Aitan siirto

Navetan laajennus 70-luvulla.

Sitä, mitä en muista, lisään myöhemmin.

Tuli siis sellainen mahdollisuus, että sukuni mailta Etelä- ja Keski-Pohjanmaan rajalta piti siirtää aitta pois. Pappa oli aikoinaan ostanut aitan, kun se oli ollut kallellaan eteenpäin ja pitänyt pelastaa parempaan paikkaan. Niin aitta sitten saapui ja koottiin 60-luvulla mummulani viereen. 70-luvulla edessä oli sukutilan navetan laajennus ja aitta jäi ihan liki uutta navettaa. Siinä se sitten on töröttänyt navetan vieressä pikku hiljaa pidemmässä ja pidemmässä heinikossa ja kaikenlaisten tavaroiden ympäröimänä sekä sisältä että ulkoa. Lisäksi vesi valui navetan katolta aitan toiselle seinälle. Ei hyvä.

Aitta on kaksikerroksinen, noin 3-4 metriä kanttiinsa ja noin 4-5 metriä korkea. Näin rakentamisesta tietämättömän naisen näkökulmasta tekstini ei ole kovin tarkka rakennusteknisesti. Kesällä 2014 tilanne oli tämä.

Mummunihan oli maanperinpohjainen hamsteri ja aitta oli sisältä täynnä kaikenlaista tavaraa kangaspuun osista vaatteisiin, kirjoihin ja mappeihin. Muistan, että olemme lapsena leikkineet aitan yläkerrassa ja alakerta on aina ollut niin täynnä tavaraa, ettei siellä ole mahtunut tekemään mitään.

Vuosi sitten syksyllä, kun vanhempani siivosivat aittaa sisältä, me tuumailimme aitan paikka takapihallamme. Kun aitalle ei ollut oikein muita ottajia, niin isimieshän innostui kerrassaan mahdollisuudesta purkaa ja koota 1800-luvun aitta meidän tontille. Vaikka aitta on todella korkea, oli kunta aitan siirtoon myöntyväinen. Meillä on rinnetontti ja aitan harja ei ylitä naapurin talon eikä meidän "päärakennuksen" matalamman osan harjakorkeutta.

Ensin oli siirrettävä leikkimökki yläpihalla, mikä tapahtui naapureiden avustuksella. Leikkimäkin alle teräsputket ja ei muuta kuin lykkimään mökkiä mäkeä ylös ja yksi aina siirsi putkia mökin alle eteenpäin. Aitan kohdalta maat pois, sorat tilalle ja talvella vielä kaadettiin tuosta rajalta koivut pois aitan kattoa roskaamasta.

Isimiehen insinööriveli laskeskeli, että savimaahan aitta kannattaa perustaa ruuvipaalujen päälle.

Ruuvipaalut (8kpl) ruuvattiin maahan syksyllä 2014, jotta vähän talven aikana näkisi liikutteleeko routa niitä.

Kesällä niistä muutamaa siirrettiin ihan todetakseen, että ne olisivat sittenkin olleet ihan oikeilla paikoilla. Juniori oli tietysti apuna. Takana näkyy yläpihalle rullattu leikkimökki.

Heinäkuussa 2015 alettiin purkaa aittaa. Katto oli ehjä ja vesi ei ollut päässyt sisään, myös sisähuopa oli ehjä, siihen vain tehtiin reiät, joiden kautta saatiin kattotiilet purettua.

Apuna purkamisessa oli paljon hirsirakennuksia purkanut kirvesmies tyttärensä kanssa. Isimies teki töitä käskettyä ja kuvasi purkua, jotta sen osaisi sen sitten kuvien avulla koota. Hirret merkittiin lyijykynällä a-,b-,c- ja d-seiniksi ja kasattiin lavalle. Aitasta löytyi ainakin kahdet vanhat siirtomerkinnät; toiset kaiverretut ja toiset sinisellä kynällä tehdyt.

Yläkerta purettu ja vuorossa alakerta.

Aitta on todennäköisesti 1800-luvun puolella tehty. Täytyy kyllä todeta, että aikamoisia kädentaidoinnäytteitä nuo vanhat hirsirakennukset! Eipä ollut juuri nauloja käytetty! Oviaukon ja ikkunaluukun sivuilla olevat hirret on kiilattu puisilla kiiloilla paikoilleen. Sisältä hirret olivat täysin kuivat ja ehjät, vaikka aitan ulkopinta oli vuosien ja maalauksen puutteessa päässyt hieman rapistumaan.

Vanhalla paikallaan aitta oli perustettu tynnyreiden päälle, jotka oli sisältä täytetty betonilla. Perustusten päälle oli tehty aitan sisällä olleista viljalaareista kolmikerroksinen kehikko ja varsinainen aitta seisoi sen päällä. 

Yhdellä kuormalla selvittiin ja heinäkuussa 2015 hirret siirrettiin meidän pihaan. Edessä pölyinen homma, kun kaikki hirret oli harjattava puhtaiksi pölystä ja perhosten koteloista ynnämuusta.

Kaikki aitan hirret olivat hyväkuntoisia. Pohjakehikon oikea etu- ja takakulma kaipasivat pientä paikkausta. Nurkkien haperot kohdat korvattiin uudella puulla. Pohjakehikon ylimmän hirsivarvin yksi hirsi oli hapero (oviaukon kohdalla oleva seinä, koska vesi oli laskenut porraslautojen läpi). Koska meillä ei ollut tarvetta nostaa aittaa niin paljon maasta, jätettiin ylin varvikerros kokonaan pois ja pohjakehikon toiseen kerrokseen tehtiin uudet kolot aitalle.

Syyskuun alussa 2015 talkoiltiin aitan ekakerros yläkerran lattiaan asti. Olihan se kuin palapeliä olisi koonnut, kun uusi hirsivarvi aina vain loksahti pakoilleen! Hirsien väliin laitettiin pellavaeristettä.

Syyskuun lopussa 2015 talkoiltiin toinen kerros.

Yläkolmiotkin oli tosiaan naputeltiin paikoilleen puutappen avulla. Muutama ruuvi aittaan ruuvailtiin varmistukseksi.

Hertsyykkeri sentään, kun se näyttikin koottuna korkealta!

Nopeasti siihen kuitenkin silmä tottui, eikä se takapihan terassilta näytäkään niin julmetun isolta.

Isimies kiipeää aina aitan yläkertaan omaa tupaansa ihailemaan. Elokuun lopussa saatiin muuten myös lopultakin lasikate takapihan terassille!

Viime viikonloppuna vuorossa olikin kattotalkoot. Niistäpä sitten erikseen. Me lähdettiin nimittäin juniorin kanssa pois jaloista mummulaan!

Piha kesäkuun alussa 2015

Meidän piha on talon remontoinnin yhteydessä (2007) muokattu uudestaan ja edellinen rouva on istuttanut pihaan innoissaan sitä sun tätä. Toisaalta harmi, kun pihassa ei kasva mitään oikeasti vanhaa, mutta toisaalta helpotus, että pihan rinnettä on vähän muokattu. No sitten oli vissiin rouvan into lopahtanut ja kun me muutimme (2012), oli piha ja kukkapenkit ja mitä-täällä-nyt-on-kaikki etsittävä heinien ja voikukkien seasta. Vierailimme läheisessä taimitarhassa ja kirjoitimme ylös kaikki tutulta näyttävät kukat ja kasvit. Ei muuta kuin kotiin googlaamaan ja nyt voin jopa sanoa tietäväni, mitä pihalla kasvaa. Ihmeellinen tuo googlen maailma. 

Pihatyöt on isimiehen intohimo, minä olen niitä pikku hiljaa opetellut. Alla siis oikeastaan isimiehen tarinoimat kuvat (sen huomaa esim. kohdasta RST-ruuvit...)

2014 kesällä tehdyn terassin pääty sai lisää betonilaattoja ja muurikivinen kasvulaatikko on suunnitteilla.

Pätkä on viimeisen kuukauden juossut naapurin pihalle, koska siellä on hiekkalaatikko. Isimies pääsi siis rakentamaan hiekkalaatikon omalle pihalle.

Seinämämateriaalit oli kätevästi jo olemassa kun hyödynsimme vanhan terassin kyllästettyjä kansilautoja. Hiekkalaatikko muotoutui lopulta L-kirjaimen muotoiseksi, kun kerran materiaalia oli reippaasti.

Salaojitus hoidettiin kolmella sorasilmäkkeellä.
Sorasilmäkkeisiin sorat, pohjalle suodatinkangas ja sitten vähän karkeampaa hiekkaa ja hiekkishiekkaa. 

Kyllästetty puu sopii huonosti istuinlaudoiksi, koska pätkä puree niitä kuitenkin. Täten lehtikuusisista istuinlaudoista muotoutui RST-ruuvien ohella ainoa kustannuserä.

Tee-se-itse hiekkalaatikon kustannukset olivat lopulta hyvin pienet. RST-ruuvit Tokmannilta 14€, lehtikuusiset istuinlaudat Bauhausista n. 55€ ja peräkärryllinen muuraushiekkaa paikalliselta maarakentajalta 20€.

Isimiehen kesälomaa edeltävät pari viikkoa olivat hyvin kiireiset. Pohjois-Karjalan ukki saapui viihdyttämään Pätkää ja tekipä siinä sivussa hurjasti kevään pihatöitäkin.

Kasvimaa kesällä 2012.

Kasvimaa nyt. Sitä on pistetty kuntoon pikku hiljaa ja ensimmäistä kertaa se alkaa näyttää kasvimaalta.

Peruna (Timo) nousee jo.

Vanhasta kasvimaasta pelastettiin voikukkien seasta mm. nämä maa-artisokat ja ruohosipuli.

Viime syksynä isimies istutti työkaveriltaan saatuja valkosipulin kynsiä.
Taustalla myös vielä paikkaa vailla olevat komeamaksaruohot.

Oli meillä mansikoitakin.
Lähistön puput ovat jättäneet kasvimaamme rauhaan viime kesinä,
mutta nyt joku on käynyt puputtamassa mansikoiden alut.

Retiisisatoa luvassa melko pian.

Ensimmäistä kertaa kasvamassa on pinaattia.

Myös yksi kituva vanha punaherukkapensas uusittiin. Lajikkeena Katri.

Vaikka yölämmöt ovat olleet matalalla, niin vuorotelleet sade- ja aurinkopäivät ovat tehneet ihmeitä pihamaalla.

Kirsikkapuu ei ole oikeastaan kukkinut meidän aikanamme.
Nyt kukinta on valtava. Ehkä luvassa ensimmäinen kirsikkasato!

Viime kesänä saimme ensimmäisen luumusadon. Niitä näyttäisi tulevan myös tänä vuonna.

Tyrni-uros Tarmo on vielä pieni, mutta emikasveista saatiin jo viime vuonna pieniä maistiaisia.
Tyrnit istutettiin kesällä 2013

Omenapuuvanhus valmistautuu kukintaan. Isimies karsi siitä huhtikuussa kaikki kuolleet oksat. 

Pihamaan uusimman omenapuutulokkaan (Antonovka) paikkaa mietittiin hartaasti.
Takana olevat norjanangervopensaat leikattiin alas syksyllä.

Koska biojäte piti tyhjentää ennen talvea, nostimme varjokukkapenkin nauhukset ja liljat ylös. Juurien alle lisätyt ravinteet näyttävät virkistäneen penkin ilmettä kummasti. Uudella sijoittelulla myös tuli tilaa isimiehen toivomille narsisseille.

Kukkapenkkien suuntaus on ollut vähemmän, selkeämpää ja helppohoitosempaa.
Viime syksynä yhden kukkapenkin siistimisen yhteydessä siirrettiin myös muutamia verihankikkeja,
jotka näyttävät lähteneen kasvuun uusilla paikoillaan.

Kitkemistyö tuottaa tulosta: hopeahärkki ja sammalleimu kivirinteessä.
Tässä kukkii tänä kesänä ehkä jokin muukin kuin ruoho.

Toissa kesänä ostimme Kaunokaisia.
Viime kesänä niistä oli jäljellä enää kukkimattomat vihreät mättäät.
Nyt näyttäisi taas kukkia tulevan.

Pikkuiirikset aloittivat kukinnan.

Tulikellukat ovat idioottihelppoja. Ei tartte tehdä mitään ja joka vuosi ne vaan kukkii runsaasti.

Marja-aronia-aita oli päässyt turhan pitkäksi. Alasleikkuuaikaa googletettiin kovasti ja lopulta se leikattiin huhtikuun lopulla. Nyt 10-20 cm pitkät tyvipätkät ovat täynnä uusia lähtöjä.

Kesällä 2012 ensimmäisiä hankintoja olivat kaksi Cunningham's white -alppiruusua.
Lajikevalinnassa paneuduttiin liikaa väriin, kun talvenkestävyys lajikkeen nupuilla on vain -21C.
Leuto viime talvi näyttää tuottavan nyt ensimmäisen hyvän kukinnan.

Pihan vanhat alppiruusut ovat jo toista kesää putkeen valmistautumassa aivan uskomattoman hienoon kukintaan.