Alunperin oli ajatus aloittaa blogi jo vuosi sitten, kun Pätkä ilmoitti olemassaolostaan. Perimmäisenä ajatuksena oli niinkin jalo idea kuin että tämä uusi ja ihmeellinen aika jäisi paremmin muistiin. Kävi kuitenkin niin, että Pätkä todella ilmoitti olemassaolostaan ja laattasin lie kuinka monta viikkoa pitkälle syksyyn. Aika kyllä jäi muistiin, toki erilaisena mitä olin kuvitellut. Joten eipä siitä sen enempää.
Pätkän syntymän jälkeen ajattelin aloittaa uudestaan. Olisihan se nyt hienoa kirjoittaa ylös tuoreeltaan pikkutyypin matkaa. Juuri mitään en ole kirjoittanut ylös, mutta ensimmäisen kuukauden jälkeen tunnelmat olivat aika lailla seuraavat. Muistaakseni ehdin hädin tuskin nukkua, syödä ja käydä suihkussa.
25.3.2014
Pätkä on 1 kuukauden ja olen pohtinut tätä äitihommaa.
1) Meidän vauva on tosi suloinen, mutta siitä lähtee paha ääni, koska sen masuun sattuu.
2) Mistä johtuen rintamamiestalon kierrettävä alakerta on osoittautunut oivalliseksi pohjaratkaisuksi, kun vauvaa pitää rauhoitella. Miten kukaan vauvaperhe selviääkään ilman kiikkutuolia! Meillä on kaks. Tai ilman kantoreppua tai kantoliinaa.
3) Jatkuvasta hytkymisestä johtuen jalkoihini kasvaa tällä menolla jouset.
4) Olen alkanut kannattaa ajatusta yksikätisten keittokirjasta.
5) Uusien äitien todellisuudenkäsitys ei aina ole realistinen. He voivat kuvitella, että vaunut lähtevät pihalta lentoon tuulen mukana (vaikka jarrut olisivat päällä) tai että vauvan jalat voivat irrota, kun hänet laittaa kantoliinaan. Silloin äitiä pitää ymmärtää.
6) En oikein ymmärrä tuota höpötystä äitihormoneista, jotka vähentävät väsymystä. Kyllä mua ainakin ihan rehellisesti väsyttää.
7) Mistä johtuen liputan kevätvauvojen puolesta. Tämä valon määrä tekee ihmeitä!
8) Vauvani opettelee hymyilemään. Se on maailman suloisinta, vaikka toistaiseksi euforisimmat hymyt tulevat, kun eksynyt pieru löytää tiensä ulos. On silti yhtä euforista kuvitella, että hän hymyilee juuri minulle.
25.4.2014 Tilanne oli tämä. Muistaakseni kuuden viikon neuvolan kohdalla neuvolakortissakin lukee, että ”Äiti virkeän oloinen”, mille tietysti naureskelin koko kotimatkan.
Pätkä 2kk ja kun alkushokista selvisi, niin tämä äitihommakin näyttää jo paljon valoisammalta. Kakkojen ja puklujen väliin kun mahtuu jo paljon hymyjä, juttelua, hyvää tuulta ja ajoittain jopa päiväunia. Me like!
25.5.2014
Pätkä 3kk ja voin todeta, että kolme on niin paljon enemmän kuin kaksi. Ihmeellistä, miten sellaisesta ruttuisesta ja huutavasta nyytistä voi kehkeytyä noin hyväntuulinen seuramies. 3 kuukauden ikäinen kaiffari osaa jo monia hyödyllisiä taitoja, kuten
1) nostaa varpaat pöydälle
2) puhua ruoka suussa
3) nauraa omalle peilikuvalleen
4) kurnuttaa kurkkuärrää kuin sammakko.
Näillä mennään!
25.6.2014
Pätkä 4kk. Akuuttien Kriisien Miehen akuutit kriisit ovat väistyneet ja juniorimme tottelee nykyään nimeä Puliveivari. Pikkujätkä veivaa sylissä ylös ja alas, eteen ja taakse. Päälaki on lähes on puli ja hiukset kasvavat edelleen voittopuolisesti pään sivuilla niin kuin setämiehellä konsanaan. 4 kk:n kunniaksi puliveivarimme on myös oppinut kääntymään selältä mahalleen, mikä on tosi jännää - paitsi öisin. 4 kk:n jälkeen vanhemmat ovat myös tajunneet, että lapsen korvantakuset kannattaa pestä. 4 kuukauden aikana sinne kerääntyy mustaa töhnää, ettäs tiedätte. Kyllähän tällaisen kaverin kanssa elämä on juhla, arki on onni.
Tähän on tultu.
Tänään Pätkä täyttää 5 kk. Voihan jukupätkä.
Nukuttaminen on saanut uusia ulottuvuuksia, kun pikkumies ei pysy kyljellään, kääntyy selälleen tai mahalleen, josta ei osaa vielä kääntyä takaisin selälleen ja toteaa lopuksi haluavansa olla kyljellään. Lopuksi kaveri heittää jalan sängyn laidan yli, kiskoo peiton kulman silmille, ottaa toisella kädellä sängyn laidasta kiinni ja alkaa toisella kädellä hipeltää unirättiotustaan. Joka päivä tulee lisää juttuja, jotka tekevät ukkelista enemmän juuri meidän ukkelin. Erillisen minusta ja miehestä. Ukkelin, joka on oma itsensä ja jolla on oma tahto ja luonne. Joka päivä vauvasta tulee vähemmän vauva. Se, jos mikä on ihmeellinen matka.
Niin. Ja olen oppinut, että lapsen korvat täytyy pestä myös korvalehden sisäsyrjistä. Ja on se edelleen vauva, silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti