Metatyötä ja talvivaatteita

Luin jokin aika sitten Jenny Lehtisen mainion kolumnin Metatyö räjäyttää äidin pään.

En voinut kuin nauraa. Kyllä. Vaikka asia välillä väsyttää ja jopa itkettää jo reilun vuodenkin jälkeen. Lukekaa kolumni hyvät äidit - ja isät.

Olin juuri tyhjentänyt melkein viikon jumppakassissa olleen vesipullon; löysin sohvan alta edellisen päivän pissaisen kestovaipan; olin pauhannut miehelle, että hän voisi viedä itse likaiset vaatteensa likavaatekoriin ja mies oli aamulla kysellyt, missä mahtaa olla se hänen "arkipiponsa" (ei löytynyt, mutta löysin sen seuraavana päivänä työhanskakorista).

Miksi äitien pitää aina tietää kaikki?

Välillä on tosi rasittavaa, kun niin moni asia pitää ennakoida, että arki sujuu. Tai ei ole pakko, mutta sitten on hyväksyttävä kiukkuinen ja nälkäinen lapsi, jatkuva kiire ja hieman kireähö tunnelma. Meidän perheessä vanhemmuus on hyvin tasa-arvoista ja molemmat tekee aika lailla kaikkia kotiasioita. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että minua on siunattu erittäin hajamielisellä miehellä, vaikkakin maailman parhaalla ja rakkaimmalla. Ei isimies aina erota, mikä on lapsen yöpaita, eikä sillä ole ehkä pienintäkään hajua lapsen kengänkoosta tai haalarinkoosta. Vai onkohan? Toisaalta minä olen kotona ja vastaan aika pitkälti lapsen vaatettamisesta ja syöttämisestä.

Yksi ennakoitava asia on aina seuraavan vuodenajan vaatteet. Pääsi nimittäin käymään niin, että toppahaalari olikin liian pieni ja loppukesällä alesta ostamani talvikengät uhkaavat jäädä liian pieniksi, vaikka ostin kaksi kokoa isommat kuin jalka silloin oli. Haalarin hankkiminenkin on osoittautunut astetta vaikeammaksi, kun koot heittelevät, miten sattuu. Jos lapsella on nyt käytössä Lassien 74-senttinen haalari (uskomatonta, mutta kyllä), Reiman 80-senttinen on liian pieni ja lapsi käyttää vaatekokoa 86, niin minkäkokoinen haalari sille pitääkään ostaa. Liian pieni on liian pieni ja liian isossa ei voi liikkua. Meille on tullut haalareita kirpparilta, kavereilta ja uutena, mutta olisi kyllä hyvä, että puku olisi erittäin säänkestävä, kun ulkona ollaan paljon. Ja tuleeko talvi, jolloin lämpötila on +5'c vai -20'c? Jos rahaa olisi kuin roskaa, niin sitähän voisi ostaa ihan mitä haluaa, juuri silloin kun haluaa. Mutta tällaisten tavallisten talliaisten kannattaisi ostaa haalari edes jonkinmoisesta alennuksesta, koska talvivaatteet ovat oikeasti kalliita ja jos jää liiaksi venailemaan, niin sopivat koot menee siihen mennessä, kun pakkaset tulee.

Koska ensimmäiset pakkaset tulivat ennen kuin Reiman varastontyhjennykset, meille saapui tutuilta Popin 86-senttinen haalari. Se osoittautui hyväksi, mutta ehkä juuri kriittisen kokoiseksi, ettei mahdukaan koko talvea. Niinpä meille tuli käytettynä myös toinen Popin haalari koossa 92, joka oli uudenveroinen. Se oli ostettu lapselle "kakkoshaalariksi" ja käytetty harkiten. En oikeastaan ymmärrä, miksi joku ostaa hyvän ja kalliin vaatteen, mutta ei sitten käytä sitä. Onhan sillä jälleenmyyntiarvoa, mutta silti vaatteen arvosta saa vain ehkä juuri ja juuri puolet takaisin, ja useita kymppejä on niin sanotusti roikkunut hengarilla koko talven. Ja ihan mielenkiintoisena yksityiskohtana: Reiman haalareissa tuntuu usein olevan tosi isot lahkeensuut ja ne eivät pysy kenkien päällä. Reiman haalareissa tuntuu myös lämpö katoavan käytettynä, että niitä ei kyllä juuri käytettynä kannata ostaa. Tai jos ostaa, niin en kyllä montaa kymppiä maksaisi.

Kenkien kohdalla sattuikin sitten hyvä tuuri, kun kirpparilla oli kahdet eri kokoiset, mutta hyväkuntoiset "loskarit", joten ostin molemmat, kun ei lapsen kengänkoosta ollut oikein mitään selkoa. Totesin myös, että tarvitsen lapselle kengät, jotka saan mahani kanssa kiskottua pukemista vastustavan lapsen jalkaan mahdollisimman nopeasti. Joten tervetuloa Sorellit ja Molot keikkumaan eteiseemme! Lakin kanssa kävi myös hyvä tuuri, kun satuin Reiman varastontyhjennyksiin päivänä, jolloin kaikki lakit olivat vitosen. Jees, se oli varsin käypä hinta 30 euron talvilakeista! Ostin siis heti pari erikokoista. Hanskat osoittautuivatkin ongelmallisiksi, kun sormia palelee koko ajan ja lapsella on ilmeisesti superpienet kädet. Ostamani hanskat olivat niin isot, että isimieskin naureskeli, että minkälaisen lapiokouran kuvittelit lapsellasi olevan...Hanskat kannattanee ostaa aina uutena ja on koomista, että hyvät talvihanskat maksavat saman verran kuin uutena alennuksesta ostettu välikausihaalari...

Kyllä toisen lapsen kohdalla pääsee niin paljon helpommalla, kun sille voi lykätä kaikki edellisen vanhat! Kuvittelen ainakin.

Mutta niin. Se salakavala metatyö. Piti sanomani, että jumppa (lapsen kutsuma pumppa, missä hän hyppää eli yppää ja tekee temppuja eli pemppuja) on lapsen ja isimiehen yhteinen harrastus. Olen yrittänyt pestä siitä käteni kokonaan. Sen lisäksi, että on suotavaa, että että isällä ja pojalla on jokin yhteinen juttu, mihin äiti ei sotkeennu ollenkaan, on myös suotavaa, että isimies saa toimia projektipäällikkönä jossain jutussa. Minä huolehdin, että lapsi on nukkunut päiväunet ja saanut ruuan tarpeeksi ajoissa, isimies pakkaa ja purkaa jumppakassin ja huolehtii mukaan jumppapassin, joka on melkein joka viikko hukassa. Kyllä sillekin pian oma paikkansa löytynee... On myös ihanaa, että isimies on ilmoittanut halukkuudesta olla lasten kanssa kotona, joten kun vain saamme elettyä toisenkin lapsen kanssa aikaa hieman eteenpäin, luovutan tämän perheen arjen projektipäällikköyden enemmän kuin mielelläni isimiehelle.

Uusi vuosi ja uudet vermeet

Toisin sanoen uusi vuosi ja uudet sukkahousut.

Rouva Rimppakintun poika näyttää perineen sekä äidin että isän puolelta ihkaomat rimppakintut. Kun yhdistää rimpulat jalat ja vauhdikkaat varpaat, on jatkuvana ongelmana se, että housut ja sukat eivät vain pysy menossa mukana. Onneksi on keksitty sukkahousut - vaikkakin itse vihaan sukkahousuja omissa jaloissani! Hyviä lasten sukkahousuja on vaikea löytää ja hyviä lasten sukkahousuja pojille on äärimmäisen vaikea löytää. En mielestäni liikaa nirsoile lapsen vaatteiden suhteen, mutta toistaiseksi olen kieltäytynyt pukemasta poikaa pinkkeihin perhos- tai sydänsukkikseen.

Kesällä näin Kokkolan Prismassa ihan ylisöpöt Haisuli-sukkahousut. Ne olivat jotain Tove 100 vuotta -juhlavuoden sukkahousuerää. Eipä tullut ostettua, kun oli hiki ja helle, ja jäi hieman kaivelemaan. Missään muualla en ole noihin törmännyt, joten olin erittäin riemastunut, kun nyt joululomalla satuin löytämään niitä vielä kahdet - ja vieläpä alennuksesta! Koot olivat jo kortilla, mutta itse asiassa nuo 60-senttiset näyttävät olevan varsin sopivat...! Jos sukkikset saa vitosella per pari, niin kyllä ne hintansa haukkuu. Vielä niitä ei ole pesty, joten toivossa on hyvä elää, että ne toimivat vielä pesun jälkeen. Ensimmäinen pesu paljastaa hyvin nopeasti sukkahousujen todellisen luonteen. En tajua, miten ne voivat lörpsähtää niin monesta kohtaa.

Samalla mukaan tarttui Frekriksonin retromallinen toppalakki. Meillä on tainnut lapsena olla juurikin samanlainen, mutta sininen! Sopivan kokoisten ja istuvien lakkien  metsästäminen on käynyt myöskin ihan työstä.  Nyt on sitten pienipäinen lapsemme saanut vihdoin myös sopivan talvilakin. Että missäs olet pakkanen. Me ollaan valmiina!

Uudet vanhat vaatteet

Jopa kliseisesti voisi sanoa, että lapset kasvavat nopeasti.

Yleensä kasvamisen huomaa vaipasta. Kun vaippa valskaa kerta toisensa jälkeen, sitä yhtäkkiä tajuaa, että vika ei ole vaipan laittajassa, vaan vaippa on liian pieni! Nyt kun lapselle tulee laitettu usein kesto, tämä vaippa-aspekti suhteessa lapsen kasvuun on hieman hämärtynyt.

Tässä eilen aamulla katselin Pätkää, kun se ryömi lattialla ja yhtäkkiä tajusin, että sillähän on ihan liian pienet vaatteet. Bodyn kaula-aukko venyi missä lie navassa asti ja muistin, että näppärit olivatkin aika tiukat. Housun lahkeet ylsivät häthätää nilkkoihin ja kirrasivat jotenkin oudosti takamuksesta. Kurkkasin bodya, se oli kokoa 68cm ja housut näyttivät olevan 62cm.

Niin, juurihan ostin ison kasan 74cm vaatteita, muistelin ja lähdin tutkailemaan, mihin olin jemmannut lapsen uudet vaatteet.

Kyseessähän on uudet vanhat vaatteet, sillä suurin osa meidän vaatteista on saatu käytettynä, ne ovat lainassa tai olen ostanut ne kirpparilta. Ihan uusia uusia vaatteita olemme ostaneet tosi vähän ja ne on pääasiassa saatu lahjaksi. Uusilla lastenvaatteilla saa rahastettua paljon ja samaan aikaan käytettynä liikkuu lähes uudenveroista vaatetta edullisesti. Kuukausi takaperin ostin nimittäin nettikirppikseltä kaksi muovikassillista poikien 74cm:n vaatteita, kympillä. Melkein nolotti, kun kävin kassit hakemassa, kun myyjä tuumasi, että laittaa vielä muutamat pieneksi käyneet vaatteet pojan kaapista mukaan. Mukana oli ehkä kolmet sukat, villasukat, kolme yöpaitaa, tossut, seitsemän bodya, kymmenen pitkähihaista, yli kymmenet housut ja pari collegehaalaria. Osa vaatteista oli luonnollisesti paljonkin käytettyjä, mutta mukana oli myös täysin uudenkarheita ja käyttämättömiä vaatteita. Osan laitoin heti kiertoon uudestaan ja osan nostin kaappiin odottamaan, että lapsi kasvaa. Nyt se on ilmeisesti kasvanut ja pitkien helteiden jälkeen huomaan, että lapsi on itse asiassa tainnut hypätä yhden vaatekoon yli.

Korkkaamattomat Adidaksen pöksyt: 25-27 senttiä.
Yritin ottaa kuvan, mutta jätkä lähti ryömimään kohti kameraa. 

Erinomaisessa kunnossa oleva body: 3e.

Kummitädin tarjoamat sukat: 0e.
On muuten tois hankala saada kuva lapsen sukista, kun jalat heiluu niin paljon.
Toinen sukka näyttää karanneenkin.

Nämä joutavat jemmaan tai eteenpäin:
Toisilta kummeilta saadut Tutan housut ja
Pätkän isotädiltä saatu traktoribody, sukista ei havaintoa.