Isimiehen entisöintihommia

Isimies aloitti puolitoista vuotta sitten entisöintiharrastuksen kansalaisopiston kautta. Näitä on puuhasteltu pikku hiljaa jaksamisen ja muiden hommien ohessa.

Puutuolit

Ostettiin kolme vuotta sitten Tori.fi:n kautta kaksi lenuavaa puutuolia. 50 euroa kahdesta heikkokuntoisesta tuolista oli sopiva hinta. Viime vuonna tuolipari pääsi käsittelyyn, kun Isimies aloitti kansalaisopistolla entisöintiharrastuksen. Kurssilla selvisi, että kyseessä on kaksi jugend-tyylistä koivusta tehtyä talonpoikaistuolia, todennäköisesti 1920-1930 luvulta. Molempia tuoleja oli aikanaan korjattu nauloilla ja ruuveilla, jotka olivat rikkoneet tuoleja entisestään. Puutuolin pitää päästä elämään ja siksi naulat sopivat rakenteeseen huonosti. Molemmat tuolit piti purkaa osiin. Palasina oli helpompaa liimata tuolin osien halkeamat sekä poistaa vanhat maalikerrokset. Maalikerros lähti parhaiten puukolla rapsuttamalla ja lopuksi tuolit hiottiin. Tuoleja oli käytetty myös remonttihommissa, mistä kertoi muutamat sahan jäljet ja maaliläikät. Sahan jäljet ja naulojen kuopat saatiin pois puukitillä. Vanhojen maalikerrosten alta löytyi tuolin alkuperäinen tumma pähkinänsävyinen petsaus, joka päätettiin palauttaa. Petsauksen suojaksi laitettiin viisi kerrosta sellakkaa.

Tuolin selkäosa osina.

Vasemmalla tuoli korjattuna, mutta käsittelyä odottamassa.
Oikealla näkyy hieman toista tuolia hankintakunnossaan.

Oikealla oleva tuoli on petsattuna, mutta odottaa lakkausta.
Vasemman puoleinen tuoli valmiina.

Molemmat tuolit päätyivät yläkerran makkariin.

Paripulpetti

Isimiehen iltaharrastuksiin kuuluu vanhojen huonekalujen selailu eri foorumeilla netissä. Paripulpettia oli jo kateltu hetken aikaa ja hinnatkin oli aika hyvin selvillä. Ainoastaan alkuperäiskuntoisten hintoja on vaikea arvioida, koska niitä on tosi vähän tarjolla. Valkoiseksi entisöidyt, hyväkuntoiset paripulpetit liikkuvat noin 150+ euron hinnoissa; vanhoilla kirkkailla lattiamaaleilla maalatut pulpetit liikkuvat noin satasen kieppeillä kunnosta riippuen. Jonkun verran tarjolla on myös kunnostettuja, heleillä väreillä maalattuja pulpetteja.

Meillä kävi hyvä tuuri, sillä tämä yksilö löytyi paikalliselta nettikirppikseltä. Alun perin pulpetti oli ostettu paikallisen kyläkoulun jäämistön huutokaupasta. Meitä edeltävä omistaja oli ajatellut kunnostaa sen omille lapsilleen ja pulpettia oli alettu entisöidä 20 vuotta sitten. Maalit oli skrapattu pois kansi- ja istuinlevyistä ja sen jälkeen pulpetti oli seissyt lämpimässä varastossa odottamassa uutta maalipintaa. Parikymmentä vuotta se oli siellä odottanut, lapsetkin olivat kasvaneet isoiksi ja niin pulpetti alkoi etsiä uutta kotia. Meille se saapui erittäin hyväkuntoisena alle satasella. 

Entisöintiprojektina tämä oli helppo, koska raskas pohjatyö oli tehty ja isimiehelle jäi tehtäväksi enää hiominen ja pintakäsittely. Koska jalkaosat olivat kauniisti patinoituneet, ei niille nähty tarpeelliseksi tehdä mitään. Koska pulpetti on hankittu Juniorille piirrustuspöydäksi, päätettiin sen kuluvat osat pintakäsitellä Osmo Color -puuvahalla. Pulpetin kansilevy on koivua ja hiottuna se oli hyvin paljon vaaleampi kuin pulpetin muut osat, joten vahan väri valittiin patinoituja osia vastaavaksi. Vahan väri on pähkinä. 

Pulpetti hankintakunnossaan

Pulpetti heti vahauksen jälkeen kuivumassa

Pulpetti löysi paikkansa keittiöstä.
Lukuisista varoituksista ja demonstraatioista huolimatta
sormet jäivät kannen väliin jo ensimmäisenä iltana.
Toki sen jälkeen kannen kopsuttelun kanssa ei ole ollut mitään ongelmia.
Tätä nykyä pulpetti on yksi Juniorin lempipaikoista
ja pulpetin päälle Juniori on kasannut erinäisiä tärkeitä tavaroitaan.

Puusohva

Seuraavaksi etsintälistalle valikoitui puusohva, joka sopisi aittaan. Vaatimuksena oli se, että sohvassa on kansilevy ja että sohvassa pystyisi ehkä nukkumaan. Jälleen varsin kelpoyksilö löytyi Tori.fi:n kautta ja ihan omalta paikkakunnalta. Hankintahinta oli sohvan kuntoon nähden hieman korkea, mutta tyyliltään sohva oli sopiva ja sitä ei tarvinnut hakea kaukaa.

Tämän sohvan hauska yksityiskohta oli se, että toisessa käsinojassa oli säilytetty veneen perämoottoria, minkä seurauksena käsinoja oli pitänyt jossain vaiheessa uusia ja siksi se on erivärinen kuin muu sohva. Sohvasta näkee, että se on ollut aikoinaan kovassa käytössä ja jossain vaiheessa se on siirretty huilimaan tarpeettomana navetan ylisille.

Alkuperäisessä asussa sohva on ootrattu poltetun umbran sävyiseksi, myöhemmin sohva on maalattu lattiamaaleilla ensin turkoosiksi ja sitten harmaaksi. Tällä hetkellä maalit on skrapattu ja isimies on päässyt hiontahommiin. Sohvan kuusipuisen kansilevyn tukipuut ovat menneet jossain vaiheessa halki ja ne on korvattu mäntylaudoilla, jotka on kaiken lisäksi kiinnitetty liian pitkillä kipsilevyruuveilla. Vanhat tukipuut korvataan uusilla, jotka valmistetaan vanhasta kuusilaudasta.

Sohva hankintakuntoisena 

Sohva levitettynä

Selkänojan koristeita

Käsinojan koristeita

Skrapaus melkein valmis

Isänpäivän viettoa 2015

Toissa kesänä kävimme mummun siskon Hilja-mummun tiluksilla. Hiljan kuolemasta on jo aikaa ja pienen mökin ympärillä kasvoi paljon heinää. Mökki taitaa homehtua niille sijoilleen, mutta isimies kuitenkin siisti talon ympäristön ja piharakennukset isäni kanssa raivaussahallaan, ettei kosteus niihin niin rajusti pääsisi iskemään. Isäni oli maininnut epämääräisin sanakääntein, että siellä varastossa on niitä Repan vanhoja huonekaluja, että niille pitäis kyllä tehdä jotain. Rintaperillisten puuttuessa nämä olivat jääneet totaaliseen unholaan. Repa on nimittäin kuollut ennen minun syntymääni eli yli 30 vuotta sitten... Kuivassa, hirsirakenteisessa varastossa huonekalut olivat kuitenkin säilyneet hyvin, sillä tämäkin sohva oli ihan ehjä, ja tuuletuksen jälkeen ei ole kyllä haissut yhtään ummehtuneelle. 

Tänä kesänä pihaa käytiin siistimässä uudestaan ja samalla sohva saapui meille. Ensin se seisoi tuossa autokatoksessa ja sitten pari kuukautta tuolla takahuoneessa. Sohva on itseasiassa ollut Repan sänky. Pieniä olivat ihmiset ennen (toki sukulaiseni näyttävät olevan lyhyitä kyllä edelleenkin), sohvalla kun on pituutta 170cm. Vihdoin saimme aikaiseksi tilattua siihen patjat ja sohva pääsi olohuoneeseen.  Eniten minua ilahduttaa, että sohvalla on jälleen käyttöä eikä se seiso yksin, surullisena ja hyljättynä pimeässä varastossa. Tavara on turha, jos ei sillä ole käyttöä tai jos se on niin hieno, ettei sitä saa käyttää. Juniori valikoi sohvan heti suosikkipaikakseen, lastasi sen täyteeen kirjoja ja isimies alkoi haaveilla, kuinka sohvalla on hyvä ottaa päiväunet... Levitettynä sohvalle tulee leveyttä metrin verran, toiminee siis myös varasänkynä.

Raidallisten kokoontumiajot!

Jemmasta sattui löytymään sopivaa raidallista kangasta, joka sopii sohvan päälliseksi kuin nakutettu. Isimies hymisteli tyytyväisenä, että taloon saadaan talonpoikaishenkeä ja alkoi haaveilla jälleen ikuisuussuunnitelmasta, että joskus meillä on lautalattiat. Sohvan väri on alkuperäinen ja menee ihan ok, kun ei nyt ole aikaa sitä sen enempää tuunatakaan. Alla oleva maalikerros on heleää mintunvihreää, joka paljastuu kyllä, jos Juniori jatkaa hampaillaan maalin rapsuttelua.

Operaatio Pelastakaa puronvarren pensasaita pääsi sittenkin taas jonkinmoiseen päätökseen, kun jonkin hetkellisen viirahduksen seurauksena päätin keskiviikkona kyykkiä ja kiskoa kaikki heinät pensaiden juurelta. Lähtivät tosi kivasti ja helposti, kun olivat kuolleet pystyyn. Kitukasvuinen pensas alkaa viimein osoittaa elonmerkkejä ja tuuheutta, kun sen kanssa on ollut napit vastakkain useampana vuonna. Ei mitään favourite-hommaa, mutta motivoi kummasti, kun pensaat rajaavat pihaa tuohon puroon, johon pihamme päättyy. Helpottaa kummasti vahtimista, kun aita tuuheutuu...

Keskiviikon jälkeen elämä onkin ollut sitten yhtä pitkää supistusta yötä päivää tähän asti ja pitänee hieman himmailla. Ennen isänpäivää meillä ei jaksettu siivota ja Juniorin päiväuniaika käytettiin eilen Rouva Ministerin vanhojen jaksojen katsomiseen. Koukuttava sarja meinaan! Keittiön pöytä käännettiin toiseen suuntaan ja Juniorin syöttötuoli vaihtoi paikkaa, jos sillä saataisiin eliminoitua pahimmat murut vain keitttiön puolelle, tällä hetkellä kun ne ovat levinneet olohuoneeseen asti. Lahjojakaan ei ostettu, kun isimies päätti sijoittaa kunnolliseen pyöräilyasuun nyt kun aloitti työmatkapyöräilyn. Koska osa työmatkasta (17km sivuunsa) menee kolmostien laitaa, niin sanoin, että mulle on ihan sama mitä kunnollisilla heijastimilla varustettu puku maksaa, että sellaista kehiin, että varmasti näkyy. Ja nyt näkyy ilmeisen hyvin! Huokaisen hieman helpotuksesta.

Kakkuakaan ei tehty, kun kukaan ei oikein tykkää kakusta ja isänpäivälounaaksikin nautittiin eilistä intialaista, jota porukalla puuhastelimme. Tuli niin hyvää ja Juniorin kiskoi tulista pöperöä hyvillä mielin ekstrajugurtin kera.

Kana oli sovellettu tästä. Ja naan-leipä tästä. Suosittelen!

Pikkutyyppien kanssa leipomisessa on tosiaan se hyvä puoli,
että kaikki onneksi paistetaan ennen syömistä.
On meinaan sellaista räpeltämistä.

Sai isi sentään kortin. Juniori piirsi ja äiti vahvisti viivoja vähän sieltä täältä. Kannessa isin kuva ja sisällä paljon autoja. Parasta juhlaa kun on koko viikonloppu oltu vaan kotona ja yhdessä.

Mainittava myös, että äiti sai jonkinmoisen isänpäivälahjan kun lähes kahden vuoden ehdottelun jälkeen isin puuhastelukengät sai kuulemma lopulta heittää pois.

Meidän perheessä kynttilöiden kanssa säätää juurikin isimies, ja aitan eteen ilmestyi eilen illalla kynttilälyhty. Hilja-mummun luota löytyneet maitotonkka ja suksetkin näyttivät löytäneen paikkansa. 

Illalla pitänee viritellä skype-yhteydet ja onnitella vielä ukkia ja pappaa.