Piha kesäkuun alussa 2015

Meidän piha on talon remontoinnin yhteydessä (2007) muokattu uudestaan ja edellinen rouva on istuttanut pihaan innoissaan sitä sun tätä. Toisaalta harmi, kun pihassa ei kasva mitään oikeasti vanhaa, mutta toisaalta helpotus, että pihan rinnettä on vähän muokattu. No sitten oli vissiin rouvan into lopahtanut ja kun me muutimme (2012), oli piha ja kukkapenkit ja mitä-täällä-nyt-on-kaikki etsittävä heinien ja voikukkien seasta. Vierailimme läheisessä taimitarhassa ja kirjoitimme ylös kaikki tutulta näyttävät kukat ja kasvit. Ei muuta kuin kotiin googlaamaan ja nyt voin jopa sanoa tietäväni, mitä pihalla kasvaa. Ihmeellinen tuo googlen maailma. 

Pihatyöt on isimiehen intohimo, minä olen niitä pikku hiljaa opetellut. Alla siis oikeastaan isimiehen tarinoimat kuvat (sen huomaa esim. kohdasta RST-ruuvit...)

2014 kesällä tehdyn terassin pääty sai lisää betonilaattoja ja muurikivinen kasvulaatikko on suunnitteilla.

Pätkä on viimeisen kuukauden juossut naapurin pihalle, koska siellä on hiekkalaatikko. Isimies pääsi siis rakentamaan hiekkalaatikon omalle pihalle.

Seinämämateriaalit oli kätevästi jo olemassa kun hyödynsimme vanhan terassin kyllästettyjä kansilautoja. Hiekkalaatikko muotoutui lopulta L-kirjaimen muotoiseksi, kun kerran materiaalia oli reippaasti.

Salaojitus hoidettiin kolmella sorasilmäkkeellä.
Sorasilmäkkeisiin sorat, pohjalle suodatinkangas ja sitten vähän karkeampaa hiekkaa ja hiekkishiekkaa. 

Kyllästetty puu sopii huonosti istuinlaudoiksi, koska pätkä puree niitä kuitenkin. Täten lehtikuusisista istuinlaudoista muotoutui RST-ruuvien ohella ainoa kustannuserä.

Tee-se-itse hiekkalaatikon kustannukset olivat lopulta hyvin pienet. RST-ruuvit Tokmannilta 14€, lehtikuusiset istuinlaudat Bauhausista n. 55€ ja peräkärryllinen muuraushiekkaa paikalliselta maarakentajalta 20€.

Isimiehen kesälomaa edeltävät pari viikkoa olivat hyvin kiireiset. Pohjois-Karjalan ukki saapui viihdyttämään Pätkää ja tekipä siinä sivussa hurjasti kevään pihatöitäkin.

Kasvimaa kesällä 2012.

Kasvimaa nyt. Sitä on pistetty kuntoon pikku hiljaa ja ensimmäistä kertaa se alkaa näyttää kasvimaalta.

Peruna (Timo) nousee jo.

Vanhasta kasvimaasta pelastettiin voikukkien seasta mm. nämä maa-artisokat ja ruohosipuli.

Viime syksynä isimies istutti työkaveriltaan saatuja valkosipulin kynsiä.
Taustalla myös vielä paikkaa vailla olevat komeamaksaruohot.

Oli meillä mansikoitakin.
Lähistön puput ovat jättäneet kasvimaamme rauhaan viime kesinä,
mutta nyt joku on käynyt puputtamassa mansikoiden alut.

Retiisisatoa luvassa melko pian.

Ensimmäistä kertaa kasvamassa on pinaattia.

Myös yksi kituva vanha punaherukkapensas uusittiin. Lajikkeena Katri.

Vaikka yölämmöt ovat olleet matalalla, niin vuorotelleet sade- ja aurinkopäivät ovat tehneet ihmeitä pihamaalla.

Kirsikkapuu ei ole oikeastaan kukkinut meidän aikanamme.
Nyt kukinta on valtava. Ehkä luvassa ensimmäinen kirsikkasato!

Viime kesänä saimme ensimmäisen luumusadon. Niitä näyttäisi tulevan myös tänä vuonna.

Tyrni-uros Tarmo on vielä pieni, mutta emikasveista saatiin jo viime vuonna pieniä maistiaisia.
Tyrnit istutettiin kesällä 2013

Omenapuuvanhus valmistautuu kukintaan. Isimies karsi siitä huhtikuussa kaikki kuolleet oksat. 

Pihamaan uusimman omenapuutulokkaan (Antonovka) paikkaa mietittiin hartaasti.
Takana olevat norjanangervopensaat leikattiin alas syksyllä.

Koska biojäte piti tyhjentää ennen talvea, nostimme varjokukkapenkin nauhukset ja liljat ylös. Juurien alle lisätyt ravinteet näyttävät virkistäneen penkin ilmettä kummasti. Uudella sijoittelulla myös tuli tilaa isimiehen toivomille narsisseille.

Kukkapenkkien suuntaus on ollut vähemmän, selkeämpää ja helppohoitosempaa.
Viime syksynä yhden kukkapenkin siistimisen yhteydessä siirrettiin myös muutamia verihankikkeja,
jotka näyttävät lähteneen kasvuun uusilla paikoillaan.

Kitkemistyö tuottaa tulosta: hopeahärkki ja sammalleimu kivirinteessä.
Tässä kukkii tänä kesänä ehkä jokin muukin kuin ruoho.

Toissa kesänä ostimme Kaunokaisia.
Viime kesänä niistä oli jäljellä enää kukkimattomat vihreät mättäät.
Nyt näyttäisi taas kukkia tulevan.

Pikkuiirikset aloittivat kukinnan.

Tulikellukat ovat idioottihelppoja. Ei tartte tehdä mitään ja joka vuosi ne vaan kukkii runsaasti.

Marja-aronia-aita oli päässyt turhan pitkäksi. Alasleikkuuaikaa googletettiin kovasti ja lopulta se leikattiin huhtikuun lopulla. Nyt 10-20 cm pitkät tyvipätkät ovat täynnä uusia lähtöjä.

Kesällä 2012 ensimmäisiä hankintoja olivat kaksi Cunningham's white -alppiruusua.
Lajikevalinnassa paneuduttiin liikaa väriin, kun talvenkestävyys lajikkeen nupuilla on vain -21C.
Leuto viime talvi näyttää tuottavan nyt ensimmäisen hyvän kukinnan.

Pihan vanhat alppiruusut ovat jo toista kesää putkeen valmistautumassa aivan uskomattoman hienoon kukintaan.

Poikien juttuja osa 2

Lapiohommia elokuussa.

Ruohonleikkuuhommia lokakuussa.

Rakennushommia lokakuussa.

Tolppakengät, koolauspuut ja muutama sana terassin rakentamisesta

Aamulla joka puolella oli niin sumuista, että luulin sumun olevan omissa silmissäni. Oli sopivasti kalsea aamu, joten päätin aloittaa takanlämmityskauden. Puita pesään ja tupa lämpimäksi. Ei palellu sisällä ei. Ja katos, päivällä ulkomittari näytti jo varjossa +18'c. Eikä palellu ulkonakaan. Lapsenkin olin laittaa villapuvussa päiväunille. Ne olisivatkin olleet menetetyt unet ne.

Kuulemma viimeinen lämmin aalto saapuu ja sen jälkeen alkaa syksy. Sopivasti lämpimän aallon saattelemana tänään saapuivat myös meidän uudet terassikalusteet. Terassihan on kesken, mutta näin kahden vuoden jälkeen kaipaan jo jotain missä hengailla. Kolme puista tuolia siirtyköön hieman takavasemmalle.

Viime kesän operaatio oli talon maalaus. Kesäkuu rapattiin taloa ja kärsimätön vaimo kysyi kymmeniä kertoja kärsivälliseltä mieheltään, että joko maalataan. Ja kun vihdoin viimein kärsimätön vaimo olisi päässyt maalaamaan, alkoi pieni ihmistaimi vaimon vatsassa pitää sellaista elämää, että vaimo ei sitten maalannut. Se oksensi ja raahasi lepakkotuoli ympäri taloa ja katsoi, kun muut maalasivat.

No tämän kesän operaatio oli takapihan terassi. Kärsimätön vaimo ja kärsivällisen perusteellinen mies päättivät rakentaa terassin. Vanhasta terassista kun lahosi laidat ja runko. Kansilautoja irrotettaessa romahti lopulta koko terassi. Kesän operaatio laajeni syksyn operaatioksi, kun terassin portaat puuttuu edelleen (ja se sora sieltä alta) ja kate saadaan vasta ensi keväänä, kun on testattu kestävätkö perustukset. Myös rintamamiestalon korkea katto asettaa haasteita kattamiselle. Olisihan se kerrassaan kurjaa, jos ekat katolta tippuvat lumet romauttaisivat katteen. Harkinnassa on siis lasikate, joka on kas, todella kallis. Mutta kuinka kärsimätön vaimo tulikaan ajatelleeksi, että ostetaan muutama lauta ja vähän naputellaan ja terassi on valmis. Mutta eihän terassia niin rakenneta, huomasi kärsimätön vaimo aika nopeasti. Ensinnäkin terassin rakentaa kärsivällinen mies, joka ymmärtää asiasta jotain, ei kärsimätön vaimo, joka lähinnä tietää, minkä värinen terassi voisi olla. Nyt vaimo tietää, että..

1. terassi pitää piirtää ja suunnitella ja mitata
2. materiaaleja täytyy vertailla: millainen lauta vai olisiko komposiitti
3. terassimateriaaleista täytyy tehdä hintavertailu
4. koska terassi katetaan, täytyy olla yhteydessä kunnan rakennusvalvontaan
5. rakennusvalvontaan pitää tehdä toimenpideanomus katetusta terassista
6. koska uudesta autosta puuttuu koukku, täytyy kikkailla puutavaran haun kanssa
7. vanhan terassin perustustolpat pitää lyhentää muistaakseni jollain laikalla
8. ostaa muutama työkone lisää (onneksi Bauhausissa oli tarjous)
9. pari katajaa pitää siirtää
10. multa pitää lapioida terassin alta/sivusta
11. tilata peräkärryllinen soraa mullan tilalle
12. kikkailla sora jotenkin ilman koukkua ja peräkärryä
13. valtata ja maalata katoksen tukipuut
14. ostaa lukematon määrä kaiken maailman ruuveja, tolppakenkiä ja muuta rakennuskiinnitystavaraa
15. suunnitella portaat (Tiesittekö, minkä korkuinen on "normaali porrasaskelma"? Vaimo ei kyllä tiedä vieläkään. Meidän kaikki portaat näyttää olevan nimittäin eri korkuisia...)
16. vertailla portaiden materiaaleja ja rakentaa portaat
17. vertailla katevaihtoehtoja, hintoja ja materiaaleja
18. hommata terassikalusteet
19. Istua terassilla

Unohdinkohan jotain oleellista?

Olen onnellinen, että me ei rakenneta taloa.

Mutta tänään saapui sohva ja ikuisesti haaveilemani keinu. Nuukana ihmisenä terassikalusteethan kannattaa ostaa näin syksyllä, kun kaikki on alennuksessa. Vaikka terassikausi alkaa jo olla ohi.

Sopivaa helletekemistä, kun lämmintä on noin +kolmekymmentäjotain.

Väsyneet voi levätä.

Komposiitin imeskelynkestävyys testattu. Ryömiessä ei lähde tikkuja, mutta sukkahousut valuu.

Ekat iltapäiväkahvit.
Terassikaupan mies myi meille kaksi lautaa liian vähän. Vähän on vielä siis kansilaudoitus kesken.

Hiemanko muutan tähän keinuun. No ehkä kesäisin.

Meidän ikiliikkuja valikoi myös keinun lempipaikakseen.  

Tule vielä viimeinen lämmin aalto. Minä aion istua terassilla.

Äkkiäkös me pari katajaa siirretään...

Uusi terassi. Se on ollut tämän kesän projekti, josta myöhemmin lisää. Mutta tämä kataja-asia.

Edelliset asukkaat olivat laittaneet kasvamaan laakakatajaa takapihan terassin viereen. Siis laakakatajaa: katajaa, joka kasvaa leveänä vaakasuunnassa. Se on erittäin mukava ja kiva lajike kulkutien varrelle, etenkin kun venähtäneet katajan oksat raapivat jalkoja. Sitä on tässä nyt hyvä hetki tuijoteltu, että kasvavatpa hyvin, mutta väärässä paikassa - toisin sanoen paikassa, johon tulevat uuden terassin portaat.

Yksi ilta aikani katajia vilkuiltuani, tokaisin miehelle, että äkkiäkös me nuo katajat tuosta siirretään. Lämmintä 30 astetta, lapsi päiväunilla ja eikun lapio käteen. Wow, ovatpa ne kasvaneet isoiksi, totesimme aika äkkiä. Mies lapioi ja minä kiskoin katajia. Hiki valui ja vissyä kului, mutta tulipa raahattua katajan kelmit eri puolelle pihaa. Äkkiäkös me tuosta rinteesta vähän ruohoa kaivetaan pois. Mies lapioi ja minä kiskoin ruohotuppoja. Hiki valui ja vissyä kului. Isommalta tuntuu tämä alue, miltä aluksi vaikutti, totesimme jälleen aika äkkiä. Jos jotain tehdään, niin tehdään sitten kunnolla. Katajat retkottivat maassa valmiina, aurinko paahtoi ja me lapioimme edelleen. Hiki valui ja vissyä kului. Lapsikin heräsi sopivasti, ei muuta kuin sitteriin istumaan varjoon portaiden yläpäähän ja äiti ja isi huuteli aina välillä, että tuitui, täällä ollaan! Kuopat kaivettu ja sitten. Jaa, meillä on vaan tällaista mustaa multaa, kataja vissiin tykkäis semmoisesta havukasvien mullasta. Katos vaan, meni kauppakin just kiinni. Katajat retkottivat maassa yhtä janoisina kaivajien kanssa ja totesimme, että ei muuta kuin katajat maahan. Kangaskin leikattiin, ettei rikkaruohot ala kasvaa katajien juurella, mutta eihän sinne juurelle mitään kangasta saanut, kun olivat niin tiheitä puskia. Katajat kuoppiin, multaa päälle, taputtelu ja vettä.

Alkoi olla ilta, alkoi olla nälkä ja lapsikin alkoi osoittaa jo vähän tyytymättömyyden merkkejä. Sopivasti operaation jälkeen alkoi sataa kaatamalla vettä ja ehdimme juuri sisälle. Rinteestä kaivetut savipaakut jämähtivät nurmikolle, etenkin kun seuraavana päivänä paahtoi taas aurinko. Oli niin hikistä hommaa, että savipaakut näyttävät nököttävän siellä edelleen.

Katajat kaivettu ylös.

Rinteeseen uudet paikat.

Ja katajat paikoillaan. 

Illalla sitten tutkimme asiaa netistä, mistä siis luonnollisesti löytyy vastaus nykyään kaikkeen.

"Väitetään, että katajan siirto ei onnistu."

"Mikäli katajan siirtoa haluaa kuitenkin kokeilla, esivalmistelut aloitetaan vähintään vuotta aikaisemmin katkaisemalla puun juuret terävällä lapiolla -- Toimenpiteen seurauksena puu kasvattaa uutta hiusjuuristoa lähemmäksi tyveä, mikä edesauttaa siirrosta toipumista."

"Katajan siirto on tuuripeliä."

"Kataja tulee asettaa ilmansuuntiin nähden samaan asentoon kuin se lähtöpaikalla oli."

Nooh, tulipa siirrettyä. En tiennyt, että katajan siirto on yhtä rakettitiedettä. Samaan ilmansuuntaan ne katajat onneksi sojottavat kuin alussa. Sydän syrjällään olen ohikulkeissani katsellut katajien kellertäviä neulasia. Elättelen vielä toiveita, että suurempi syy olisi näillä helteillä kuin itse siirrolla. Itse asiassa viime kesänä ne olivat koko kesän ihan ruskeat...

Kuulin isältäni, että pappani oli aikoinaan siirtänyt pihalleen onnistuneesti katajan. Sitä en tiedä, miten se kävi. Mutta löysin myös lohdullisen väitteen:

"Tuskin monestakaan asiasta liikkuu niin paljon hölynpölyä kuin katajan siirrosta."

Toivotaan.