D-vitamiinin voimalla

Tässä on nyt kuukauden verran ähisty lattialla. Tai tarkemmin sanottuna Pätkä on ähissyt. On oiottu koipia, kynnetty maata nenä lattiassa, sätkitty jalat ja kädet ilmassa, pyöritty mahan päällä oikealle ja vasemmalle ja keikuttu mittarimadon lailla eteen ja taakse. Lopputuloksena epämääräistä liikkumista epämääräisiin suuntiin. Jalat toimii, mutta kädet ei.

Mutta eihän tällainen nyykkäriäiti tiennyt, että tätä nykyä ryömimään opitaan D-vitamiinipullon voimalla. Kävi nimittäin niin, että Pätkän pikkuserkku oli viime viikolla oppinut ryömimään. Videossa näkyi, kuinka pikkumies ähisi määrätietoisesti D-vitamiinipullon ja lusikan luokse. Tästä innostuneena isimies laittoi Pätkän lattialle, D-vitamiinipullon nenään eteen ja kappas. Sieltä se Pätkä alkoi mönkiä eteenpäin. Kun kosketti käsiin, lapsi tajusi pitää kädet maassa ja alkoi hoksata, että eteenpäin pääsee etuvartaloa hiissaamalla eikä pyllyä keikuttamalla. Ja koska kaikki oppiminen näyttää tapahtuvan tällä miehellä kiukun kautta, aamupäivän se valitti ja ulisi tuolla lattialla vitamiinipullon perässä. Parasta tietysti oli, kun pullo kaatui ja lähti pyörimään ja siitäkös lapsi saikin uutta pontta. Parit päiväunet ja kappas, illalla Pätkä ryömi jo keittiön toisesta päästä toiseen päähän - ilman valittamista ja ilman ulinaa. Pätkä oli polleaa poikaa ja isimies vielä innostuneempana makoili lattialla kamera valmiudessa.

Yöt ovatkin olleet reilun viikon jo sopivasti levottomia, kun lapsi kieppuu ja pyörii sängyssä, miten sattuu. Ensi yönä taidamme siirtyä uudelle tasolle. Uuteen viikkoon uusin taidoin! Mutta onhan se kyllä hauska nähdä riemu lapsen kasvoilta, kun se on hoksannut jotain uutta.

Ps. Toistaiseksi ryömiminen ei toimi muiden lelujen kanssa, vaan se vaatii D-vitamiinipullon hollille. Uskokaa tai älkää...