Mitä nää sannoit?

Sinä vuona ku olin erityisluokaopettajana, nii mun puhheesta hävis murre oikiastaan kokonaa. Se on täysin normaali reaktio: Jos oppillaat kärsii laaja-alasista kielenkehitykse ja kommunikoinni haasteista, nii kyllä siinä alakaa ittelläki tehä mieli olla varsin seleväsanane, että saa arijen ees jotenkuten toimimmaa.

Ny ku oon ollu puoltoista vuotta kotona, nii on kyllä alakanu taas murre pilikistää puhheessa. Se luikahtaa iha salakavalasti tuolta suupielistä ilimoile ja välillä pittää oikein miettiä, ettei mitä tahansa suustasa päästele. Vaikka kaupasa. Tullee juntti olo. Ja sitä paitsi kaupungisa isommisa kaupoisa saa ehkä jopa parempaa palavelua, ku ei palijasta maalaistaustaasa. Se ei oo oman puhheen häpiämistä vaan tehokasta ajankäyttöä.

Päivisin lähinnä ku itteksee kotona tätä nykyä juttellee, nii meilä kuulostaa tältä.

Eläpä kiipiä sinne. Tipahat ja tullee pipi.

Ny pittää lähtä! Misä sun kengät o?

Ookko nää nähäny sun lakkia? Ei näy etteisesä.

Tännää syyään keittua. Mää otan maitua ja sulle o piimää. Kiipiäppä tuohon tuolii nii laitan ruuan valamiiksi.

Tuuppa sissää. Mennää nukkuu.

Haluakko kiikkua? (Täällähän on keinu ja keinutaan. Kukaan muu ei kiiku, paitsi me.)

Haeppa kirija ja tuu köllöttää tähä kainalloo nii luetaa vähä.

Tyhyjennettää astianpesukone ja ruvetaa sitte kassaa junarattaa.

Katoppa, ku o hyvä ilima! Laitetaanko altaasee vettä ja pääset vähä lorkkimmaa!

Jestas sentään, mitä ihimettä nää hommaat!??
Nopia vilikasu vieresä leikkivvään lapseen ja syy outoon ääneen seleviää alta aikayksikön.. Hän sahhaa leipäveittellä kattilanpohojaa. Että mitä. Meilä ei oo aikoihi voinu pittää mittää veittiä leikkuulaualla, mutta nyt ne on nähtävästi nostettava pois laatikostaki, koska hän selevästi yltää tätä nykyä sinnekki. Veitti pois käestä, selevitys siitä, miksi veittellä ei saa leikkiä (aivan kuin hän ymmärtäisi, mutta yritämpä kuitenki) ja kasa puisia kapustoja tilalle.

No nuilla voit tehä soppaa. 
Ei ku hän leikkii rumpalia. Kolina yltyy, korvisa soi, seuraava vilikasu lattialle ja huomaan meiän sallaattiottimie oleva tuhanne pärreenä.

Oho, kikki (rikki), tuumaa hän silimät viattoma ympyräisinä. Hän kumartaa syvvään ja lausuu vakkaalla äänenpainolla tiiit-ti (kiitti) ja poistuu paikalta kuin maestro konsannaa.

Tähän kuuluu kai sanua, että ne oliki jo tosi huonot sallaattiottimet. Isimiehelle töihi terveisiä: juniori järijesti vähä lissää pesänsytykettä.

Jaahas, me taietaan lähtä ulos. Tuuppa tänne nii käyää potala ja vaihettaa vaippa!