Isänpäivän viettoa 2015

Toissa kesänä kävimme mummun siskon Hilja-mummun tiluksilla. Hiljan kuolemasta on jo aikaa ja pienen mökin ympärillä kasvoi paljon heinää. Mökki taitaa homehtua niille sijoilleen, mutta isimies kuitenkin siisti talon ympäristön ja piharakennukset isäni kanssa raivaussahallaan, ettei kosteus niihin niin rajusti pääsisi iskemään. Isäni oli maininnut epämääräisin sanakääntein, että siellä varastossa on niitä Repan vanhoja huonekaluja, että niille pitäis kyllä tehdä jotain. Rintaperillisten puuttuessa nämä olivat jääneet totaaliseen unholaan. Repa on nimittäin kuollut ennen minun syntymääni eli yli 30 vuotta sitten... Kuivassa, hirsirakenteisessa varastossa huonekalut olivat kuitenkin säilyneet hyvin, sillä tämäkin sohva oli ihan ehjä, ja tuuletuksen jälkeen ei ole kyllä haissut yhtään ummehtuneelle. 

Tänä kesänä pihaa käytiin siistimässä uudestaan ja samalla sohva saapui meille. Ensin se seisoi tuossa autokatoksessa ja sitten pari kuukautta tuolla takahuoneessa. Sohva on itseasiassa ollut Repan sänky. Pieniä olivat ihmiset ennen (toki sukulaiseni näyttävät olevan lyhyitä kyllä edelleenkin), sohvalla kun on pituutta 170cm. Vihdoin saimme aikaiseksi tilattua siihen patjat ja sohva pääsi olohuoneeseen.  Eniten minua ilahduttaa, että sohvalla on jälleen käyttöä eikä se seiso yksin, surullisena ja hyljättynä pimeässä varastossa. Tavara on turha, jos ei sillä ole käyttöä tai jos se on niin hieno, ettei sitä saa käyttää. Juniori valikoi sohvan heti suosikkipaikakseen, lastasi sen täyteeen kirjoja ja isimies alkoi haaveilla, kuinka sohvalla on hyvä ottaa päiväunet... Levitettynä sohvalle tulee leveyttä metrin verran, toiminee siis myös varasänkynä.

Raidallisten kokoontumiajot!

Jemmasta sattui löytymään sopivaa raidallista kangasta, joka sopii sohvan päälliseksi kuin nakutettu. Isimies hymisteli tyytyväisenä, että taloon saadaan talonpoikaishenkeä ja alkoi haaveilla jälleen ikuisuussuunnitelmasta, että joskus meillä on lautalattiat. Sohvan väri on alkuperäinen ja menee ihan ok, kun ei nyt ole aikaa sitä sen enempää tuunatakaan. Alla oleva maalikerros on heleää mintunvihreää, joka paljastuu kyllä, jos Juniori jatkaa hampaillaan maalin rapsuttelua.

Operaatio Pelastakaa puronvarren pensasaita pääsi sittenkin taas jonkinmoiseen päätökseen, kun jonkin hetkellisen viirahduksen seurauksena päätin keskiviikkona kyykkiä ja kiskoa kaikki heinät pensaiden juurelta. Lähtivät tosi kivasti ja helposti, kun olivat kuolleet pystyyn. Kitukasvuinen pensas alkaa viimein osoittaa elonmerkkejä ja tuuheutta, kun sen kanssa on ollut napit vastakkain useampana vuonna. Ei mitään favourite-hommaa, mutta motivoi kummasti, kun pensaat rajaavat pihaa tuohon puroon, johon pihamme päättyy. Helpottaa kummasti vahtimista, kun aita tuuheutuu...

Keskiviikon jälkeen elämä onkin ollut sitten yhtä pitkää supistusta yötä päivää tähän asti ja pitänee hieman himmailla. Ennen isänpäivää meillä ei jaksettu siivota ja Juniorin päiväuniaika käytettiin eilen Rouva Ministerin vanhojen jaksojen katsomiseen. Koukuttava sarja meinaan! Keittiön pöytä käännettiin toiseen suuntaan ja Juniorin syöttötuoli vaihtoi paikkaa, jos sillä saataisiin eliminoitua pahimmat murut vain keitttiön puolelle, tällä hetkellä kun ne ovat levinneet olohuoneeseen asti. Lahjojakaan ei ostettu, kun isimies päätti sijoittaa kunnolliseen pyöräilyasuun nyt kun aloitti työmatkapyöräilyn. Koska osa työmatkasta (17km sivuunsa) menee kolmostien laitaa, niin sanoin, että mulle on ihan sama mitä kunnollisilla heijastimilla varustettu puku maksaa, että sellaista kehiin, että varmasti näkyy. Ja nyt näkyy ilmeisen hyvin! Huokaisen hieman helpotuksesta.

Kakkuakaan ei tehty, kun kukaan ei oikein tykkää kakusta ja isänpäivälounaaksikin nautittiin eilistä intialaista, jota porukalla puuhastelimme. Tuli niin hyvää ja Juniorin kiskoi tulista pöperöä hyvillä mielin ekstrajugurtin kera.

Kana oli sovellettu tästä. Ja naan-leipä tästä. Suosittelen!

Pikkutyyppien kanssa leipomisessa on tosiaan se hyvä puoli,
että kaikki onneksi paistetaan ennen syömistä.
On meinaan sellaista räpeltämistä.

Sai isi sentään kortin. Juniori piirsi ja äiti vahvisti viivoja vähän sieltä täältä. Kannessa isin kuva ja sisällä paljon autoja. Parasta juhlaa kun on koko viikonloppu oltu vaan kotona ja yhdessä.

Mainittava myös, että äiti sai jonkinmoisen isänpäivälahjan kun lähes kahden vuoden ehdottelun jälkeen isin puuhastelukengät sai kuulemma lopulta heittää pois.

Meidän perheessä kynttilöiden kanssa säätää juurikin isimies, ja aitan eteen ilmestyi eilen illalla kynttilälyhty. Hilja-mummun luota löytyneet maitotonkka ja suksetkin näyttivät löytäneen paikkansa. 

Illalla pitänee viritellä skype-yhteydet ja onnitella vielä ukkia ja pappaa. 

Pihahommia à la taapero

Ei ole juuri pihahommia tehty. Ensinnäkään ei kauheasti ole tehnyt mieli kyykkiä ja toiseksi aittahommien myötä aitan seinustalle kotiutuneet tikapuut ovat olleet Juniorin mielestä mielenkiintoisemmat kuin mikään muu koko pihalla. Yleensä meillä puuhastellaan paljon pihalla. Se on sellaista sopivaa puuhaa käsille ja muut asiat unohtuu. Pihassa oli aika paljon työtä, kun muutimme tähän, mutta nyt selviää jo pienemmillä hommilla. Minä toivoisin, että pihassa olis aikaisen kevään ja toisaalta taas syksyn kukkijoita ja väriläiskiä, jotta niitä voi ihastella silloin kun tekee pihatöitä, ja isimies taas haluaisi, että siellä olisi kesän kukkijoita, jotta kesällä voi haaveilla pihalla kahvikuppi kädessä ja ihailla kaikkea, mitä pihalla kasvaa. :D

Sopiva keli kun sattui (satoi vettä) ja ruokaa piti vahtia uunissa, niin piiitkän tauon jälkeen jäimmekin aamusella omalle pihalle. Pääsyynä toki se, että tikapuut oli sopivasti pari päivää sitten raijattu pois. Nyt kun pihalla ei taas pitkään aikaan oltu oltu niin, Juniorillakin riitti taas mielenkiinto, eikä lasta tarvinnut raahata koko ajan pois tieltä tai naapurista.

Minä kyykin kukkapenkit talvikuntoon ts. ähisin ja puhisin mahani kanssa oudoissa asennoissa ja nipsin kukkia sieltä sun täältä, minne nyt omat ulottuvuudet riitti. Juniori nipsi saksilla heti jos satuin ne käsistäni laskemaan, kuskasi heiniä kompostiin, tutki kastematoja ja litki vettä lätäköistä.

Polttopuuhommia pitäisi vähän tehdä ja hedelmäpuiden ympärille viritellä suojat talvea varten. Sitten ne hommat taitaakin olla siinä. Jos joku innostuu haravoimaan, niin ehkä haravakin heiluu. Onneksi kaikki puut ovat sopivasti pihan laitamilla. Kun päästään pakkasen puolelle pitänee taas alkaa laittaa linnuille murkinaa, kun siitä riittää niin paljon riemua jälkikasvulle. Lintulaudatkin näyttävät roikkuneen koko kesän puissa. Hyvä kun ovat valmiina...

Kuten kuvistä näkyy - oli kosteaa ja puhelimen kamera oli tosi huono.

Vitosen kirpparikärryt ovat olleet tosi kovassa pihakäytössä.
Joku sanois, että hyvin on hintansa haukkuneet.
Kärryt pitää välillä piilottaa,
jos haluaa ulko-ovesta muuhunkin suuntaan kuin kärryjen luokse.

Roskat kompostiin ja aarteet jäi kärryjen pohjalle.

Jos katsot oikein tarkkaan, voit nähdä myös sen kastemadon.

Harmikseni huomasin, että pihakumppareihini oli tullut reiät
ja piti ottaa juhlakumpparit käyttöön.
Aloin myös ihmetellä, kun Juniorin kumpparit tuntuvat nafteilta
ja paljastuikin, että ne olivat kokoa pienemmät kuin luulin.
Uudet (oikeasti vanhat) kumpparit siis junnullakin.
Arki on juhla. Kyllä näillä kelpaa lompsutella lätäköissä!

Piha kesäkuun alussa 2015

Meidän piha on talon remontoinnin yhteydessä (2007) muokattu uudestaan ja edellinen rouva on istuttanut pihaan innoissaan sitä sun tätä. Toisaalta harmi, kun pihassa ei kasva mitään oikeasti vanhaa, mutta toisaalta helpotus, että pihan rinnettä on vähän muokattu. No sitten oli vissiin rouvan into lopahtanut ja kun me muutimme (2012), oli piha ja kukkapenkit ja mitä-täällä-nyt-on-kaikki etsittävä heinien ja voikukkien seasta. Vierailimme läheisessä taimitarhassa ja kirjoitimme ylös kaikki tutulta näyttävät kukat ja kasvit. Ei muuta kuin kotiin googlaamaan ja nyt voin jopa sanoa tietäväni, mitä pihalla kasvaa. Ihmeellinen tuo googlen maailma. 

Pihatyöt on isimiehen intohimo, minä olen niitä pikku hiljaa opetellut. Alla siis oikeastaan isimiehen tarinoimat kuvat (sen huomaa esim. kohdasta RST-ruuvit...)

2014 kesällä tehdyn terassin pääty sai lisää betonilaattoja ja muurikivinen kasvulaatikko on suunnitteilla.

Pätkä on viimeisen kuukauden juossut naapurin pihalle, koska siellä on hiekkalaatikko. Isimies pääsi siis rakentamaan hiekkalaatikon omalle pihalle.

Seinämämateriaalit oli kätevästi jo olemassa kun hyödynsimme vanhan terassin kyllästettyjä kansilautoja. Hiekkalaatikko muotoutui lopulta L-kirjaimen muotoiseksi, kun kerran materiaalia oli reippaasti.

Salaojitus hoidettiin kolmella sorasilmäkkeellä.
Sorasilmäkkeisiin sorat, pohjalle suodatinkangas ja sitten vähän karkeampaa hiekkaa ja hiekkishiekkaa. 

Kyllästetty puu sopii huonosti istuinlaudoiksi, koska pätkä puree niitä kuitenkin. Täten lehtikuusisista istuinlaudoista muotoutui RST-ruuvien ohella ainoa kustannuserä.

Tee-se-itse hiekkalaatikon kustannukset olivat lopulta hyvin pienet. RST-ruuvit Tokmannilta 14€, lehtikuusiset istuinlaudat Bauhausista n. 55€ ja peräkärryllinen muuraushiekkaa paikalliselta maarakentajalta 20€.

Isimiehen kesälomaa edeltävät pari viikkoa olivat hyvin kiireiset. Pohjois-Karjalan ukki saapui viihdyttämään Pätkää ja tekipä siinä sivussa hurjasti kevään pihatöitäkin.

Kasvimaa kesällä 2012.

Kasvimaa nyt. Sitä on pistetty kuntoon pikku hiljaa ja ensimmäistä kertaa se alkaa näyttää kasvimaalta.

Peruna (Timo) nousee jo.

Vanhasta kasvimaasta pelastettiin voikukkien seasta mm. nämä maa-artisokat ja ruohosipuli.

Viime syksynä isimies istutti työkaveriltaan saatuja valkosipulin kynsiä.
Taustalla myös vielä paikkaa vailla olevat komeamaksaruohot.

Oli meillä mansikoitakin.
Lähistön puput ovat jättäneet kasvimaamme rauhaan viime kesinä,
mutta nyt joku on käynyt puputtamassa mansikoiden alut.

Retiisisatoa luvassa melko pian.

Ensimmäistä kertaa kasvamassa on pinaattia.

Myös yksi kituva vanha punaherukkapensas uusittiin. Lajikkeena Katri.

Vaikka yölämmöt ovat olleet matalalla, niin vuorotelleet sade- ja aurinkopäivät ovat tehneet ihmeitä pihamaalla.

Kirsikkapuu ei ole oikeastaan kukkinut meidän aikanamme.
Nyt kukinta on valtava. Ehkä luvassa ensimmäinen kirsikkasato!

Viime kesänä saimme ensimmäisen luumusadon. Niitä näyttäisi tulevan myös tänä vuonna.

Tyrni-uros Tarmo on vielä pieni, mutta emikasveista saatiin jo viime vuonna pieniä maistiaisia.
Tyrnit istutettiin kesällä 2013

Omenapuuvanhus valmistautuu kukintaan. Isimies karsi siitä huhtikuussa kaikki kuolleet oksat. 

Pihamaan uusimman omenapuutulokkaan (Antonovka) paikkaa mietittiin hartaasti.
Takana olevat norjanangervopensaat leikattiin alas syksyllä.

Koska biojäte piti tyhjentää ennen talvea, nostimme varjokukkapenkin nauhukset ja liljat ylös. Juurien alle lisätyt ravinteet näyttävät virkistäneen penkin ilmettä kummasti. Uudella sijoittelulla myös tuli tilaa isimiehen toivomille narsisseille.

Kukkapenkkien suuntaus on ollut vähemmän, selkeämpää ja helppohoitosempaa.
Viime syksynä yhden kukkapenkin siistimisen yhteydessä siirrettiin myös muutamia verihankikkeja,
jotka näyttävät lähteneen kasvuun uusilla paikoillaan.

Kitkemistyö tuottaa tulosta: hopeahärkki ja sammalleimu kivirinteessä.
Tässä kukkii tänä kesänä ehkä jokin muukin kuin ruoho.

Toissa kesänä ostimme Kaunokaisia.
Viime kesänä niistä oli jäljellä enää kukkimattomat vihreät mättäät.
Nyt näyttäisi taas kukkia tulevan.

Pikkuiirikset aloittivat kukinnan.

Tulikellukat ovat idioottihelppoja. Ei tartte tehdä mitään ja joka vuosi ne vaan kukkii runsaasti.

Marja-aronia-aita oli päässyt turhan pitkäksi. Alasleikkuuaikaa googletettiin kovasti ja lopulta se leikattiin huhtikuun lopulla. Nyt 10-20 cm pitkät tyvipätkät ovat täynnä uusia lähtöjä.

Kesällä 2012 ensimmäisiä hankintoja olivat kaksi Cunningham's white -alppiruusua.
Lajikevalinnassa paneuduttiin liikaa väriin, kun talvenkestävyys lajikkeen nupuilla on vain -21C.
Leuto viime talvi näyttää tuottavan nyt ensimmäisen hyvän kukinnan.

Pihan vanhat alppiruusut ovat jo toista kesää putkeen valmistautumassa aivan uskomattoman hienoon kukintaan.

Ukkivapaa

Sain puhelun. Ukki soitti.

- Moi, onko teillä jotain erikoista?
- Eipä meillä mitään.
- Voisin tulla lapselle seuranpitäjäksi, niin saisit vähän omaa aikaa.

Hyvänen aika mitä luksusta.

Lapsi nautti silminnähden, kun näki jonkun muunkin kuin minun naamaa. Ja mitäs minä tein? No siivosin, pyykkäsin, laitoin talvivaatteita varastoon, tein pihatöitä, ompelin, lepäsin. Ukki nautti silminnähden, kun sai lukea kirjaa, syöttää, vaihtaa vaippaa ja ulkoilla naperon kanssa. Viikkoon mahtui paljon hymyä, iloa ja seuraa kaikille. Saatiin myös kevään pihatyöt alkuun: pensasaita kaadettua (apua kuinka avaraa!) ja oksat silputtua.

Kirsikkana kakussa isimies toi mukanaan töistä vatsataudin vol 2. ja niin sitten jälleen laatta lensi. Uskomatonta, kun edellisestä oli vain kolme viikkoa! Mutta ihana kun joku kävi kaupassa, syötti lapsen ja oli sen kans. Meillä vanhemmilla meni jälleen yksi päivä nukkuessa sohvan pohjalla...lapsi säästyi. Onneksi.

Kyllä isovanhemmat ovat aarteita.

Poikien juttuja osa 2

Lapiohommia elokuussa.

Ruohonleikkuuhommia lokakuussa.

Rakennushommia lokakuussa.

Kotihommia

Monta viikkoa on menty tukka putkella ja kotona alkaa näyttää siltä, että lattiaa ei näy tavaroiden alta ja seinät kaatuisivat, mikäli massiivinen pölymäärä nurkissa ei kannattelisi niitä. Tänään oltiin koko päivä kotona ja tehtiin kotihommia.

On imuroitu, pyykätty, silitetty, pesty auto, tehty päärynäsosetta pakkaseen, käyty kaupassa ja vaikka mitä. Omenasose porisee hellalla, sauna lämpenee ja toistaiseksi rauha maassa. Myös syksyn satoa on käyty pihalla tutkailemassa.

Tänä vuonna tulee porkkanoita.
Viime vuonna ei jaksettu laittaa,
kun toissa vuonna ei löydetty ainoatakaan porkkanaa
rikkaruohojen seasta.
Taikasana: istutuslaatikko!

Ekat luumut ikinä! Jännää!

Maa-artisokka senkun rehottaa.
Siirrosta huolimatta paljon mukuloita luvassa.

Laiskan naisen ruusupenkki.
Hyvin näyttää kukkivan huonommallakin hoidolla.

Etsi kuvasta lapsi.

Sotkuisen keittiön uumenista löytyi valkosipulin siemenet,
jotka isimies kävi kylvämässä ensi kesää varten.

Omenapaistosta inkiväärikermalla.

Pistänpäs tämän reseptin tänne, että löydän sen joskus...

Omenapaistos inkiväärikermalla

Sopivasti omenoita vuokaan pilkottuna.

Päälle kuorrutus ja uuniin. 200'c, uunin keskitaso, 20 minuuttia. 

Nauti valmis paistos kermahässäkän kanssa. 

Voita ja sokeria laitoin hieman ohjetta vähemmän. Toimii!

Kuorrutus

75 g voita

1 dl fariinisokeria

1 ½ dl kaurahiutaleita

50 g mantelilastuja/rouhetta/pilkottuja manteleita

1 tl kanelia

Inkiväärikerma

2 dl vaahtoutuvaa kermaa

1 dl turkkilaista jogurttia

2 tl tuoretta inkivääriä raasteena

½ dl sokeria

2 tl vaniljasokeria