Näytetään tekstit, joissa on tunniste ryömiminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ryömiminen. Näytä kaikki tekstit

perjantai 26. syyskuuta 2014

Seitsenkuinen

Kuukaudessa on tapahtunut niin paljon.

Viikossa on tapahtunut niin paljon.

Niin se seitsenkuinen istuu syöttötuolissaan, taputtaa käsiään ja hokee "äitti, tisshhi". Lievästi sanottuna mieleeni tulee se karikatyyrinen hahmo, joka taputtaa käsiään kaksi kertaa nopeasti yhteen ja huutaa: "Palvelua!"

Kuukausi sitten Pätkä oli isänsä kanssa saunassa, kunnes se yhtäkkiä huusi, että "äitti". Oli lapsella nälkä, selvisi äidille hyvin nopeasti. Ajateltiin, että olipa hauska sattuma. Mutta kun kummitäti ja kerhotäti ja naapuri ja tummu ja ukki ja vaikka kuinka moni kysyi, että sanooko se "äiti", ei auttanut kuin uskoa, että ehkä se tosiaan sanoo. Äitti tarkoittaa tosin kattavasti hyvin monia asioita, mutta sinnikkäästi sana on ja pysyy. Tällä viikolla suussa on alkanut suhista tisshhi. Erikoista sinänsä, koska puhun lapselle maidosta, en tissistä.

Viimeisin parin viikon aikana ryömiminen on muuttunut epävarmasta mönkimisestä nopeiksi määrätietoisiksi suhaisuiksi pitkin ja poikin huushollia. Seitsenkuinen ryömii huoneesta toiseen, imeskelee johtoja, repii tuhkaluukkua auki, rämpyttää keittiön alalaatikkoa, jää jumiin pöydän alle, vetää keittiönkaappien jalkalistat irti ja näpelöi kodinhoitohuoneen lattiakaivon kannen pois paikoiltaan. Melkein koko ajan se hymyilee kuin Naantalin aurinko ja jokeltelee omia juttujaan mennessän. Ja kun seitsenkuinen ei jaksa enää ryömiä, se alkaa heiluttaa vimmatusti ilmassa käsiään ja jalkojaan, koska tahtoo syliin. Ja kun syliin pääsee, leviää kasvoille taas hampaaton hymy. Olen maailman valloittaja, sanoisi hän, jos osaisi.

Kolme viikkoa on syöty erittäin hyvin ja vielä kauemmin nukuttu öisin erittäin huonosti. Nyt on ollut muutama hyvä yö, mutta hyvästä syömisestä ei ole enää tietoakaan. Pinnasängyn pääpäädyn korokkeet sängynjalkojen alta on otettu pois, koska lapsi voi löytyä tätä nykyä sängystä mitä ilmeisimmin ihan miten päin vain. Vaikka pää alaspäin nukkuminen ei näytä vaivaavan Pätkää, vaivaa se äitiä. Pelkästään hereillä ei nytkytä konttausasennossa eteen ja taa, vaan sitä tehdään myös unissaan. Tällä hetkellä sekin on vaivannut enemmn äidin kuin Pätkän unta. Istumaan ei juuri jouda, kun liikkuminen on niin paljon mukavampaa, mutta ajoittain sekin sujuu, tosin hieman huojuen. Kirjat on kova sana ja silloin joutaa hetkeksi pysähtymäänkin.

sunnuntai 31. elokuuta 2014

D-vitamiinin voimalla

Tässä on nyt kuukauden verran ähisty lattialla. Tai tarkemmin sanottuna Pätkä on ähissyt. On oiottu koipia, kynnetty maata nenä lattiassa, sätkitty jalat ja kädet ilmassa, pyöritty mahan päällä oikealle ja vasemmalle ja keikuttu mittarimadon lailla eteen ja taakse. Lopputuloksena epämääräistä liikkumista epämääräisiin suuntiin. Jalat toimii, mutta kädet ei.

Mutta eihän tällainen nyykkäriäiti tiennyt, että tätä nykyä ryömimään opitaan D-vitamiinipullon voimalla. Kävi nimittäin niin, että Pätkän pikkuserkku oli viime viikolla oppinut ryömimään. Videossa näkyi, kuinka pikkumies ähisi määrätietoisesti D-vitamiinipullon ja lusikan luokse. Tästä innostuneena isimies laittoi Pätkän lattialle, D-vitamiinipullon nenään eteen ja kappas. Sieltä se Pätkä alkoi mönkiä eteenpäin. Kun kosketti käsiin, lapsi tajusi pitää kädet maassa ja alkoi hoksata, että eteenpäin pääsee etuvartaloa hiissaamalla eikä pyllyä keikuttamalla. Ja koska kaikki oppiminen näyttää tapahtuvan tällä miehellä kiukun kautta, aamupäivän se valitti ja ulisi tuolla lattialla vitamiinipullon perässä. Parasta tietysti oli, kun pullo kaatui ja lähti pyörimään ja siitäkös lapsi saikin uutta pontta. Parit päiväunet ja kappas, illalla Pätkä ryömi jo keittiön toisesta päästä toiseen päähän - ilman valittamista ja ilman ulinaa. Pätkä oli polleaa poikaa ja isimies vielä innostuneempana makoili lattialla kamera valmiudessa.

Yöt ovatkin olleet reilun viikon jo sopivasti levottomia, kun lapsi kieppuu ja pyörii sängyssä, miten sattuu. Ensi yönä taidamme siirtyä uudelle tasolle. Uuteen viikkoon uusin taidoin! Mutta onhan se kyllä hauska nähdä riemu lapsen kasvoilta, kun se on hoksannut jotain uutta.

Ps. Toistaiseksi ryömiminen ei toimi muiden lelujen kanssa, vaan se vaatii D-vitamiinipullon hollille. Uskokaa tai älkää...