Rouva Rimppakinttu: Aitan siirto

Navetan laajennus 70-luvulla.

Sitä, mitä en muista, lisään myöhemmin.

Tuli siis sellainen mahdollisuus, että sukuni mailta Etelä- ja Keski-Pohjanmaan rajalta piti siirtää aitta pois. Pappa oli aikoinaan ostanut aitan, kun se oli ollut kallellaan eteenpäin ja pitänyt pelastaa parempaan paikkaan. Niin aitta sitten saapui ja koottiin 60-luvulla mummulani viereen. 70-luvulla edessä oli sukutilan navetan laajennus ja aitta jäi ihan liki uutta navettaa. Siinä se sitten on töröttänyt navetan vieressä pikku hiljaa pidemmässä ja pidemmässä heinikossa ja kaikenlaisten tavaroiden ympäröimänä sekä sisältä että ulkoa. Lisäksi vesi valui navetan katolta aitan toiselle seinälle. Ei hyvä.

Aitta on kaksikerroksinen, noin 3-4 metriä kanttiinsa ja noin 4-5 metriä korkea. Näin rakentamisesta tietämättömän naisen näkökulmasta tekstini ei ole kovin tarkka rakennusteknisesti. Kesällä 2014 tilanne oli tämä.

Mummunihan oli maanperinpohjainen hamsteri ja aitta oli sisältä täynnä kaikenlaista tavaraa kangaspuun osista vaatteisiin, kirjoihin ja mappeihin. Muistan, että olemme lapsena leikkineet aitan yläkerrassa ja alakerta on aina ollut niin täynnä tavaraa, ettei siellä ole mahtunut tekemään mitään.

Vuosi sitten syksyllä, kun vanhempani siivosivat aittaa sisältä, me tuumailimme aitan paikka takapihallamme. Kun aitalle ei ollut oikein muita ottajia, niin isimieshän innostui kerrassaan mahdollisuudesta purkaa ja koota 1800-luvun aitta meidän tontille. Vaikka aitta on todella korkea, oli kunta aitan siirtoon myöntyväinen. Meillä on rinnetontti ja aitan harja ei ylitä naapurin talon eikä meidän "päärakennuksen" matalamman osan harjakorkeutta.

Ensin oli siirrettävä leikkimökki yläpihalla, mikä tapahtui naapureiden avustuksella. Leikkimäkin alle teräsputket ja ei muuta kuin lykkimään mökkiä mäkeä ylös ja yksi aina siirsi putkia mökin alle eteenpäin. Aitan kohdalta maat pois, sorat tilalle ja talvella vielä kaadettiin tuosta rajalta koivut pois aitan kattoa roskaamasta.

Isimiehen insinööriveli laskeskeli, että savimaahan aitta kannattaa perustaa ruuvipaalujen päälle.

Ruuvipaalut (8kpl) ruuvattiin maahan syksyllä 2014, jotta vähän talven aikana näkisi liikutteleeko routa niitä.

Kesällä niistä muutamaa siirrettiin ihan todetakseen, että ne olisivat sittenkin olleet ihan oikeilla paikoilla. Juniori oli tietysti apuna. Takana näkyy yläpihalle rullattu leikkimökki.

Heinäkuussa 2015 alettiin purkaa aittaa. Katto oli ehjä ja vesi ei ollut päässyt sisään, myös sisähuopa oli ehjä, siihen vain tehtiin reiät, joiden kautta saatiin kattotiilet purettua.

Apuna purkamisessa oli paljon hirsirakennuksia purkanut kirvesmies tyttärensä kanssa. Isimies teki töitä käskettyä ja kuvasi purkua, jotta sen osaisi sen sitten kuvien avulla koota. Hirret merkittiin lyijykynällä a-,b-,c- ja d-seiniksi ja kasattiin lavalle. Aitasta löytyi ainakin kahdet vanhat siirtomerkinnät; toiset kaiverretut ja toiset sinisellä kynällä tehdyt.

Yläkerta purettu ja vuorossa alakerta.

Aitta on todennäköisesti 1800-luvun puolella tehty. Täytyy kyllä todeta, että aikamoisia kädentaidoinnäytteitä nuo vanhat hirsirakennukset! Eipä ollut juuri nauloja käytetty! Oviaukon ja ikkunaluukun sivuilla olevat hirret on kiilattu puisilla kiiloilla paikoilleen. Sisältä hirret olivat täysin kuivat ja ehjät, vaikka aitan ulkopinta oli vuosien ja maalauksen puutteessa päässyt hieman rapistumaan.

Vanhalla paikallaan aitta oli perustettu tynnyreiden päälle, jotka oli sisältä täytetty betonilla. Perustusten päälle oli tehty aitan sisällä olleista viljalaareista kolmikerroksinen kehikko ja varsinainen aitta seisoi sen päällä.

Yhdellä kuormalla selvittiin ja heinäkuussa 2015 hirret siirrettiin meidän pihaan. Edessä pölyinen homma, kun kaikki hirret oli harjattava puhtaiksi pölystä ja perhosten koteloista ynnämuusta.

Kaikki aitan hirret olivat hyväkuntoisia. Pohjakehikon oikea etu- ja takakulma kaipasivat pientä paikkausta. Nurkkien haperot kohdat korvattiin uudella puulla. Pohjakehikon ylimmän hirsivarvin yksi hirsi oli hapero (oviaukon kohdalla oleva seinä, koska vesi oli laskenut porraslautojen läpi). Koska meillä ei ollut tarvetta nostaa aittaa niin paljon maasta, jätettiin ylin varvikerros kokonaan pois ja pohjakehikon toiseen kerrokseen tehtiin uudet kolot aitalle.

Syyskuun alussa 2015 talkoiltiin aitan ekakerros yläkerran lattiaan asti. Olihan se kuin palapeliä olisi koonnut, kun uusi hirsivarvi aina vain loksahti pakoilleen! Hirsien väliin laitettiin pellavaeristettä.