Tarkalleen ottaen kuukausi ja yksi viikko yösyöttöjen lopettamisesta.
Saldo:
Meillä nukutaan öisin.
Maitoa riittää päivisin.
Usko mukavaan arkeen on palannut.
Univelan huomaa oikeastaan vasta sitten, kun on taas mahdollista nukkua. Yösyöttöjen lopettamisen jälkeen nukuin jopa kolme viikkoa yläkerrassa ja hipsin aina alas syöttämään lapsen kuuden jälkeen. En voi tarpeeksi ylistää, kuinka ihana olikaan isimies, joka hoiti kaikki yöt työnsä ohella, ja sitten oli onneksi syysloma ja viikko isyyslomaa. Mutta noin ylipäätään vieroitus onnistui miehen ollessa töissä. Nykyaikaisesti mies laittoi aina aamuisin What's Appilla viestin, että nysse heräs. Kaksi kertaa nukuin, kun viesti tuli, muuten olin aina hereillä tai kevyessä unessa. Näin valtavasti unia, valvoin ja heräilin. Nukuin enemmän kuin pitkään aikaan, mutta nukuin todella huonosti. Tai ainakin tuntui, että sellainen syvä, sikeä ja levollinen uni puuttui kokonaan. Oli unisukat ja hiljaisuus ja oma rauha ja ei auttanut. Sitten oli kyllä myös kurkkukipu ja flunssakin. Kun palasin alakertaan (kyllä oma sänky on nannaa), nukuin ensimmäisen yön kuunnellen lapsen ääntelyä ja heräsin jokaiseen inahdukseen. Mutta lapsi käänsi kylkeään ja nukahti aina uudestaan! Toisen yön jälkeen aloin jo vähän relata ja niin se homma alkoi pikku hiljaa lutviutua.
Imetän lapsen iltaisin, lasken sänkyyn, toivotan hyvää yötä, sammutan valot ja poistun huoneesta. Jos itku alkaa ja yltyy, käy jompi kumpi vanhemmista korjaamassa lapsen asentoa tai etsimässä tutin ja poistuu huoneesta. Toisinaan lapsi nukahtaa heti, toisinaan laulaa hetken unilaulua ja toisinaan alkaa itkeä ja tarvitsee vielä vanhemman pikaisen käynnin. Lapsi kuitenkin hakee unta itse ja nukahtaa itsekseen. Nukahtamiseen menee yleensä 5-10 minuuttia, pisimmillään 20-30 minuuttia. Uskomatonta. Oven suussa palaa yövalo ja yleensä huoneeseen ei jäädä. Nyt kun lapsi on oppinut laskeutumaan seisomasta alas, on unille laitto helpottunut ja lapsi heiluu ja huojuu harvemmin sängyn laitaa vasten puolitokkurassa. Lapsi nukahtaa omaan sänkyyn ja nukkuu hyvillä mielin omassa sängyssä. Vielä pari kuukautta sitten en olisi ikinä uskonut. Öisin korjaillaan toisinaan asentoa ja etsitään tuttia. Heräämisiä on öisin keskimäärin 0-3.
Lopulta vieroittaminen yösyötöistä tapahtui helpommin ja nopeammin kuin osasin odottaa. Siihen tottuminen vei kuitenkin aikaa sekä äidillä että lapsella, oikeastaan sen 3-4 viikkoa. Kolmen viikon jälkeen minä aloin taas hoitaa öitä ja alussa senkin jälkeen, jos lapsi heräsi lähellä aamukuutta, oli miehen oltava se, joka tutin ojensi. Nyt sillä ei ole enää väliä. Lapsi nukkuu pääsääntöisesti 9 tuntia, jos hyvin käy niin 10. Unille mennään klo 21 ja herätään joskus klo 6-6.30. Hyvinä aamuina joskus 7. 30 asti. Mutta yleensä unta ei kerta kaikkiaan meinaa riittää yli sen 9 tunnin. Maitoa ei ole tarjolla ennen kuutta ja olemme pitäneet kiinni siitä, että lasta ei öisin nostettaisi sängystä pois. Olen myös huomannut, että jos lapsi nukahtaa ilman tuttia, nukkuu hän paremmin ja todennäköisesti ilman heräilyjä kuin tutin kanssa. Usein lapsi kaipaa illalla tutin, mutta siinä ei ole mitään logiikkaa, milloin hän ottaa tutin ja milloin ei, ja pullauttaako sen nukahdettuaan pois vai ei. Kaiholla muistelen aikaa, jolloin lapsi nukkui vieressä, mutta toisaalta en kyllä vaihtaisi tätäkään pois. Ihania ovat hetket aamulla, kun lapsi herää ja köllöttelee ja peuhaa meidän välissä. Öisin lapsi vaeltaa ja ryömii sängyssään laidasta laitaan ja päästä päähän, joten on helpotus, että hän nukkuu omassa sängyssä. On myös helpotus, kun lapsi osaa ja pystyy liikkumaan ja etsimään itse omia uniasentojaan.
Jännitin kovasti, kuinka maidon kanssa käy. Ensimmäisenä yönä kainalot lainehtivat maidosta, mutta sen jälkeen yöt helpottuivat. Maito väheni selvästi ja sen heruminen vei enemmän aikaa. Tarjosin rintaa sinnikkäästi siitä huolimatta ja vaikka joskus tuntui, että tissit on tyhjää täynnä, niin kyllä sieltä aina jotain tuli. Kolme viikkoa tuntui, että nyt se loppuu ja mietin, että oliko tämä virhe koko juttu. Mutta niin se maidontulo vain tasaantui lapsen tarpeisiin ja kun vain muistaa itse juoda, niin maitoa riittää. Sitä ei ole paljon yli, mutta se riittää erittäin hyvin ja vähän jääkin. Toisaalta, kun lapsella oli nälkä kelpasi hänelle sekä maito että kiinteät, joten maidon ja kiinteiden määrää oli helppo säädellä. Nyt päivisin imetyskertoja tulee yleensä 4-5 (aamulla, ennen aamupäiväunia, ennen iltapäiväunia/välipala, joskus klo18-19 välillä ja illalla), mikä on mielestäni paljon. Jostain syystä lapsi tahtoo syödä maidon usein illalla noin tunti ennen iltapuuroa ja koska se ei ole vaikuttanut puuron syöntiin olen antanut juoda, ja toisaalta jos ei juo, niin vaippa tuntuu tosi kuivalta iltaa kohti. Ehkä hän tankkaa yötä vasten. Lapsi ei osaa edelleenkään juoda nokkamukista, mutta juo pieniä määriä vettä snapsilasista hörppyyttämällä. En halua antaa korvikeita enää tässä vaiheessa, joten olen enemmän kuin tyytyväinen tilanteeseen. Kiinteitä menee pääsääntöiseti neljä ateriaa, välipala on useimmiten maitoa, joskus jotain muuta lisäksi, riippuu ihan päiväunien pituudesta. Aamuisin, aamupäivisin ja iltaisin lapsi selvästi tankkaa ja painoakin oli tullut kahdessa kuukaudessa suhteessa tuplasti se, mitä edellisellä kerralla, että ei se kyllä nälkää ole nähnyt. Onneksi.
Ai niin. Ja mun eläimellinen jano ja nälkä ovat hävinneet.
Pikku hiljaa alan myös ymmärtää, että pikkulapsiarki voi olla öitäkin myöten mukavaa ja ihmiset tästä tosiaan nauttivat. Mutta on lisättävä, että unia ei koskaan saa kehua liikaa, ettei ne vaan yhtäkkiä katoa.. Niin ja vaikka flunssasta olemme melkein jo selvinneet, niin se ensimmäinen hammas puuttuu edelleen ja sen vaikutus näihin öihin on näkemättä...
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nukkuminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nukkuminen. Näytä kaikki tekstit
maanantai 10. marraskuuta 2014
keskiviikko 8. lokakuuta 2014
Jännä juttu
Jännä juttu.
Kun lapsi täytti 7 kuukautta, se oppi oikean imuotteen.
Johan oli aikakin, voisi tuumata. Minä kuulun niihin, jotka olisivat voineet vuorotella miehen kanssa imetyksessä, jos se vain olisi ollut mahdollista. Niin raskasta se alussa oli. Samalla kuitenkin huomasin, että imetys, joka oli pitkään kamalaa, olikin muuttunut matkan varrella ihanaksi. Niin ihanaksi ja rakkaaksi, että minua jo surettaa, että lapsi ei enää tarvitse minua niin paljon. Taidan olla hidas sopeutuja. Toisaalta on helpottavaa saada omaa vapautta takaisin.
Kun lapsi täytti 7 kuukautta, se alkoi yhtäkkiä syömään tuttia. Se vain laittoi sen suuhunsa ja etenkin öisin se lutkuttaa sitä jopa onnellisena.
Kun lapsi täytti 7 kuukautta, se alkoi nukkua päiväunia. Puen kaikki ulkovaatteet päälleni ja orientoidun kärsivällisyyttä vaativaan nukutukseen. Ja sitten. Työnnän vaunut ovesta ulos ja lapsi nukkuu. En uskonut tämänkään päivän koittavan.
Kun lapsi täytti 7 kuukautta, se näyttää tykkäävän mennä iltaisin nukkumaan. Omaan sänkyyn.
Jos olen pitkään (ööö pari tuntia..) poissa kotoa, minulla tulee melkein kiire kotiin, ettei lapsi vain ehdi kasvaa liikaa poissaollessani.
Jännä juttu.
Kun lapsi täytti 7 kuukautta, se oppi oikean imuotteen.
Johan oli aikakin, voisi tuumata. Minä kuulun niihin, jotka olisivat voineet vuorotella miehen kanssa imetyksessä, jos se vain olisi ollut mahdollista. Niin raskasta se alussa oli. Samalla kuitenkin huomasin, että imetys, joka oli pitkään kamalaa, olikin muuttunut matkan varrella ihanaksi. Niin ihanaksi ja rakkaaksi, että minua jo surettaa, että lapsi ei enää tarvitse minua niin paljon. Taidan olla hidas sopeutuja. Toisaalta on helpottavaa saada omaa vapautta takaisin.
Kun lapsi täytti 7 kuukautta, se alkoi yhtäkkiä syömään tuttia. Se vain laittoi sen suuhunsa ja etenkin öisin se lutkuttaa sitä jopa onnellisena.
Kun lapsi täytti 7 kuukautta, se alkoi nukkua päiväunia. Puen kaikki ulkovaatteet päälleni ja orientoidun kärsivällisyyttä vaativaan nukutukseen. Ja sitten. Työnnän vaunut ovesta ulos ja lapsi nukkuu. En uskonut tämänkään päivän koittavan.
Kun lapsi täytti 7 kuukautta, se näyttää tykkäävän mennä iltaisin nukkumaan. Omaan sänkyyn.
Jos olen pitkään (ööö pari tuntia..) poissa kotoa, minulla tulee melkein kiire kotiin, ettei lapsi vain ehdi kasvaa liikaa poissaollessani.
Jännä juttu.
torstai 2. lokakuuta 2014
Pikainen unioppi
Käytiin kerran perhevalmennuksessa. Kaksi aikaisempaa kertaa oli jo ehtinyt mennä ja jostain syystä tieto ei ollut tullut meille asti. No sitten sieltä tuli sellainen palautelappu: arvioi sisältö yms. ja mistä olisit halunnut tietää lisää. Eihän ennen vauvan syntymää voi tietää, mistä olisi halunnut tietää lisää, kun eihän tällaisilla nyykkarivanhemmilla ole etukäteen mitään käsitystä, mihin he ovat ryhtyneet. Nyt lisäisin listaan vauvan vatsavaivat, koliikki, vauvahieronta ja UNI.
On nimittäin kaksi asiaa, joihin pienen vauvan vanhempien hyvinvointi ja jaksaminen on yhteydessä: vauvan vatsan toiminta/toimimattomuus ja vauvan nukkuminen/nukkumattomuus.
Olisi ollut helpottavaa tietää vauvan unesta etukäteen. Vauvan unen kehittyminen tuntuu nimittäin olevan varsinaista rakettitiedettä. Vaihtelevista lähteistä on selvinnyt seuraavaa:
Vastasyntynyt nukkuu keskimäärin 16 tuntia vuorokaudessa. Toiset nukkuvat jopa 20 tuntia ja toiset pärjäävät parin viikon jälkeen jo 12 tunnin unilla. Alle kolmikuisella vauvalla ei ole samanlaista vuorokausirytmiä kuin aikuisilla, koska keskushermoston kehitys on kesken. Aivojen kehityksen keskeneräisyyden vuoksi vauva ei myöskään kykene ylläpitämään valvetilaa pitkään. Vauva nukkuu ja valvoo, oli päivä tai yö. Yleensä sen ajan, jonka vauva on hereillä, hän syö ja paskoo, ja sitten taas jatkaa uniaan. Noin teoreettisesti. Vastasyntyneen uni kuitenkin poikkeaa aikuisen unesta, sillä jopa puolet tai enemmän vauvan unesta on REM- eli vilkeunta (REM =rapid eye movement), mikä liittyy ilmeisesti juuri aivojen kehittymiseen. REM-unen aikana vauva liikehtii, ääntelehtii, silmäluomet liikkuvat ja tuntuu, kuin se olisi hereillä, vaikka kyllä se nukkuu. Muistaakseni 2-vuotiaalla REM-unen osuus on 25%, aikuisella 20% ja vanhuksilla 15% noin keskivertona.
Aikuisen ja vauvan unisyklit ovat myös eri mittaiset ja niiden vaiheet ovat käänteisessä järjestyksessä. Kun aikuisen unisykli on noin 90 minuuttia, on vauvan unisykli vain noin 40-50 minuuttia. Aikuinen nukahtaa torkku-unen ja kevyen unen kautta nopeasti syvään uneen ja siirtyy vasta sen jälkeen REM-unen vaiheeseen. REM-uni on siis se vaihe, jossa usein nähdään unia. Vauva nukahtaa ensin REM-uneen, josta siirtyy sikeämmän unen vaiheeseen. Ensimmäiset 20 minuuttia vauvan uni on usein kevyempää ja silloin hän erityisesti herää kolinoihin ja muihin ääniin. Jos vauva herää ensimmäisen 20 minuutin aikana, ei hän ole jostain syystä päässyt sikeään uneen. Tämä myös selittää sen miksi lapsi nukkuu usein 40 minuutin unet, se on yksi unisykli (ainakin meillä edelleen ihan liian lyhyet päiväunet) tai noin 1,5 tuntia, mikä on kaksi unisykliä peräkkäin. Syvän unen tunnistaa siitä, että vauva hengittää säännöllisesti ja on levollinen. Koska pikkuvauvan unisykli on niin lyhyt, on siinä merkittävästi enemmän vaiheita, jolloin lapsi voi havahtua hereille.
On siis aika selvää, että jos aikuisen unisykli on yksilöllisen vaihtelun jälkeen puolestatoista tunnista kahteen tuntiin ja vauvan 40 minuutista 70 minuuttiin, ja jos univaiheet ovat käänteisessä järjestyksessä, niin ajoittain ollaan hieman törmäyskurssilla. Yhden vauvan kokemuksella öisin kaikista jäätävin herätys on, kun lapsi herää ennen kuin itse olet nukkunut kaksi tuntia. Ja jos koko yö menee alle kahden tunnin unipätkillä, aamulla on kuin katujyrän alle jäänyt. Olo on kovin krapulainen. Toisaalta yksikin kahden, kolmen tai neljän tunnin unipätkä saa aikaan voittajaolon ja jokainen hyvä yö tuo hyvän mielen. Viiden tai kuuden tunnin unipätkällä olo on jo euforinen.
Ensimmäisen kolmen kuukauden aikana pääasia on, että lapsi nukkuu. Ja aina kun lapsi nukkuu, kannattaa nukkua itsekin. Toiset vauvat paukuttelevat pienestä asti monen tunnin unia sekä öisin että päivisin ja toiset torkkuvat pikkupätkiä. Toiset vauvat ovat vahvasti rytmisiä ja toiset taas eivät alkuunkaan. Myös temperamentti vaikuttaa uneen ja nukahtamiseen. Pienen vauvan nukkumattomuuden taustalla voi olla myös vaikeus säädellä uni-valverytmiä. Lapsi kyllä haluaisi nukkua ja nukahtaa, mutta on vaan niin ylivirittynyt, ettei kykene nukahtamaan. Lapsi voi nukkua huonosti myös siksi, että sillä on kylmä, kuuma, mahaa vääntää, ei huvita, on ikävä äitiä, tahtoo seuraa, valvominen on kivaa, on nälkä jne... Mutta noin pitkässä juoksussa, ei ne tahallaan valvo.
3-4 kuukauden iässä vauvan pisin unijakso alkaa rytmittyä yöhön ja pisin valveillaolojakso usein iltaan. Aktiivisen unen määrä vähentyy ja ilmeisesti lapsi alkaa nukahtaa syvään uneen. Jotkut väittävät, että tuossa iässä lasta voi pikku hiljaa alkaa opettaa nukahtaa itsekseen esim. sänkyyn, mikä kuulostaa uskomattomalta, koska meillä ei ollut toivoakaan. Viiden kuun iästä eteenpäin lapsen pitäisi olla selvästi hereillä, kun hänet laitetaan sänkyyn. En tajua, miten sekään toimii, koska meidän lapsi jokeltelee ehkä hetken itsekseen, mutta ei kyllä ikinä nukahda vaan hätääntyy ja alkaa itkeä. On testattu vaikka millaisin menetelmin. Joka tapauksessa ympäristön pitäisi olla yöllä sama kuin mihin lapsi nukahtaa illalla. Puhutaan uniassosiaatioista eli siitä, mitkä asiat lapsi liittää nukahtamiseen. Jos lapsi nukahtaa rinnalle, vaatii hän sitä yöllä herättyään, jotta nukahtaa uudelleen jne. Harvemmin öisin ongelmana on se, että lapsi herää vaan se, että se miten sen saa taas nukahtamaan. On outoa, että ensin lapsi opetetaan nukahtamaan syöttämällä ja sitten siitä pitäisi päästä eroon. Että milläs tuollaisen uniassosiaation menet muuttamaan? Ja kun rinnalle nukahtaminen lienee yleisin uniassosiaatio. Aika aikaansa kutakin, se menee ohi, sanoisi joku. On muistettava, että on täysin normaalia, että lapsi heräilee yöllä. Pahimmillaan lapsi vain herää jokaisen unisyklin jälkeen ja vaatii esim. rintaa, mikä tarkoittaa heräämistä tunnin välein ja aamulla olo on kuin olisi juhlinut koko yön.
Vasta puolen vuoden iässä lapsen univaiheet ja unen rakenne muistuttavat aikuisen unta. Alle puolen vuoden ikäinen tarvitsee lähes aina aikuisen apua nukahtaakseen uudelleen, mikäli havahtuu hereille. Puolen vuoden iässä päiviin tulee luontaisesti enemmän rytmiä jo kiinteidenkin aloituksen vuoksi, vaikka annokset olisivatkin pieniä. Päiväuniin on mahdollista saada tuossa vaiheessa tolkkua. Öitä tekee helposti levottomaksi silti uudet ruoka-aineet ja voimakas motorisen kehityksen vaihe: yksi ryömii, toinen konttaa ja kolmas nousee seisomaan. Me olemme nyt tässä vaiheessa.
Vauvan uni ja nukkuminen näyttää olevan vaiheesta vaiheeseen siirtymistä ja usein kaikki on väliaikaista. On huonoja jaksoja ja hyviä jaksoja. Näkö kehittyy, maailma avartuu, tulee hampaita, opitaan ryömimään, konttaamaan, tulee eroahdistusta jne. Jos ensimmäinen vuosi on vanhemmille välillä rankka, niin on se kyllä lapsellekin. Kun sellaisesta pienestä nyytistä kasvaa vaikka mitä osaava taapero ja KAIKKI pitää opetella. Huh. Ja kyllä, moni asia pyörii unen ympärillä. Oli sitä sitten tai ei.
On nimittäin kaksi asiaa, joihin pienen vauvan vanhempien hyvinvointi ja jaksaminen on yhteydessä: vauvan vatsan toiminta/toimimattomuus ja vauvan nukkuminen/nukkumattomuus.
Olisi ollut helpottavaa tietää vauvan unesta etukäteen. Vauvan unen kehittyminen tuntuu nimittäin olevan varsinaista rakettitiedettä. Vaihtelevista lähteistä on selvinnyt seuraavaa:
Vastasyntynyt nukkuu keskimäärin 16 tuntia vuorokaudessa. Toiset nukkuvat jopa 20 tuntia ja toiset pärjäävät parin viikon jälkeen jo 12 tunnin unilla. Alle kolmikuisella vauvalla ei ole samanlaista vuorokausirytmiä kuin aikuisilla, koska keskushermoston kehitys on kesken. Aivojen kehityksen keskeneräisyyden vuoksi vauva ei myöskään kykene ylläpitämään valvetilaa pitkään. Vauva nukkuu ja valvoo, oli päivä tai yö. Yleensä sen ajan, jonka vauva on hereillä, hän syö ja paskoo, ja sitten taas jatkaa uniaan. Noin teoreettisesti. Vastasyntyneen uni kuitenkin poikkeaa aikuisen unesta, sillä jopa puolet tai enemmän vauvan unesta on REM- eli vilkeunta (REM =rapid eye movement), mikä liittyy ilmeisesti juuri aivojen kehittymiseen. REM-unen aikana vauva liikehtii, ääntelehtii, silmäluomet liikkuvat ja tuntuu, kuin se olisi hereillä, vaikka kyllä se nukkuu. Muistaakseni 2-vuotiaalla REM-unen osuus on 25%, aikuisella 20% ja vanhuksilla 15% noin keskivertona.
Aikuisen ja vauvan unisyklit ovat myös eri mittaiset ja niiden vaiheet ovat käänteisessä järjestyksessä. Kun aikuisen unisykli on noin 90 minuuttia, on vauvan unisykli vain noin 40-50 minuuttia. Aikuinen nukahtaa torkku-unen ja kevyen unen kautta nopeasti syvään uneen ja siirtyy vasta sen jälkeen REM-unen vaiheeseen. REM-uni on siis se vaihe, jossa usein nähdään unia. Vauva nukahtaa ensin REM-uneen, josta siirtyy sikeämmän unen vaiheeseen. Ensimmäiset 20 minuuttia vauvan uni on usein kevyempää ja silloin hän erityisesti herää kolinoihin ja muihin ääniin. Jos vauva herää ensimmäisen 20 minuutin aikana, ei hän ole jostain syystä päässyt sikeään uneen. Tämä myös selittää sen miksi lapsi nukkuu usein 40 minuutin unet, se on yksi unisykli (ainakin meillä edelleen ihan liian lyhyet päiväunet) tai noin 1,5 tuntia, mikä on kaksi unisykliä peräkkäin. Syvän unen tunnistaa siitä, että vauva hengittää säännöllisesti ja on levollinen. Koska pikkuvauvan unisykli on niin lyhyt, on siinä merkittävästi enemmän vaiheita, jolloin lapsi voi havahtua hereille.
On siis aika selvää, että jos aikuisen unisykli on yksilöllisen vaihtelun jälkeen puolestatoista tunnista kahteen tuntiin ja vauvan 40 minuutista 70 minuuttiin, ja jos univaiheet ovat käänteisessä järjestyksessä, niin ajoittain ollaan hieman törmäyskurssilla. Yhden vauvan kokemuksella öisin kaikista jäätävin herätys on, kun lapsi herää ennen kuin itse olet nukkunut kaksi tuntia. Ja jos koko yö menee alle kahden tunnin unipätkillä, aamulla on kuin katujyrän alle jäänyt. Olo on kovin krapulainen. Toisaalta yksikin kahden, kolmen tai neljän tunnin unipätkä saa aikaan voittajaolon ja jokainen hyvä yö tuo hyvän mielen. Viiden tai kuuden tunnin unipätkällä olo on jo euforinen.
Ensimmäisen kolmen kuukauden aikana pääasia on, että lapsi nukkuu. Ja aina kun lapsi nukkuu, kannattaa nukkua itsekin. Toiset vauvat paukuttelevat pienestä asti monen tunnin unia sekä öisin että päivisin ja toiset torkkuvat pikkupätkiä. Toiset vauvat ovat vahvasti rytmisiä ja toiset taas eivät alkuunkaan. Myös temperamentti vaikuttaa uneen ja nukahtamiseen. Pienen vauvan nukkumattomuuden taustalla voi olla myös vaikeus säädellä uni-valverytmiä. Lapsi kyllä haluaisi nukkua ja nukahtaa, mutta on vaan niin ylivirittynyt, ettei kykene nukahtamaan. Lapsi voi nukkua huonosti myös siksi, että sillä on kylmä, kuuma, mahaa vääntää, ei huvita, on ikävä äitiä, tahtoo seuraa, valvominen on kivaa, on nälkä jne... Mutta noin pitkässä juoksussa, ei ne tahallaan valvo.
3-4 kuukauden iässä vauvan pisin unijakso alkaa rytmittyä yöhön ja pisin valveillaolojakso usein iltaan. Aktiivisen unen määrä vähentyy ja ilmeisesti lapsi alkaa nukahtaa syvään uneen. Jotkut väittävät, että tuossa iässä lasta voi pikku hiljaa alkaa opettaa nukahtaa itsekseen esim. sänkyyn, mikä kuulostaa uskomattomalta, koska meillä ei ollut toivoakaan. Viiden kuun iästä eteenpäin lapsen pitäisi olla selvästi hereillä, kun hänet laitetaan sänkyyn. En tajua, miten sekään toimii, koska meidän lapsi jokeltelee ehkä hetken itsekseen, mutta ei kyllä ikinä nukahda vaan hätääntyy ja alkaa itkeä. On testattu vaikka millaisin menetelmin. Joka tapauksessa ympäristön pitäisi olla yöllä sama kuin mihin lapsi nukahtaa illalla. Puhutaan uniassosiaatioista eli siitä, mitkä asiat lapsi liittää nukahtamiseen. Jos lapsi nukahtaa rinnalle, vaatii hän sitä yöllä herättyään, jotta nukahtaa uudelleen jne. Harvemmin öisin ongelmana on se, että lapsi herää vaan se, että se miten sen saa taas nukahtamaan. On outoa, että ensin lapsi opetetaan nukahtamaan syöttämällä ja sitten siitä pitäisi päästä eroon. Että milläs tuollaisen uniassosiaation menet muuttamaan? Ja kun rinnalle nukahtaminen lienee yleisin uniassosiaatio. Aika aikaansa kutakin, se menee ohi, sanoisi joku. On muistettava, että on täysin normaalia, että lapsi heräilee yöllä. Pahimmillaan lapsi vain herää jokaisen unisyklin jälkeen ja vaatii esim. rintaa, mikä tarkoittaa heräämistä tunnin välein ja aamulla olo on kuin olisi juhlinut koko yön.
Vasta puolen vuoden iässä lapsen univaiheet ja unen rakenne muistuttavat aikuisen unta. Alle puolen vuoden ikäinen tarvitsee lähes aina aikuisen apua nukahtaakseen uudelleen, mikäli havahtuu hereille. Puolen vuoden iässä päiviin tulee luontaisesti enemmän rytmiä jo kiinteidenkin aloituksen vuoksi, vaikka annokset olisivatkin pieniä. Päiväuniin on mahdollista saada tuossa vaiheessa tolkkua. Öitä tekee helposti levottomaksi silti uudet ruoka-aineet ja voimakas motorisen kehityksen vaihe: yksi ryömii, toinen konttaa ja kolmas nousee seisomaan. Me olemme nyt tässä vaiheessa.
Vauvan uni ja nukkuminen näyttää olevan vaiheesta vaiheeseen siirtymistä ja usein kaikki on väliaikaista. On huonoja jaksoja ja hyviä jaksoja. Näkö kehittyy, maailma avartuu, tulee hampaita, opitaan ryömimään, konttaamaan, tulee eroahdistusta jne. Jos ensimmäinen vuosi on vanhemmille välillä rankka, niin on se kyllä lapsellekin. Kun sellaisesta pienestä nyytistä kasvaa vaikka mitä osaava taapero ja KAIKKI pitää opetella. Huh. Ja kyllä, moni asia pyörii unen ympärillä. Oli sitä sitten tai ei.
perjantai 26. syyskuuta 2014
Seitsenkuinen
Kuukaudessa on tapahtunut niin paljon.
Viikossa on tapahtunut niin paljon.
Niin se seitsenkuinen istuu syöttötuolissaan, taputtaa käsiään ja hokee "äitti, tisshhi". Lievästi sanottuna mieleeni tulee se karikatyyrinen hahmo, joka taputtaa käsiään kaksi kertaa nopeasti yhteen ja huutaa: "Palvelua!"
Kuukausi sitten Pätkä oli isänsä kanssa saunassa, kunnes se yhtäkkiä huusi, että "äitti". Oli lapsella nälkä, selvisi äidille hyvin nopeasti. Ajateltiin, että olipa hauska sattuma. Mutta kun kummitäti ja kerhotäti ja naapuri ja tummu ja ukki ja vaikka kuinka moni kysyi, että sanooko se "äiti", ei auttanut kuin uskoa, että ehkä se tosiaan sanoo. Äitti tarkoittaa tosin kattavasti hyvin monia asioita, mutta sinnikkäästi sana on ja pysyy. Tällä viikolla suussa on alkanut suhista tisshhi. Erikoista sinänsä, koska puhun lapselle maidosta, en tissistä.
Viimeisin parin viikon aikana ryömiminen on muuttunut epävarmasta mönkimisestä nopeiksi määrätietoisiksi suhaisuiksi pitkin ja poikin huushollia. Seitsenkuinen ryömii huoneesta toiseen, imeskelee johtoja, repii tuhkaluukkua auki, rämpyttää keittiön alalaatikkoa, jää jumiin pöydän alle, vetää keittiönkaappien jalkalistat irti ja näpelöi kodinhoitohuoneen lattiakaivon kannen pois paikoiltaan. Melkein koko ajan se hymyilee kuin Naantalin aurinko ja jokeltelee omia juttujaan mennessän. Ja kun seitsenkuinen ei jaksa enää ryömiä, se alkaa heiluttaa vimmatusti ilmassa käsiään ja jalkojaan, koska tahtoo syliin. Ja kun syliin pääsee, leviää kasvoille taas hampaaton hymy. Olen maailman valloittaja, sanoisi hän, jos osaisi.
Kolme viikkoa on syöty erittäin hyvin ja vielä kauemmin nukuttu öisin erittäin huonosti. Nyt on ollut muutama hyvä yö, mutta hyvästä syömisestä ei ole enää tietoakaan. Pinnasängyn pääpäädyn korokkeet sängynjalkojen alta on otettu pois, koska lapsi voi löytyä tätä nykyä sängystä mitä ilmeisimmin ihan miten päin vain. Vaikka pää alaspäin nukkuminen ei näytä vaivaavan Pätkää, vaivaa se äitiä. Pelkästään hereillä ei nytkytä konttausasennossa eteen ja taa, vaan sitä tehdään myös unissaan. Tällä hetkellä sekin on vaivannut enemmn äidin kuin Pätkän unta. Istumaan ei juuri jouda, kun liikkuminen on niin paljon mukavampaa, mutta ajoittain sekin sujuu, tosin hieman huojuen. Kirjat on kova sana ja silloin joutaa hetkeksi pysähtymäänkin.
Viikossa on tapahtunut niin paljon.
Niin se seitsenkuinen istuu syöttötuolissaan, taputtaa käsiään ja hokee "äitti, tisshhi". Lievästi sanottuna mieleeni tulee se karikatyyrinen hahmo, joka taputtaa käsiään kaksi kertaa nopeasti yhteen ja huutaa: "Palvelua!"
Kuukausi sitten Pätkä oli isänsä kanssa saunassa, kunnes se yhtäkkiä huusi, että "äitti". Oli lapsella nälkä, selvisi äidille hyvin nopeasti. Ajateltiin, että olipa hauska sattuma. Mutta kun kummitäti ja kerhotäti ja naapuri ja tummu ja ukki ja vaikka kuinka moni kysyi, että sanooko se "äiti", ei auttanut kuin uskoa, että ehkä se tosiaan sanoo. Äitti tarkoittaa tosin kattavasti hyvin monia asioita, mutta sinnikkäästi sana on ja pysyy. Tällä viikolla suussa on alkanut suhista tisshhi. Erikoista sinänsä, koska puhun lapselle maidosta, en tissistä.
Viimeisin parin viikon aikana ryömiminen on muuttunut epävarmasta mönkimisestä nopeiksi määrätietoisiksi suhaisuiksi pitkin ja poikin huushollia. Seitsenkuinen ryömii huoneesta toiseen, imeskelee johtoja, repii tuhkaluukkua auki, rämpyttää keittiön alalaatikkoa, jää jumiin pöydän alle, vetää keittiönkaappien jalkalistat irti ja näpelöi kodinhoitohuoneen lattiakaivon kannen pois paikoiltaan. Melkein koko ajan se hymyilee kuin Naantalin aurinko ja jokeltelee omia juttujaan mennessän. Ja kun seitsenkuinen ei jaksa enää ryömiä, se alkaa heiluttaa vimmatusti ilmassa käsiään ja jalkojaan, koska tahtoo syliin. Ja kun syliin pääsee, leviää kasvoille taas hampaaton hymy. Olen maailman valloittaja, sanoisi hän, jos osaisi.
Kolme viikkoa on syöty erittäin hyvin ja vielä kauemmin nukuttu öisin erittäin huonosti. Nyt on ollut muutama hyvä yö, mutta hyvästä syömisestä ei ole enää tietoakaan. Pinnasängyn pääpäädyn korokkeet sängynjalkojen alta on otettu pois, koska lapsi voi löytyä tätä nykyä sängystä mitä ilmeisimmin ihan miten päin vain. Vaikka pää alaspäin nukkuminen ei näytä vaivaavan Pätkää, vaivaa se äitiä. Pelkästään hereillä ei nytkytä konttausasennossa eteen ja taa, vaan sitä tehdään myös unissaan. Tällä hetkellä sekin on vaivannut enemmn äidin kuin Pätkän unta. Istumaan ei juuri jouda, kun liikkuminen on niin paljon mukavampaa, mutta ajoittain sekin sujuu, tosin hieman huojuen. Kirjat on kova sana ja silloin joutaa hetkeksi pysähtymäänkin.
sunnuntai 14. syyskuuta 2014
Antakaa sille tutti
Ehkä jokainen tupa ja tölli näillä main tietää, että meidän lapsi ei syö tuttia. Välillä toivon asuvamme jossain keskellä erämaata, kun nukutan lasta päiväunille. Vaikka nytkään ketään ei näy missään, tunnen selässäni katseen antakaa sille tutti. Voi kuulkaa, on annettu. Lapsi sylkee sen pihalle, hieroo sillä ikeniään, pyörittelee käsissään, mutta ei se sitä syö. Hyvin pienenä Pätkä oppi ottamaan tutin pois suustaan, mutta ei juurikaan tahdo laittaa sitä takaisin suuhun. Puoli vuotta olemme opetelleet tutin syömistä ja kuljetan sitä vaunuissa varmuuden vuoksi. Mutta kerrankin löysin tutin postilaatikon luota, kun lapsi oli viskannut sen ulos vaunuista. Se ei vaan syö tuttia.
On siis perin kummallista, että joskus lapsi imaisee tutin. Kääntää päänsä, tuhahtaa ja nukahtaa tutin rytmiseen imemiseen kuin vaipuisi transsiin. Toissa iltana Pätkä nappasi tutin suuhunsa, huokaisi ja nukahti. Se nukkui aamuun asti koko yön heräämättä kertaakaan yhteensä yhdeksän ja puoli tuntia ja heräsi pitelemättömän hyvällä tuulella, tutti suussa. Maidon tuotannollisista syistä äiti heräsi kyllä yöllä ja epäuskoisena tuijotti kelloa, joka näytti 5.20. Pidempi unipätkä kuin miesmuistiin. Tällaista ei ole tapahtunut ikinä, ja se oli edistystä viimeaikaisiin 1,5-2 tunnin öisiin syöttöväleihin, joiden seurauksena lapsi kelluu vaipassaan jo puolessa välissä yötä ja äiti haaveilee nukkumisesta myös päivisin. Olen mietinyt, voiko lapsella olla yöllä nälkä, kun se syö niin usein. Ei sillä ole. Sillä on imemisen tarve. Ja sille niin sopisi tutti. Mutta etenkään öisin se ei halua imeä tuttia. Eilen illalla, kun nukutin lasta, lensi tutti jälleen sängystä ja tiesin arjen palanneen. Ensimmäinen herätys sitten olikin jo puoli yksi.
Tosin päiväunista Pätkä on tällä hetkellä hieman innostunut. Se asettuu tyytyväisenä vaunuihin unirättiotus kainalossaan ja muutamana päivänä se on nukahtanut itsekseen omaa univirttä veisaten paikallaan olevissa rattaissa. En todellakaan kehuskele, sillä mitä todennäköisimmin tämä ei ole pysyvä muutos, mutta varsin riemastuttava joka tapauksessa. Vieläkö iltaisinkin nukahtaminen sujuisi noin rauhallisin menoin!
On siis perin kummallista, että joskus lapsi imaisee tutin. Kääntää päänsä, tuhahtaa ja nukahtaa tutin rytmiseen imemiseen kuin vaipuisi transsiin. Toissa iltana Pätkä nappasi tutin suuhunsa, huokaisi ja nukahti. Se nukkui aamuun asti koko yön heräämättä kertaakaan yhteensä yhdeksän ja puoli tuntia ja heräsi pitelemättömän hyvällä tuulella, tutti suussa. Maidon tuotannollisista syistä äiti heräsi kyllä yöllä ja epäuskoisena tuijotti kelloa, joka näytti 5.20. Pidempi unipätkä kuin miesmuistiin. Tällaista ei ole tapahtunut ikinä, ja se oli edistystä viimeaikaisiin 1,5-2 tunnin öisiin syöttöväleihin, joiden seurauksena lapsi kelluu vaipassaan jo puolessa välissä yötä ja äiti haaveilee nukkumisesta myös päivisin. Olen mietinyt, voiko lapsella olla yöllä nälkä, kun se syö niin usein. Ei sillä ole. Sillä on imemisen tarve. Ja sille niin sopisi tutti. Mutta etenkään öisin se ei halua imeä tuttia. Eilen illalla, kun nukutin lasta, lensi tutti jälleen sängystä ja tiesin arjen palanneen. Ensimmäinen herätys sitten olikin jo puoli yksi.
Tosin päiväunista Pätkä on tällä hetkellä hieman innostunut. Se asettuu tyytyväisenä vaunuihin unirättiotus kainalossaan ja muutamana päivänä se on nukahtanut itsekseen omaa univirttä veisaten paikallaan olevissa rattaissa. En todellakaan kehuskele, sillä mitä todennäköisimmin tämä ei ole pysyvä muutos, mutta varsin riemastuttava joka tapauksessa. Vieläkö iltaisinkin nukahtaminen sujuisi noin rauhallisin menoin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)