Seitsenkuinen

Kuukaudessa on tapahtunut niin paljon.

Viikossa on tapahtunut niin paljon.

Niin se seitsenkuinen istuu syöttötuolissaan, taputtaa käsiään ja hokee "äitti, tisshhi". Lievästi sanottuna mieleeni tulee se karikatyyrinen hahmo, joka taputtaa käsiään kaksi kertaa nopeasti yhteen ja huutaa: "Palvelua!"

Kuukausi sitten Pätkä oli isänsä kanssa saunassa, kunnes se yhtäkkiä huusi, että "äitti". Oli lapsella nälkä, selvisi äidille hyvin nopeasti. Ajateltiin, että olipa hauska sattuma. Mutta kun kummitäti ja kerhotäti ja naapuri ja tummu ja ukki ja vaikka kuinka moni kysyi, että sanooko se "äiti", ei auttanut kuin uskoa, että ehkä se tosiaan sanoo. Äitti tarkoittaa tosin kattavasti hyvin monia asioita, mutta sinnikkäästi sana on ja pysyy. Tällä viikolla suussa on alkanut suhista tisshhi. Erikoista sinänsä, koska puhun lapselle maidosta, en tissistä.

Viimeisin parin viikon aikana ryömiminen on muuttunut epävarmasta mönkimisestä nopeiksi määrätietoisiksi suhaisuiksi pitkin ja poikin huushollia. Seitsenkuinen ryömii huoneesta toiseen, imeskelee johtoja, repii tuhkaluukkua auki, rämpyttää keittiön alalaatikkoa, jää jumiin pöydän alle, vetää keittiönkaappien jalkalistat irti ja näpelöi kodinhoitohuoneen lattiakaivon kannen pois paikoiltaan. Melkein koko ajan se hymyilee kuin Naantalin aurinko ja jokeltelee omia juttujaan mennessän. Ja kun seitsenkuinen ei jaksa enää ryömiä, se alkaa heiluttaa vimmatusti ilmassa käsiään ja jalkojaan, koska tahtoo syliin. Ja kun syliin pääsee, leviää kasvoille taas hampaaton hymy. Olen maailman valloittaja, sanoisi hän, jos osaisi.

Kolme viikkoa on syöty erittäin hyvin ja vielä kauemmin nukuttu öisin erittäin huonosti. Nyt on ollut muutama hyvä yö, mutta hyvästä syömisestä ei ole enää tietoakaan. Pinnasängyn pääpäädyn korokkeet sängynjalkojen alta on otettu pois, koska lapsi voi löytyä tätä nykyä sängystä mitä ilmeisimmin ihan miten päin vain. Vaikka pää alaspäin nukkuminen ei näytä vaivaavan Pätkää, vaivaa se äitiä. Pelkästään hereillä ei nytkytä konttausasennossa eteen ja taa, vaan sitä tehdään myös unissaan. Tällä hetkellä sekin on vaivannut enemmn äidin kuin Pätkän unta. Istumaan ei juuri jouda, kun liikkuminen on niin paljon mukavampaa, mutta ajoittain sekin sujuu, tosin hieman huojuen. Kirjat on kova sana ja silloin joutaa hetkeksi pysähtymäänkin.