Tapahtui kummia

Oli suuri harhaluulo, että pääsisimme eroon tutista ennen kuin uusi vauva tulee. Ensin tutti ei kelvannut, mutta niin se alkoi maistua yösyöttöjen lopettamisen jälkeen. Tuttia syödään vain unilla ja sen ansiosta olemme saaneet nauttia erittäin hyvistä yöunista.  Juuri nyt en todellakaan kykene tinkimään omista yöunistani, tarvitsen ihan jokaisen minuutin unta ja ihan jokaisen ehjän yön. Tutistaluopumissuunnitelma oli siis hylättävä omista mukavuussyistä. Toisaalta olen lopettanut imettämisen kohta seitsemän kuukautta sitten ja vielä viime viikolla olisi Juniori napannut maitolaitoksestani kiinni saunassa. Uskomatonta, miten se voi vieläkin muistaa! En siis usko, että tutti unohtuisi nopeasti, etenkin jos vauvallakin on tutti....

On tässä hetki jos toinen myös pohdittu, että pitäisi siirtää Juniori pois pinniksestä "isojen lasten sänkyyn". Hui, kun se kuulostaakin lopulliselta! Talossa on vain yksi pinnasänky ja olisi ihan suotavaa saada se vauvalle. Lähennymme myös koko ajan hetkeä, jolloin on todettava, että muksu kiipeää pinniksestä pois ja tipahtaa pää edellä lattialle. Kamala ajatus sekin.

Isimiehen vanhempien mökillä on ollut jemmassa isimiehen vanha päästävedettävä lastensänky. Taitaa olla ihan Muuramen. Kesällä se tuotiin mökiltä meille ja tuolla se on seisoskellut yläkerran nurkassa. Osoittautui ongelmalliseksi, kun siihen tarvittiinkin 75 senttiä leveä patja ja kaikki lastensänkyjen patjat ovat joko 70 tai 80 senttiä leveitä. Hieman kun vaivaa näki (okei, kerran googlasin), niin löysin sopivan levyisen lastenpatjan Vepsäläisen verkkokaupasta. Oli ihan sopuhintainen ja mikä parasta, ilmaisella kotiinkuljetuksella! Pari viikkoa sitten saapui patja ja ehkä melkein joka ilta olen murehtinut, että milloin sitä jaksaisi ruveta tuohon sängynvaihto-operaatioon. Sen lisäksi, että tarvitsen jokaikisen minuutin yöunta, eivät voimat todellakaan riitä taaperon kantamiseen takaisin sänkyyn iltaisin noin parikymmentä kertaa.

Ukki tuli meillä käymään ja tapahtui kummia.

Eilen illalla kun tulin kympin jälkeen kotiin, virkkoi isimies:

Arvaapa missä Juniori nukkuu?

Olisin veikannut meidän sänkyä tai jotain ihan mitä muuta tahansa.

Kannettiin pinnasänky pois ja laitettiin Juniori nukkumaan sinne isoon sänkyyn. Ukki köllötti sohvalla samassa huoneessa ja sinne se Juniori nukahti. Ei tullut kertaakaan pois sängystä.

Olin aivan hämmentynyt. En tiedä, olinko enemmän hämmentynyt isimiehen aloitteellisuudesta ja päättäväisyydestä vai siitä, että Juniori oli nukahtanut kiltisti uuteen sänkyyn. Olin nimittäin varautunut siihen, että sängynvaihdosta seuraa vähintään viikon kahden armoton iltaralli. Etenkin kun nukuttaminen on viime aikoina ollut taas siinä vaiheessa, että se kestää ja kestää ja kestää. Mutta niin se lapsi vain nukahti nopeasti ja nukkui omassa sängyssään 11 tunnin yöunet. Eikä edes tipahtanut. Varovaiset vanhemmat vuorasivat tietysti patjoilla kaiken lattiatilan sängyn reunoilta tai (no lähinnä minä vaadin niin). En silti tiedä kenestä olisin ylpein: isimiehestä, ukista vai Juniorista. Mutta niin se lapsi sinne simahti toisena iltana peräkkäin. Kehuahan tässä tilanteessa ei parane, sillä tilanne voi muuttua hetkellä millä hyvänsä.

Epäilemättä iltarallien aikakin vielä on.

Epäilemättä pääsemme myös tutistakin eroon - kun aika on sopiva.

Pöydällä punaviiniä ja matossa kakkaa

Hei hoi maanantai ja tervetuloa arki.

Viikonloppuna saimme nauttia luksuksesta, kun mummi ja ukki ja isimiehen sisarukset kävivät kyläilemässä. Lapsella oli seuraa ja me pääsimme myös isimiehen kanssa katsomaan lauantai-iltana Sami Saarta. Tervetullutta laatuaikaa, kun ei kuitenkaan liiaksi asti ole kahdestaan päästy olemaan. Lapsi oli niin ukin perään, ettei varmaan edes huomannut, kun vanhemmat poistuivat juuri ennen nukkuunmenoaikaa iltajuoksuille. Pieninä välähdyksinä tulee hetket, kun huomaa, että lapsi kasvaa eikä se ole enää sellainen parkuva ja avuton rääpäle.

Maanantaina väsynyt olin lauantai-illan valvomisesta minä ja lapsi ehkä kaikesta muusta äksönistä. Aamulla ajattelin nopeasti käyväni vessassa ja kyllä se tuossa hetken leikkii itsekseen. Pitäisi jo uskoa, ettei se leiki, vaan kannattaa ottaa edelleen mukaan aina myös tuonne vessaosastolle. Takaisin tullessani löysin lapsen istumasta keittiön pöydällä ja viuh kaataa hän lirut punaviinipullon pohjalta pöydälle. Onneksi kaatoi kuitenkin siistinä miehenä talouspaperin päälle eikä tietokoneen. Aina ei voi tajuta kaikkea, kuten älä koskaan jätä mitään aukinaisia pulloja minnekään. Tai laseja, joissa on juotavaa. Toisinaan toivon, että isimieskin sen huomaisi, eikä se olisi aina äidin hommaa tajuta. Kun äitikään ei aina voi tajuta. Vaikka myönnän kyllä auliisti jälleen syyllistyväni etenkin vesilasien viljelyyn sinne tänne. Puolitahmeasti käynnistyi kuitenkin päivä ja selvisimme ulos ja lopulta takaisin ruokapöytäänkin, päiväunille hieman huonosti ja niiltä herättiin hieman liian aikaisin tietysti.

Pyykit pihalle ja lapsi heilumaan siihen viereen. Tiputtaessani pyykkikorin takaisin sisälle parahti pieni ihminen ja näin, kuinka ampiainen lennähti saman kukkapurkin luota, missä lapsi oli tehnyt tuttavuutta kukkien kanssa. Epäilen lapsen sorkkineen ampiaista, toki. Että mitähän tuollaisille ampiaisen pistoille pistäisikään tehdä? mietti mama. Pää löi täysin tyhjää ja totesin, että on helpompi soittaa huutava lapsi kainalossa päivystykseen kuin yrittää googlata ohjeita netistä. Kylmä helpottaa ja jos tulee vahva allerginen reaktio, niin tulkaa iltapäivystykseen. Koska jäisiä puolukoita oli selvästi haastavaa nauttia oikealla keskisormella, nautimme kylmän sisäisesti jäätelön muodossa. Auttoi. Ja niin helpotti se murhe. Heinäkuussa kun pikkuveljen koira näykkäisi lapsen toiseen käsivarteen hampaankolot, oppi lapsi uuden sanan, pipi. Jota hän toisteli nyt ampiaisen piston jälkeen. Koiran hampaanjäljistä näyttää jäävän arvet vasempaan käsivarteen ja nyt kun oikean käden sormessa oli myös pipi, esitteli hän molempia minnulle vuoron perään.

Äitiii! Tuli murhe! Missä pastilli? Ei löydy!

Niin vaan selvisimme iltaan asti, vaikka isimiehelläkin oli pitkä työpäivä ja hän saapui kotiin meidän mittakaavan mukaaan myöhään, vasta puoli seitsemältä. Ehdotin, että tänään voisi käydä ostamassa kesän ekat (ja ehkä vikat) irtojäätelöt, kun on niin hieno ilma. Kiinnostaa varmaan kuin kasa turvetta, mutta kerron kuitenkin: Koska viikonlopun äksöni selvästi sekoitti hyvin alkaneen pottailun, turautti taapero juuri lähdön kynnyksellä tortut vaippaansa isimiehen mahan päällä istuessaan, minkä seurauksena yhtäkkiä sitä itseään oli sekä isimiehen paidassa että käsissä että olohuoneen juuttimatolla. Ja niin. Ikuisuuskysymys onkin Miksi p*ska ei pysy vaipassa? Niin Käydään ostamassa irtojäätelöt -ohjelma vaihtuikin Pestään juuttimatto painepesurilla -ohjelmaksi. Totesimme, että helpommin ja nopeammin saisimme jätskit lähikaupasta, kun ruokaostoksillakin pitäisi käydä. Kaupassa maman mieli ei tehnytkään enää jäätelöä, vaan irtokarkkeja. Note to myself. Älä luule itsestäsi liikoja (vielä) ja syö väsyneenä ja hieman ehkä nälkäisenä puolta pussillista irtokarkkeja. Tulee oksu.

Onneksi maanantain jälkeen tulee aina tiistai ja tälle tiistaille oli luvassa nannaa, kun lunastin vihdoin löytyneen ja jo tokikin maaliskuussa vanhentuneen kasvohoitolahjakortin. Onneksi vielä kelpasi.

Tämän päivän kasvohoitokokemuksen perusteella naamaani lykättiin enemmän kuorintoja, voiteita, seerumeita ja mitä-lie-naamioita kuin viimeisen kahden vuoden aikana yhteensä. Ja kyllä, olo on hehkeä ja jokaisen äiti-ihmisen pitäisi kokea kerran vuodessa täydellisen rentouttava lähes ruumiistairtoamiskokemus. En muista, milloin olisin viimeksi ollut rauhassa paikoillaan näin kauan ilman, että joku on koko ajan vaatimassa jotain tai tekisin muuten vain jotain yleishyödyllistä. Kyllä kannatti. Sain rahoilleni vastinetta. Tai isimies sai.

Hyvä viikko tästä tulee.

Ukkivapaa

Sain puhelun. Ukki soitti.

- Moi, onko teillä jotain erikoista?
- Eipä meillä mitään.
- Voisin tulla lapselle seuranpitäjäksi, niin saisit vähän omaa aikaa.

Hyvänen aika mitä luksusta.

Lapsi nautti silminnähden, kun näki jonkun muunkin kuin minun naamaa. Ja mitäs minä tein? No siivosin, pyykkäsin, laitoin talvivaatteita varastoon, tein pihatöitä, ompelin, lepäsin. Ukki nautti silminnähden, kun sai lukea kirjaa, syöttää, vaihtaa vaippaa ja ulkoilla naperon kanssa. Viikkoon mahtui paljon hymyä, iloa ja seuraa kaikille. Saatiin myös kevään pihatyöt alkuun: pensasaita kaadettua (apua kuinka avaraa!) ja oksat silputtua.

Kirsikkana kakussa isimies toi mukanaan töistä vatsataudin vol 2. ja niin sitten jälleen laatta lensi. Uskomatonta, kun edellisestä oli vain kolme viikkoa! Mutta ihana kun joku kävi kaupassa, syötti lapsen ja oli sen kans. Meillä vanhemmilla meni jälleen yksi päivä nukkuessa sohvan pohjalla...lapsi säästyi. Onneksi.

Kyllä isovanhemmat ovat aarteita.