun kanssa katsomaan SM-hiihtoa Jämille. Oikeasti oli kyllä päiväuniaika, mutta eihän silloin voi nukkua, kun jotain tapahtuu! Niin minä sitten heräsin heti, kun päästiin kentän laidalle. Isimies piti minua hiihtoradan aidan päällä. Minä huusin ooooaaa,jabujabujabu, ooooo ja taputin käsiä yhteen. Kaikki muutkin taputti ja huuteli jotain. Ihan telkkariinkin pääsin!
No tänään minä pääsin äitin, isimiehen ja tummun kanssa katsomaan SM-hiihtoa Jämille. Oikeasti oli kyllä päiväuniaika, mutta eihän silloin voi nukkua, kun jotain tapahtuu! Niin minä sitten heräsin heti, kun päästiin kentän laidalle. Isimies piti minua hiihtoradan aidan päällä. Minä huusin ooooaaa,jabujabujabu, ooooo ja taputin käsiä yhteen. Kaikki muutkin taputti ja huuteli jotain. Ihan telkkariinkin pääsin!
No sitten tuli naisten kisan palkintojen jako ja minä pääsin vapauteen. Konttailin ympäri areenan lattiaa, kun oli kerrankin niin paljon tilaa. Kaikkien mielestä minä olin tosi söpö ja ne ihasteli minua. Minä väläytin niille sen hymy-illistyksen, jonka olen oppinut. Sitten ne hymyili minulle vielä vähän lisää.
Palkintojen jaossa minä hurrasin ja huusin ja nostin kädet ylös ja taputin käsiä yhteen. Riitta-Liisa Roponen voitti, Kerttu Niskanen sai hopeaa ja Krista Pärmäkoski pronssia. Sitten alkoi miestin kisa, mutta muilla oli niin nälkä, että sitten me lähettiin kotia. Minä söin kyllä sellaista mangopilttiä ja leipää ja olin ihan messissä. Sippasin kyllä ihan totaalisesti autoon, mutta olin niin liekeissä, että taputin käsiä yhteen vielä unissaankin. Olipa jännä päivä!
Ehkäpä ensi vuonna minäkin saan omat hikilankut. Katsotaan kuka hurraa ja kuka itkee sitten.
keskiviikko 28. tammikuuta 2015
Alle vuosikkaan rytmi
10 kuukauden ikäisen nassikan päivärytmi ideaalina päivinä on tällainen, alkoi tämä tarina alunperin. Totuushan on se, että tässä välissä lapsi on ehtinyt jo 11 kuukauden ikään. No asiaan.
klo 6.30-7.30 kuuluu kops, kun lapsi heittää pinniksestä tutin lattialla ja ilmoittaa, että saisinkos mama maitoa. Äidin toiminnan nopeudesta riippuen lapsi on hyvähköllä tuulella tai hieman kiukkuinen. Takana kuitenkin hyvä yö 9-10 tunnin yöunilla ja ehkä muutama herätys. Maidot mahaan ja saan muutaman minuutin lisäaikaa herätä, vaihtaa lapsen vaipat, vaatteet, pukea itse ja suunnata aamupalalle.
Tunteroisen päästä heräämisestä puurohommelit. Lapsi vetää tyytyväisenä lähes desin puuroa marjoilla, kulaus vettä tai piimää ja suuntaa leikkimään. Minä syön ja tutkin ehkä päivän uutiset.
Klo 9.30 Pihalle unille. Työnnä vaunut ulos ja lapsi nukkuu. Ekat päikkärit vähän reilu 2h.
Vähän ennen kahtatoista alkaa kuulua vaunuista ooaaaoaaa, pulipuli, putiputi. Lapsi sisään ja lounas klo 12, ruokaa uppoaa noin 1,5-2dl, pari hömpsyä vettä tai piimää. Vatsa toimii pröötprööt ja vaipparuljannssin jälkeen puuhasteluhommiin.
Klo 14. Välipala-asioita. Taas on nälkä. Jo nyt.
Klo 15.00 Toiset unet. Lapsi vaunuihin ja pihalle. Pari heilautusta ja hän nukkuu. Toiset päikkärit 1,5h.
Klo 16.30 lapsi herää ja nauttii päivällistä klo 17. Ruokaa uppoaa jälleen hyvin. Puuhasteluhommia ja usein mennään vasta iltasella pihalle. Maitohammasta saattaa kolottaa tai sitten ei kolota.
Klo 19.30 Puurohommat. Sama satsi puuroa ja marjoja kuin aamulla. Joskus kylpyyn, joskus ei.
Klo 21.00 Maitoa masuun ja lapsi sänkyyn. Lasket lapsen muutaman kerran seisonnasta makuulleen. Pidät hetken kättä lapsen selän päällä. Lapsi etsii hyvän uniasennon ja sängystä alkaa kuulua univirsi. Hmmm, hmmm, ymmymmym. Poistut huoneesta.
21.15 Univirsi loppuu ja lapsi nukkuu. Hyvällä lykyllä lapsi herää seuraavan kerran vasta klo 6.30-7.00.
Helppoa kuin heinänteko! Pling, pling! Hyvät äitipisteet päivästä!
Kun rytmistä poiketaan, niin poiketaan sitten kunnolla. Joskus päivä voi mennä näin.
Inasen ennen aamua nukkuessasi pimeän pehmeässä syleilyssä kuuluu kops, ja tajuntaasi tunkeutuu armoton parku. Kello on 5.13 ja ei ole kyllä millään mittakaavalla vielä aamu. Epätoivoisten nukutusyritysten jälkeen lapselle maitoa ja siihen hän pötkähtää äidin ja isimiehen väliin. Lapsi pyörii ennen nukahtamistaan kuin säkkärä varpaat vuoretellen kummankin suussa ja nukahtaa pienenä myttynä unirättiotus kainalossaan poikittain isimiehen ja äidin väliin. Nukut itse torkkuen ja heräillen pienten varpaiden potkuihin, jotka ovat huomattavasti napakampia kuin puoli vuotta sitten. Pling! saat yhden äitipisteen yhteisistä unista, vaikka itse et pystykään nukkumaan.
Klo 9.00 lapsi herää ja herättää sinut horroksesta tunkemalla sormia nenääsi ja korviisi. Sinulla on kiljuva nälkä. Päätät vaihtaa nopeasti lapsen vaatteet, vaippa pois, lapsi syliin JA huomaatkin että vaipassa oli mitäpä muuta kuin mustikkakakkaa. Hyi ällötys! Äkkiä kakkaiset yöpaidan helmat kainaloon ja kakkapylly toiseen kainaloon ja pesulle. Rosvosektori!Menetät yhden äitipisteen.
Klo 10 aamupala. Sinulla on edelleen nälkä ja luulisi lapsellakin olevan. Mutta ei ole, se sylkee kaiken puuron ja leivän ja viilin ja rahkan ja jugurtin ja mitä kaikkea keksit kokeilla. Muutaman mustikan jälkeen toteat, ettei ainakaan niitä kannata tarjota. Rosvosektori! Menetät jälleen yhden äitipisteen. Muistat nähneesi sormiruokailijoiden keskustelupalstalla suositun apinaevään, muussat banaanin, sekoitat kaurahiutaleet ja paistat uunissa natiaiselle niitä niin terveellisiä myslipatukoita.
Noin klo 10.30 lapsi mutustaa myslipatukkaa ja ryhdyt itse aamupalalle. Pling! Saat jälleen yhden äitipisteen. Lopettelette aamupalan ja olet tyytyväinen, kun lapsi on syönyt jotain. Huomaatkin, että lähes kaikki myslipatukan palat on viskelty pitkin lattiaa...
Nostat lapsen lattialle ja ajattelet käydä pikaisesti vessassa. Virhe. Rosvosektori! Menetät yhden äitipisteen, koska jätät lapsen yksin. No ei tässä kauaa mene ajattelet mennessäsi, ja vessassa alat kuunnella, mitä lapsi touhuaa. Mitään ääntä ei kuulu ja mietit, mitähän lapsi touhuaa. Kun ääntä ei kuulu, kuuluisi sinun syöksyä lapsen luo raketin lailla, sillä se tekee ihan varmasti tuhojaan. Odotat vielä hetken. Rosvosektori! Menetät toisen äitipisteen. Illalla kyllä siivottiin kaikki pois olkkarin lattialta, mutta mitä se on voinut löytää... Suuntaat olohuoneeseen ja huomaat, että lapsi on syventyneenä touhuihinsa takan edessä, levittelee ja syö hiiliä! Eiku hetkinen, mitä tuo musta töhnä on? Sillä sekunnilla muistat, mitä olohuoneeseen on unohtunut: kakkavaippa! Lapsi on levitellyt pitkin lattiaa MUSTIKKAKKAA! Hyi ällötyksen ällötys! Rosvosektori! Menetät kaikki päivän äitipisteet ja kaikki edellisen päivän äitipisteet ja ehkä kaikki pisteet edellisen puolen vuoden ajalta. Lapsi itse hymyilee kuin Naantalin aurinko, puristaa käsissään muovailuvahaa muistuttavaa tuotosta ja sitä itseään on tahmana pitkin lattiaa, lapsen vaatteissa, suupielissä ja kynsien alla. Sille on ehkä tullut juuri nyt nälkä ja jos osaisi hän puhua sanoisi ehkä, että tässä apinaeväässä on koostumus kohdillaan, mutta maussa on parantamista.
Peset huutokirkuvan lapsen ja vaihdat vaatteet ja pistät saman tien pesukoneen pyörimään. Suurinta vastustusta koet, kun putsaat viimeisiä kakkakikkareita lapsen kynsien alta. Laitat lapsen sitteriin (Kyllä vain, meillä on vielä sitteri akuutteja "kahlitse lapsesi hetkeksi" -tilanteita varten. Onneksi lapsi on niin pieni, ettei pääse sieltä pois. Tämä jos jokin on juuri sellainen tilanne.) Siivoat olohuoneen lattian, sen jälkeen lapsi puuhastelee hetken ja alkaa osoittaa väsymyksen merkkejä.
Kello on 11.30 toteat, että eka päikkäriaika on mennyt aika päiviä sitten ja natiainen ei millään pysy hereillä kello kahdentoista lounaaseen asti, ja on itse asiassa jo nyt liian väsynyt syömään sitä. Tarjoat maitoa, et jaksa pukea lasta ulos, vaan laitat vaunuihin eteiseen nukkumaan ja lapsi nukahtaa heti. Luojan kiitos, meillä on kylmä eteinen! Toivut aamusta ja olet ihan pöllämystynyt, kun kaikki tapahtuu eri aikaan. Syöt ja toivut vielä vähän lisää.
Klo 14 lapsi herää tyytyväisenä unilta. Pling! Saat äitipisteen onnistuneista päikkäreistä! Lapsi nauttii klo kahdentoista lounaan klo 14.30. Ruoka maistuu. Määrää on vaikea kuvailla, mutta sanoisin annoksen olevan miehekkään kokoinen.
Klo 15.30 lapsi vaikuttaa taas nälkäiseltä ja annat välipalaa. Uppoaa. Pling! Saat yhden äitipisteen.
Puuhasteluhommia ja pientä kitinää havaittavissa. Toteat, ettei tämä tyyppi jaksa millään iltaan asti ja mietit, miten saat kikkailtua toiset unet ilman, että yöunet menee. klo 16.30 laitat lapsen vaunuihin eteiseen ja univirsi alkaa. Se kestää ja kestää ja kestää...Katsot kelloa, se on 16.40, 16.50, 17.00. Lopulta lapsi nukahtaa klo 17.10.
Klo 17.40 herätät lapsen varovasti, sillä tiedät sen tulleen äitiinsä, joka ei myöskään tykkää yhtään herätä kesken unien. Lapsi kitiseen ja karjuu ja ulisee, koska uni jäi kesken. Rosvosektori! Menetät jälleen yhden äitipisteen.
Klo 18.00 tarjoat kello viiden päivällisen ja mikään ei maistu. Ei mikään. Ilta menee kitisten väsymyksestä ja epäilen, että myös nälästä. Olet varma, että iltapuuro maistuu ja uni tulee.
Klo 19.30 tarjoat iltapuuron ja viiliä ja rahkaa ja mustikoita ja pilttiä ja piimää ja lättyjä ja mikään ei uppoa. Lopulta lapsi syö puoli purkkia mangopilttiä, kaksi lusikallista rahkaa ja kourallisen vadelmia. Toivot niin, ettei yöllä tule nälkä. Tarjoat iltamaidon.
Klo 21.15 lapsi sänkyyn. Virtaa on kuin pienessä kylässä, sängystä lentää kaaressa sekä tutti että unirättiotus. Vuorossa on huutokiljuntaa ja hikipäässä sängyssä ähinää ja käytte rauhoittamassa lasta noin 10 kertaa, molemmat vuorotellen. Pidät kättä päällä, istut vieressä, poistut huoneesta, palaat huoneeseen, annat olla ilman tuttia, nostat tutin takaisin, lasket lapsen sänkyyn. Lopulta lapsi nukahtaa sängyn jalkopäätyyn pää alaspäin (juuri sopivasti sängyn päätyä on korotettu juuri pari päivää sitten).
Klo 22.00 lapsi nukkuu. Rauha maassa. Pling! Päivän viimeinen äitipiste saatu!
klo 6.30-7.30 kuuluu kops, kun lapsi heittää pinniksestä tutin lattialla ja ilmoittaa, että saisinkos mama maitoa. Äidin toiminnan nopeudesta riippuen lapsi on hyvähköllä tuulella tai hieman kiukkuinen. Takana kuitenkin hyvä yö 9-10 tunnin yöunilla ja ehkä muutama herätys. Maidot mahaan ja saan muutaman minuutin lisäaikaa herätä, vaihtaa lapsen vaipat, vaatteet, pukea itse ja suunnata aamupalalle.
Tunteroisen päästä heräämisestä puurohommelit. Lapsi vetää tyytyväisenä lähes desin puuroa marjoilla, kulaus vettä tai piimää ja suuntaa leikkimään. Minä syön ja tutkin ehkä päivän uutiset.
Klo 9.30 Pihalle unille. Työnnä vaunut ulos ja lapsi nukkuu. Ekat päikkärit vähän reilu 2h.
Vähän ennen kahtatoista alkaa kuulua vaunuista ooaaaoaaa, pulipuli, putiputi. Lapsi sisään ja lounas klo 12, ruokaa uppoaa noin 1,5-2dl, pari hömpsyä vettä tai piimää. Vatsa toimii pröötprööt ja vaipparuljannssin jälkeen puuhasteluhommiin.
Klo 14. Välipala-asioita. Taas on nälkä. Jo nyt.
Klo 15.00 Toiset unet. Lapsi vaunuihin ja pihalle. Pari heilautusta ja hän nukkuu. Toiset päikkärit 1,5h.
Klo 16.30 lapsi herää ja nauttii päivällistä klo 17. Ruokaa uppoaa jälleen hyvin. Puuhasteluhommia ja usein mennään vasta iltasella pihalle. Maitohammasta saattaa kolottaa tai sitten ei kolota.
Klo 19.30 Puurohommat. Sama satsi puuroa ja marjoja kuin aamulla. Joskus kylpyyn, joskus ei.
Klo 21.00 Maitoa masuun ja lapsi sänkyyn. Lasket lapsen muutaman kerran seisonnasta makuulleen. Pidät hetken kättä lapsen selän päällä. Lapsi etsii hyvän uniasennon ja sängystä alkaa kuulua univirsi. Hmmm, hmmm, ymmymmym. Poistut huoneesta.
21.15 Univirsi loppuu ja lapsi nukkuu. Hyvällä lykyllä lapsi herää seuraavan kerran vasta klo 6.30-7.00.
Helppoa kuin heinänteko! Pling, pling! Hyvät äitipisteet päivästä!
Kun rytmistä poiketaan, niin poiketaan sitten kunnolla. Joskus päivä voi mennä näin.
Inasen ennen aamua nukkuessasi pimeän pehmeässä syleilyssä kuuluu kops, ja tajuntaasi tunkeutuu armoton parku. Kello on 5.13 ja ei ole kyllä millään mittakaavalla vielä aamu. Epätoivoisten nukutusyritysten jälkeen lapselle maitoa ja siihen hän pötkähtää äidin ja isimiehen väliin. Lapsi pyörii ennen nukahtamistaan kuin säkkärä varpaat vuoretellen kummankin suussa ja nukahtaa pienenä myttynä unirättiotus kainalossaan poikittain isimiehen ja äidin väliin. Nukut itse torkkuen ja heräillen pienten varpaiden potkuihin, jotka ovat huomattavasti napakampia kuin puoli vuotta sitten. Pling! saat yhden äitipisteen yhteisistä unista, vaikka itse et pystykään nukkumaan.
Klo 9.00 lapsi herää ja herättää sinut horroksesta tunkemalla sormia nenääsi ja korviisi. Sinulla on kiljuva nälkä. Päätät vaihtaa nopeasti lapsen vaatteet, vaippa pois, lapsi syliin JA huomaatkin että vaipassa oli mitäpä muuta kuin mustikkakakkaa. Hyi ällötys! Äkkiä kakkaiset yöpaidan helmat kainaloon ja kakkapylly toiseen kainaloon ja pesulle. Rosvosektori!Menetät yhden äitipisteen.
Klo 10 aamupala. Sinulla on edelleen nälkä ja luulisi lapsellakin olevan. Mutta ei ole, se sylkee kaiken puuron ja leivän ja viilin ja rahkan ja jugurtin ja mitä kaikkea keksit kokeilla. Muutaman mustikan jälkeen toteat, ettei ainakaan niitä kannata tarjota. Rosvosektori! Menetät jälleen yhden äitipisteen. Muistat nähneesi sormiruokailijoiden keskustelupalstalla suositun apinaevään, muussat banaanin, sekoitat kaurahiutaleet ja paistat uunissa natiaiselle niitä niin terveellisiä myslipatukoita.
Noin klo 10.30 lapsi mutustaa myslipatukkaa ja ryhdyt itse aamupalalle. Pling! Saat jälleen yhden äitipisteen. Lopettelette aamupalan ja olet tyytyväinen, kun lapsi on syönyt jotain. Huomaatkin, että lähes kaikki myslipatukan palat on viskelty pitkin lattiaa...
Nostat lapsen lattialle ja ajattelet käydä pikaisesti vessassa. Virhe. Rosvosektori! Menetät yhden äitipisteen, koska jätät lapsen yksin. No ei tässä kauaa mene ajattelet mennessäsi, ja vessassa alat kuunnella, mitä lapsi touhuaa. Mitään ääntä ei kuulu ja mietit, mitähän lapsi touhuaa. Kun ääntä ei kuulu, kuuluisi sinun syöksyä lapsen luo raketin lailla, sillä se tekee ihan varmasti tuhojaan. Odotat vielä hetken. Rosvosektori! Menetät toisen äitipisteen. Illalla kyllä siivottiin kaikki pois olkkarin lattialta, mutta mitä se on voinut löytää... Suuntaat olohuoneeseen ja huomaat, että lapsi on syventyneenä touhuihinsa takan edessä, levittelee ja syö hiiliä! Eiku hetkinen, mitä tuo musta töhnä on? Sillä sekunnilla muistat, mitä olohuoneeseen on unohtunut: kakkavaippa! Lapsi on levitellyt pitkin lattiaa MUSTIKKAKKAA! Hyi ällötyksen ällötys! Rosvosektori! Menetät kaikki päivän äitipisteet ja kaikki edellisen päivän äitipisteet ja ehkä kaikki pisteet edellisen puolen vuoden ajalta. Lapsi itse hymyilee kuin Naantalin aurinko, puristaa käsissään muovailuvahaa muistuttavaa tuotosta ja sitä itseään on tahmana pitkin lattiaa, lapsen vaatteissa, suupielissä ja kynsien alla. Sille on ehkä tullut juuri nyt nälkä ja jos osaisi hän puhua sanoisi ehkä, että tässä apinaeväässä on koostumus kohdillaan, mutta maussa on parantamista.
Peset huutokirkuvan lapsen ja vaihdat vaatteet ja pistät saman tien pesukoneen pyörimään. Suurinta vastustusta koet, kun putsaat viimeisiä kakkakikkareita lapsen kynsien alta. Laitat lapsen sitteriin (Kyllä vain, meillä on vielä sitteri akuutteja "kahlitse lapsesi hetkeksi" -tilanteita varten. Onneksi lapsi on niin pieni, ettei pääse sieltä pois. Tämä jos jokin on juuri sellainen tilanne.) Siivoat olohuoneen lattian, sen jälkeen lapsi puuhastelee hetken ja alkaa osoittaa väsymyksen merkkejä.
Kello on 11.30 toteat, että eka päikkäriaika on mennyt aika päiviä sitten ja natiainen ei millään pysy hereillä kello kahdentoista lounaaseen asti, ja on itse asiassa jo nyt liian väsynyt syömään sitä. Tarjoat maitoa, et jaksa pukea lasta ulos, vaan laitat vaunuihin eteiseen nukkumaan ja lapsi nukahtaa heti. Luojan kiitos, meillä on kylmä eteinen! Toivut aamusta ja olet ihan pöllämystynyt, kun kaikki tapahtuu eri aikaan. Syöt ja toivut vielä vähän lisää.
Klo 14 lapsi herää tyytyväisenä unilta. Pling! Saat äitipisteen onnistuneista päikkäreistä! Lapsi nauttii klo kahdentoista lounaan klo 14.30. Ruoka maistuu. Määrää on vaikea kuvailla, mutta sanoisin annoksen olevan miehekkään kokoinen.
Klo 15.30 lapsi vaikuttaa taas nälkäiseltä ja annat välipalaa. Uppoaa. Pling! Saat yhden äitipisteen.
Puuhasteluhommia ja pientä kitinää havaittavissa. Toteat, ettei tämä tyyppi jaksa millään iltaan asti ja mietit, miten saat kikkailtua toiset unet ilman, että yöunet menee. klo 16.30 laitat lapsen vaunuihin eteiseen ja univirsi alkaa. Se kestää ja kestää ja kestää...Katsot kelloa, se on 16.40, 16.50, 17.00. Lopulta lapsi nukahtaa klo 17.10.
Klo 17.40 herätät lapsen varovasti, sillä tiedät sen tulleen äitiinsä, joka ei myöskään tykkää yhtään herätä kesken unien. Lapsi kitiseen ja karjuu ja ulisee, koska uni jäi kesken. Rosvosektori! Menetät jälleen yhden äitipisteen.
Klo 18.00 tarjoat kello viiden päivällisen ja mikään ei maistu. Ei mikään. Ilta menee kitisten väsymyksestä ja epäilen, että myös nälästä. Olet varma, että iltapuuro maistuu ja uni tulee.
Klo 19.30 tarjoat iltapuuron ja viiliä ja rahkaa ja mustikoita ja pilttiä ja piimää ja lättyjä ja mikään ei uppoa. Lopulta lapsi syö puoli purkkia mangopilttiä, kaksi lusikallista rahkaa ja kourallisen vadelmia. Toivot niin, ettei yöllä tule nälkä. Tarjoat iltamaidon.
Klo 21.15 lapsi sänkyyn. Virtaa on kuin pienessä kylässä, sängystä lentää kaaressa sekä tutti että unirättiotus. Vuorossa on huutokiljuntaa ja hikipäässä sängyssä ähinää ja käytte rauhoittamassa lasta noin 10 kertaa, molemmat vuorotellen. Pidät kättä päällä, istut vieressä, poistut huoneesta, palaat huoneeseen, annat olla ilman tuttia, nostat tutin takaisin, lasket lapsen sänkyyn. Lopulta lapsi nukahtaa sängyn jalkopäätyyn pää alaspäin (juuri sopivasti sängyn päätyä on korotettu juuri pari päivää sitten).
Klo 22.00 lapsi nukkuu. Rauha maassa. Pling! Päivän viimeinen äitipiste saatu!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)












