Ompeluksia

Joululomalla olen lähinnä nukkunut. Marras-joulukuun vaihteessa sain jotain ommeltua.

3-vuotislahjaksi toiselle tyttöselle tunika ja
 kummitytölle jouluksi hame ja paita.
Paidat OB 4/2014, Autumn Forest 104cm muokkauksin,
kellohame samasta lehdestä.

3-vee kummipojalle jouluksi fleecetakki.
OB 1/2015, Crocodile-huppari 104cm muokkauksin.

Toinen samanmoinen 3-vuotissynttärilahjaksi kummitytölle.

Juniorille perustrikoota, poikkeuksellisesti paljon sinistä.
Luottokaavalla OB 4/2014, Autumn Forest 92cm. 

On tuon netti kyllä kätevä. Kaikenmoista sieltä voi oppia, kun ohjeetkin löytyy usein kuvallisina. Kietaisubodeja (OB 6/2013, koot 50-62cm) olen ommellut useampia ja osa on mennyt jo lahjaksi eteenpäin. Meillekin pari bodya onneksi jäi. Yhteen kokeilin kääntöhihoja. Siitä löytyi nimittäin mainio kuvallinen ohje.  Ottobren kaava oli vain niin iso, että olisin saanut tehdä kaavamuokkaukset vieläkin pienempään kokoon.

Joitakin lahjaksi.

Muutama kotiin.
Noshin kameroista puuttuu vielä nepparit.

Sopivasti saa jämätilkut käyttöön.

Ne kääntöhihat

Merinovillasetti 50-56cm. 

 Vaippavillahousut takaa.
Löysin hyvän trikoohousun kaavan,
 jossa etukappale on yhdestä kappaleesta ja takakappaleessa on kiila tilaa antamassa.
OB 1/2012, Little Houses, muistaakseni lahkeita pidensin.
Oli aikamoista aivojumppaa saada housuista kaksinkertaiset ja käännettävät! 

Tilasin aikoja sitten Karnaluksilta metrivetoketjua, johon lukot pitikin ujuttaa itse. Ai miten? No onneksi joku muu oli pähkäillyt samaa. Isimiehen suosiollisella avustuksella saatiin lukot paikoilleen. Toisin sanoen isimies sai, minulla ei riittänyt kärsivällisyys. Vetoketjua kaipaili nimittäin villahaalari, joka jäänee viimeiseksi ompelutyöksi ennen vauvan syntymää...

OB 6/2015, Bunny 56cm

Tuijottelin pukua polleana kokonaisen illan, koska se onnistui niin hyvin. Lukuunottamatta sitä, että vetoketjun suojapala piti ommella kolme kertaa. Toisen kerran jälkeen tajusin jälleen googlata ohjeen, kun alkoi hermo mennä. Voi pojat, kun tulikin siisti tällä ohjeella!

Myös vetoketjun toisen päähän pykäsin suojalapun.

Sanoin isimiehelle, että sydämeni itkee verta, mikäli vauva ei mahdu villapukuun, mutta isimies lohdutti, että todennäköisesti tyyppi häviää siihen aluksi.

Ompeluksia

Mitä vähemmän on aikaa, sitä enemmän näytän saavan aikaiseksi. Aitan kattohommat jatkuu edelleen ja kun isimiehen syyslomakin alkoi koko viikonlopun kestävällä koulutuksella, niin aikaa ei tosiaan ole ollut. Kun sitä vähän on, olen nipistänyt sitä ompeluun, koska se on minun omaa aikaani. Asioita täytyy prioridoida, siksi meillä ei tällä hetkellä ehditä tehdä kotitöitä.

Ostin viime talvena ihania merinovilloja, joita olen hillonnut tuolla kaapissa ja miettinyt, mitä raskisin tehdä. Juniori sai kahdet kerrastot ja iloitsen suunnattomasti, että rimppakinttuinen poikani sai tarpeeksi tiukat kalsarit, eivätkä sellaiset, jotka viuhuvat tuulessa. Merinovilla on pehmeää, ei kutita, ei hiosta, mutta lämmittää. Nerokas keksintö myös yöpuvuksi lapselle, joka vihaa peittoa ja jonka makkarissa on viileä. Se on nerokas yöpuku myös silloin, kun vanhemmat keksivät syöttää lapselle iltapalaksi vetelää rahkapirtelöä, jota lapsi kiskoo tietysti kaksin käsin ja vaippa valskaa yöllä. Lakanat kastui, mutta lapsi oli aamulla ihan kuiva. Yöpuvun yläosana body toimii ainakin meillä vielä paremmin, koska silloin selkä ei jää paljaaksi. (Anteeksi, pakollinen mainos.)

Monissa asioissa minä en äitinä hifistele, mutta villavaatteita rakastan.

Tästä tuli mun lemppari. Kiiressä meni vain housjen tähdet nurin kurin!

Lisää samaa settiä.
Tuleva talvivauva sai myös kaksinkertaisesta merinosta käännettävät vaippavillikset.

Eurokankaan palafleecea vaan riittää ja riittää.
Alkaa käydä viileiksi nämä rintamamiestalon aamut...