Alle vuosikkaan rytmi

10 kuukauden ikäisen nassikan päivärytmi ideaalina päivinä on tällainen, alkoi tämä tarina alunperin. Totuushan on se, että tässä välissä lapsi on ehtinyt jo 11 kuukauden ikään. No asiaan.

klo 6.30-7.30 kuuluu kops, kun lapsi heittää pinniksestä tutin lattialla ja ilmoittaa, että saisinkos mama maitoa. Äidin toiminnan nopeudesta riippuen lapsi on hyvähköllä tuulella tai hieman kiukkuinen. Takana kuitenkin hyvä yö 9-10 tunnin yöunilla ja ehkä muutama herätys. Maidot mahaan ja saan muutaman minuutin lisäaikaa herätä, vaihtaa lapsen vaipat, vaatteet, pukea itse ja suunnata aamupalalle.

Tunteroisen päästä heräämisestä puurohommelit. Lapsi vetää tyytyväisenä lähes desin puuroa marjoilla, kulaus vettä tai piimää ja suuntaa leikkimään. Minä syön ja tutkin ehkä päivän uutiset.

Klo 9.30 Pihalle unille. Työnnä vaunut ulos ja lapsi nukkuu. Ekat päikkärit vähän reilu 2h.

Vähän ennen kahtatoista alkaa kuulua vaunuista ooaaaoaaa, pulipuli, putiputi. Lapsi sisään ja lounas klo 12, ruokaa uppoaa noin 1,5-2dl, pari hömpsyä vettä tai piimää. Vatsa toimii pröötprööt ja vaipparuljannssin jälkeen puuhasteluhommiin.

Klo 14. Välipala-asioita. Taas on nälkä. Jo nyt.

Klo 15.00 Toiset unet. Lapsi vaunuihin ja pihalle. Pari heilautusta ja hän nukkuu. Toiset päikkärit 1,5h.

Klo 16.30 lapsi herää ja nauttii päivällistä klo 17. Ruokaa uppoaa jälleen hyvin. Puuhasteluhommia ja usein mennään vasta iltasella pihalle. Maitohammasta saattaa kolottaa tai sitten ei kolota.

Klo 19.30 Puurohommat. Sama satsi puuroa ja marjoja kuin aamulla. Joskus kylpyyn, joskus ei.

Klo 21.00 Maitoa masuun ja lapsi sänkyyn. Lasket lapsen muutaman kerran seisonnasta makuulleen. Pidät hetken kättä lapsen selän päällä. Lapsi etsii hyvän uniasennon ja sängystä alkaa kuulua univirsi. Hmmm, hmmm, ymmymmym. Poistut huoneesta.

21.15 Univirsi loppuu ja lapsi nukkuu. Hyvällä lykyllä lapsi herää seuraavan kerran vasta klo 6.30-7.00.

Helppoa kuin heinänteko! Pling, pling! Hyvät äitipisteet päivästä!

Kun rytmistä poiketaan, niin poiketaan sitten kunnolla. Joskus päivä voi mennä näin.

Inasen ennen aamua nukkuessasi pimeän pehmeässä syleilyssä kuuluu kops, ja tajuntaasi tunkeutuu armoton parku. Kello on 5.13 ja ei ole kyllä millään mittakaavalla vielä aamu. Epätoivoisten nukutusyritysten jälkeen lapselle maitoa ja siihen hän pötkähtää äidin ja isimiehen väliin. Lapsi pyörii ennen nukahtamistaan kuin säkkärä varpaat vuoretellen kummankin suussa ja nukahtaa pienenä myttynä unirättiotus kainalossaan poikittain isimiehen ja äidin väliin. Nukut itse torkkuen ja heräillen pienten varpaiden potkuihin, jotka ovat huomattavasti napakampia kuin puoli vuotta sitten. Pling! saat yhden äitipisteen yhteisistä unista, vaikka itse et pystykään nukkumaan.

Klo 9.00 lapsi herää ja herättää sinut horroksesta tunkemalla sormia nenääsi ja korviisi. Sinulla on kiljuva nälkä. Päätät vaihtaa nopeasti lapsen vaatteet, vaippa pois, lapsi syliin JA huomaatkin että vaipassa oli mitäpä muuta kuin mustikkakakkaa. Hyi ällötys! Äkkiä kakkaiset yöpaidan helmat kainaloon ja kakkapylly toiseen kainaloon ja pesulle. Rosvosektori!Menetät yhden äitipisteen.

Klo 10 aamupala. Sinulla on edelleen nälkä ja luulisi lapsellakin olevan. Mutta ei ole, se sylkee kaiken puuron ja leivän ja viilin ja rahkan ja jugurtin ja mitä kaikkea keksit kokeilla. Muutaman mustikan jälkeen toteat, ettei ainakaan niitä kannata tarjota. Rosvosektori! Menetät jälleen yhden äitipisteen. Muistat nähneesi sormiruokailijoiden keskustelupalstalla suositun apinaevään, muussat banaanin, sekoitat kaurahiutaleet ja paistat uunissa natiaiselle niitä niin terveellisiä myslipatukoita.

Noin klo 10.30 lapsi mutustaa myslipatukkaa ja ryhdyt itse aamupalalle. Pling! Saat jälleen yhden äitipisteen. Lopettelette aamupalan ja olet tyytyväinen, kun lapsi on syönyt jotain. Huomaatkin, että lähes kaikki myslipatukan palat on viskelty pitkin lattiaa...

Nostat lapsen lattialle ja ajattelet käydä pikaisesti vessassa. Virhe. Rosvosektori! Menetät yhden äitipisteen, koska jätät lapsen yksin. No ei tässä kauaa mene ajattelet mennessäsi, ja vessassa alat kuunnella, mitä lapsi touhuaa. Mitään ääntä ei kuulu ja mietit, mitähän lapsi touhuaa. Kun ääntä ei kuulu, kuuluisi sinun syöksyä lapsen luo raketin lailla, sillä se tekee ihan varmasti tuhojaan. Odotat vielä hetken. Rosvosektori! Menetät toisen äitipisteen. Illalla kyllä siivottiin kaikki pois olkkarin lattialta, mutta mitä se on voinut löytää... Suuntaat olohuoneeseen ja huomaat, että lapsi on syventyneenä touhuihinsa takan edessä, levittelee ja syö hiiliä! Eiku hetkinen, mitä tuo musta töhnä on? Sillä sekunnilla muistat, mitä olohuoneeseen on unohtunut: kakkavaippa! Lapsi on levitellyt pitkin lattiaa MUSTIKKAKKAA! Hyi ällötyksen ällötys! Rosvosektori! Menetät kaikki päivän äitipisteet ja kaikki edellisen päivän äitipisteet ja ehkä kaikki pisteet edellisen puolen vuoden ajalta. Lapsi itse hymyilee kuin Naantalin aurinko, puristaa käsissään muovailuvahaa muistuttavaa tuotosta ja sitä itseään on tahmana pitkin lattiaa, lapsen vaatteissa, suupielissä ja kynsien alla. Sille on ehkä tullut juuri nyt nälkä ja jos osaisi hän puhua sanoisi ehkä, että tässä apinaeväässä on koostumus kohdillaan, mutta maussa on parantamista.

Peset huutokirkuvan lapsen ja vaihdat vaatteet ja pistät saman tien pesukoneen pyörimään. Suurinta vastustusta koet, kun putsaat viimeisiä kakkakikkareita lapsen kynsien alta. Laitat lapsen sitteriin (Kyllä vain, meillä on vielä sitteri akuutteja "kahlitse lapsesi hetkeksi" -tilanteita varten. Onneksi lapsi on niin pieni, ettei pääse sieltä pois. Tämä jos jokin on juuri sellainen tilanne.) Siivoat olohuoneen lattian, sen jälkeen lapsi puuhastelee hetken ja alkaa osoittaa väsymyksen merkkejä.

Kello on 11.30 toteat, että eka päikkäriaika on mennyt aika päiviä sitten ja natiainen ei millään pysy hereillä kello kahdentoista lounaaseen asti, ja on itse asiassa jo nyt liian väsynyt syömään sitä. Tarjoat maitoa, et jaksa pukea lasta ulos, vaan laitat vaunuihin eteiseen nukkumaan ja lapsi nukahtaa heti.  Luojan kiitos, meillä on kylmä eteinen! Toivut aamusta ja olet ihan pöllämystynyt, kun kaikki tapahtuu eri aikaan. Syöt ja toivut vielä vähän lisää.

Klo 14 lapsi herää tyytyväisenä unilta. Pling! Saat äitipisteen onnistuneista päikkäreistä! Lapsi nauttii klo kahdentoista lounaan klo 14.30. Ruoka maistuu. Määrää on vaikea kuvailla, mutta sanoisin annoksen olevan miehekkään kokoinen.

Klo 15.30 lapsi vaikuttaa taas nälkäiseltä ja annat välipalaa. Uppoaa. Pling! Saat yhden äitipisteen.

Puuhasteluhommia ja pientä kitinää havaittavissa. Toteat, ettei tämä tyyppi jaksa millään iltaan asti ja mietit, miten saat kikkailtua toiset unet ilman, että yöunet menee. klo 16.30 laitat lapsen vaunuihin eteiseen ja univirsi alkaa. Se kestää ja kestää ja kestää...Katsot kelloa, se on 16.40, 16.50, 17.00. Lopulta lapsi nukahtaa klo 17.10.

Klo 17.40 herätät lapsen varovasti, sillä tiedät sen tulleen äitiinsä, joka ei myöskään tykkää yhtään herätä kesken unien. Lapsi kitiseen ja karjuu ja ulisee, koska uni jäi kesken. Rosvosektori! Menetät jälleen yhden äitipisteen.

Klo 18.00 tarjoat kello viiden päivällisen ja mikään ei maistu. Ei mikään. Ilta menee kitisten väsymyksestä ja epäilen, että myös nälästä. Olet varma, että iltapuuro maistuu ja uni tulee.

Klo 19.30 tarjoat iltapuuron ja viiliä ja rahkaa ja mustikoita ja pilttiä ja piimää ja lättyjä ja mikään ei uppoa. Lopulta lapsi syö puoli purkkia mangopilttiä, kaksi lusikallista rahkaa ja kourallisen vadelmia. Toivot niin, ettei yöllä tule nälkä. Tarjoat iltamaidon.

Klo 21.15 lapsi sänkyyn. Virtaa on kuin pienessä kylässä, sängystä lentää kaaressa sekä tutti että unirättiotus. Vuorossa on huutokiljuntaa ja hikipäässä sängyssä ähinää ja käytte rauhoittamassa lasta noin 10 kertaa, molemmat vuorotellen. Pidät kättä päällä, istut vieressä, poistut huoneesta, palaat huoneeseen, annat olla ilman tuttia, nostat tutin takaisin, lasket lapsen sänkyyn. Lopulta lapsi nukahtaa sängyn jalkopäätyyn pää alaspäin (juuri sopivasti sängyn päätyä on korotettu juuri pari päivää sitten).

Klo 22.00 lapsi nukkuu. Rauha maassa. Pling! Päivän viimeinen äitipiste saatu!

Arjen askeleet

Kahden ja puolen viikon lomailun jälkeen palasi isimies jälleen töihin ja niin alkoi taas arkiarki kotosalla. Tosi asiassa arki alkoi jo pari päivää aikaisemmin, kun isimies mursi peukalonsa, tarkemmin sanottuna oikean käden sellaisen. Oikean käden peukalo on osoittanut olevansa tärkeä osa kaikenlaista arkista puuhastelua ja ilman oikean käden peukoloa mies on ihan peukalo keskellä kämmentä. Kipeä se varmasti on, ainakin väri on vakuuttavan mustanpuhuva, ja tällä peukalolla ei todellakaan vaihdeta vaippoja, pueta lasta tai kiinnitetä vaunujen tai syöttötuolin valjaita kiinni. Lapsi on kuin elohopea ja luikertelee omia teitään. Lapsenhoidollisten puuhien lisäksi äiti-ihmisen toimenkuva laajentui ja hetkellisesti siihen kuului myös leipien teko miehelle ja takin vetoketjun laittaminen kiinni. Kaksi lasta yhdellä murtumalla, sanoisin! Nyt kuitenkin peukalo paketoituna arki alkaa jo luistaa.

Olin jo kovasti kaivannut arkirytmiä ja reilun viikon joululomareissun jälkeen oli mukava olla loppuloma kotona. Lapsen rytmi on alkanut palautua vähän enemmän normaaliksi. Ensimmäinen kotipäivä kotona itsekseen oli kuitenkin varmaan yhtä väsyttävä kuin miehen ensimmäinen päivä töissätöissä. Yöunilta heräsi hyväntuulinen pikkukaveri, mutta koko loppu päivän jalassani roikkui lähemmäs 8-kiloinen kahvakuula. Voi ulina ja ulvaus. Selvästikin lapsi huomasi menon muuttuneen ja niin sitten viihdytin vinkuvaa vaaperoa katselemalla yhdessä isimiehen kuvia tietokoneelta, kantelemalla lasta ympäri huushollia ja veivaamalla Musarullan samaa jaksoa uudestaan ja uudestaan. Osaan jo koko jakson vuorosanat aika hyvin.

Viikko sitten lapsi alkoi vähentää maidon tissuttelua päiväsaikaan ja tällä viikolla ei sitten ole maistunut oikein mikään muukaan ruoka. Paitsi letut ja jäiset marjat ja soseet. Valitettavasti nälkä on kova, jos syö vain jäisiä vadelmia ja karpaloita aamusta iltaan. Puuron syömisestä on tullut sellainen sota, että olen repiä pelihousuni perusteellisesti, kun lapsi käynnistää sylkymoottorinsa turboasetuksille ja ensimmäisestä lusikasta. On myös tosi kiva laittaa vaikkapa kalaa ja sitten kaapia sitä tyyristä pureskeltua, suussa pyöriteltyä ja syljettyä töhnää ympäri lattiaa, pöytää ja mattoa. No onneksi on letut! Koska jostain syystä lätyt ovat nousseet suosioasteikolla top ykköseksi, niin syömme siis tätä nykyä paljon lättyjä. Aamulla ne tehdään puuroon ja päivällä kasvissoseeseen ja ah, voisin niin aloittaa "Tuunaa lättyjä lapsellesi" -kokkiohjelman! Mutta nopea viittaus vatsan toimintaan. Voi juku on pikkupätkän maha kovalla, kun ei tahdo hän maitoa, eikä tahdo soseita ja mukista hörppiminenkin on niin pieniä kulauksia. Sellaisia samanmoisia pipanoita p*skoo jotkut pikkueläimet tuonne meidän pihalle. Testattiin sitten blenderillä rahkaa, omenamehua ja mustikoita. Se maistui myös erinomaisesti, mutta siitä sitten taas vatsantoiminnalliset ongelmat olivatki siitä toisesta ääripäästä. Ehkä vatsa ei vielä kestä kunnolla maitotuotteita.

Isimiehen tuunaamia lättyjä. Menee kuumina ja kylminä.
Yhdellä ruokailulla voi mennä kuusikin lättyä. Että kyllä sillä nälkä on.

Ensimmäisen arki-illan yhteinen rauhallinen päivällishetki oli kuin suoraan jostain tragikoomisesta tv-sarjasta. Eihän siitä mitään tullut. Äidillä oli hermo tiukalla ja hän meni ulos kolaamaan lunta, nälkäisenä. Isimies laittoi ruokaa, nälkäisenä, ja lapsi heräsi ja silläkin oli nälkä. Koskä sekä äidillä ja isällä oli nälkä, olivat molemmat unohtaneet, että lapselle ei ollutkaan oikeastaan mitään valmista ruokaa ja herkullinen linssi-juureskeittokin oli liian chilinen ja suolainen pikkuihmiselle. No keitetään sille makaronia! Isi söi, makaronit kiehui, äiti söi, lapsi odotti ruokaa, se sai makaroninsa, ne eivät olleetkaan tarpeeksi pehmeitä, isi söi, äiti söi, lapsi odotteli, makaronit ei pehmenneet keittämällä, isi leikkasi niitä pienemmiksi saksilla, ei kelvannut sittenkään, lapsi sylki kaiken pois, niin myös kasvissoseen lopun ja leivän ja veden. Jos joku olisi ollut kärpäsenä katossa, olisin kertonut kovaan ääneen, että IMUROIN ja PYYHIN lattian aamulla, vaikka siitä ei ollut enää pienintäkään merkkiä jäljellä. Nostin lapsen lattialle ja niin se söi tyytyväisenä siellä pöydän alla omia kylmiä, limaisia ja kuivuneita makaroneja ja leivän paloja.

Alkutilanne.
Heko heko, syljen kaiken tänne kaukaloon.

Lopputilanne.
Syön täältä, mitä löydän.

Ja sitten vielä toiseen suuntaan.

Ja minä kun olin niin haaveillut mukavasta ruokahetkestä.

Tänään Pätkä on sitten syönyt jääkaappikylmää ihan pikkuvauvalle sopivaa samettista kasvissosetta, iltapalaksi lättyjä ja valmistauduttu kaikenlaisin ruuin huomiseen. Se on nimittäin maanantai ja uusi arkiviikko.

Kuviteltu massakausi

Kaksi kuukautta ja 75 grammaa painoa lisää. Minä kun luulin, että lapsella on massakausi! "Hyvin kasvaa", totesi neuvolan täti ilman sarkasmia äänessään. Kai se kasvaa kainaloista, mietin. Mutta onhan se aika kirppu.

Kaikki, mitä syödään, kuluu. Ja mehän syödään paljon: kaksi isoa lämmintä ateriaa, aamu- ja iltapuurot sekä vaihtelevasti välipalaa. Maitoa tyyppi tissuttelee 4-5 kertaa päivän aikana. Öisin maitotarjoilua ei ole. Ruokahaluttomuus ei ainakaan toistaiseksi ole ollut ongelma, koska ihan kaikki maistuu. Se on hyvä.

Liikettä on vain niin paljon. Se on hyvä. Siinäpä oppii, kun touhuaa. Portaat menee sujuvasti ylöspäin. Arkiportaat eli kaksi porrasta eteiseen ja makkariin päin menee sujuvasti myös alaspäin. Tukea vasten kävelemällä pääsee minne haluaa, mutta konttaamalla pääsee vielä niiiin paljon nopeampaa, tuumii hän.

Voisin ottaa vielä vähän lisää!

Äiti anna nopeammin! Olet liian hidas!

Oho! Jotain taisi tipahtaa!
 No syön sen sitten lattialta!