Päiväunipelkoja

Näin viime yönä unta.

Laskin vauvan käsistäni keittiön pesualtaaseen makoilemaan. Unohdin sen sinne, vieraat kävivät pesemässä käsiä ja allas täyttyi. Seuraavaksi huomasin, että vauva oli makoillut uppeluksissa veden alla lie kuinka kauan ja saanut aivovaurion tai jotain muuta kamalaa. Se ei enää hymyillyt. Itkin silmät päästäni. Kamala uni. Henkeä ahdisti vielä heräämisen jälkeenkin.

Toisenkaan lapsen kohdalla ei ilmeisesti pääse eroon pikkuvauva-ajan irrationaalisista peloista, kuten "Jos työnnän vaunuja alamäkeen, niin vauvan pää varmaankin osuu vaununkoppaan ja siltä taittuu niskat".

Kaikkihan juontaa juurensa siis siitä, että vaunuissa nukkuessaan Pikkusisko kaivautuu syvälle pussiinsa, eikä halua kasvojaan näkyviin. Jos kasvot näkyvät, laittaa hän molemmat kädet kasvojensa eteen. Turvallisempi nukkua, oletan. Lämpimämpi nukkua, oletan. Toissa aamuna nukkui hän vielä aamu-unensa vaunuissa villavaatteet päällä u n t u v a p u s s i s s a. Eikä ollut edes hikinen. Tätä on erittäin vaikea käsittää, koska Juniori ei suostunut talvellakaan laittamaan käsiä toppapussiin päiväunilla, hanskoista puhumattakaan. Koska hänellä on kuuma. Koko ajan aina. Kävin pukemassa hanskat hänelle salaa nukahtamisen jälkeen. Hän ei myöskään läheskään aina haluaisi pitää sukkia jalassa, vaikka rintamamiestalomme laminaattilattia on jäätävän kylmä. En ymmärrä.

Jos jotain en opi ikinä, niin pukemaan lapselle sopivasti vaatetta. Juniorilla on lähes aina liikaa vaatetta (edelleen) ja Pikkusiskolla liian vähän.

Tällaisina päivinä, kun Pikkusisko sattuu nukkumaan epätavalliseen aikaan epätavallisen kauan, mieleni täyttyy ajatuksesta, kuinka hengitysilma korvaa hapen hiilidioksidilla ja hiilidioksidipitoisuus nousee, ja käyn monta kertaa katsomassa, hengittääkö se lapsi. Joka kerta se kääntää kasvonsa tyyliin "Antaisit nyt minun vain nukkua" ja huokaisen helpotuksesta. Lopulta nostan nauravan ja hyväntuulisen, lämpimän ja kertakaikkisen valloittavan tytön päiväunilta. Myös tänään.

Nukun täällä: Kevyttoppapussissa JA viltin alla.

Mitä vauva tarvitsee?

Sitäpä sitä miettii moni esikoistaan odottava. Kaupat pullistelevat vauvakrääsää ja nyykkarivanhemmat yritetään saada vakuuttuneiksi, kuinka vauvasi ei selviä ilman sitä ja tätä hilavitkutinta. 

Oikeasti vauva ei tarvitse juuri mitään tavaraa.

Vauva tarvitsee vaippoja ja epämääräisen kasan vaatteita.

Jonkun sortin rattaat on kätevät ja turvakaukaloon kannattaa kyllä panostaa etenkin, jos liikkuu paljon autolla tai pitkiä matkoja.

Sitten jos oikein hifistellä alkaa, niin edellisellä kerralla meillä villavaatteet oli aika pop. Lahjaksi saadusta Ruskovillan villasilkkisestä kypärälakista muodostui vauvan turvalakki ja myöhemmin nettikirpprilta löytämäni Ruskovillan unipussi oli ehdoton öiden rauhoittaja. Myös lahjaksi saatu Weledan vaipparasva osoittautui ihmetehokkaaksi aineeksi. Lainaan saatua Baby Björnin sitteriä ei turhaan kehuttu toimivaksi, vaikkei sekään mikään vauva-ajan välttämättömyys ollut, olisi se vauva keikkunut varmaan jossain muussakin sitterissä sen minkä keikkui. Isimies muistaa oikeastaan vain räkäimurin ja nenäsuihkeen, ylläri! :D 

Meidän arjen kriittisimmät helpottajat taisivat kuitenkin olla työkaverin kautta kirpparilta kotitutunut trikoinen kantoliina, kantoliinalainaamosta lainassa ollut kantoreppu, pikkuserkulta lainassa ollut kapalointiliina ja isimiehen koulusta lainaama jumppapallo. Päivittäin käytössä ovat olleet radiopuhelimet itkareina, koska lapsi nukkuu edelleen sitkeästi päiväunet ulkona. 

Ja näissäkin tavaroissa toisen tarpeellinen on toisen turhake.

Mutta oikeasti.

Vauva tarvitsee vain vaippoja ja epämääräisen kasan vaatteita.

Nyt kun kaivoin Juniorin vauvakamat kaapista totesin, ettei meidän uusi vauva taida tarvita mitään. Se ei oikeasti tarvitse mitään. Osan vaatteista olen lahjoittanut eteenpäin, osan myynyt ja vaikka nyt lähtee taas uusi satsi uuteen kotiin, niin epäilen, ettei tämä vauva siltikään ehdi käyttää näitä kaikkia vaatteita.

Mitä äiti tarvitsee?

Kaivoin esille taas vesipullon, jonka rakas mieheni minulle edellisellä kierroksella hommasi. Siinä vesi pysyi viileänä ja se oli minulla aina mukana. Se oli huippu arjen helpottaja, koska imettäessä oli jano. Aina. Mikäli äidillä maitolaitos vain paisuus ja paisuu, suosittelen myös oikeasti hyviä imetysliivejä, eikä mitään henkkamaukkarimpuloita.

Mutta jos unohdetaan kaikki rintapumppu-, vältä-raskausarvet-öljy- ja pukama-asiat, ei äiti tarvitse muuta kuin
1. unta
2. ruokaa
3. vertaistukea
4. toisinaan hieman auttavia käsiä

Tällä kierroksella ajattelin olla kaukaa viisas ja tehdä pakkaseen ruokaa valmiiksi.

ps. Niin ja Peltoritkin olis ollu kyllä jossain vaiheessa aika kätevät.