Pikainen unioppi

Käytiin kerran perhevalmennuksessa. Kaksi aikaisempaa kertaa oli jo ehtinyt mennä ja jostain syystä tieto ei ollut tullut meille asti. No sitten sieltä tuli sellainen palautelappu: arvioi sisältö yms. ja mistä olisit halunnut tietää lisää. Eihän ennen vauvan syntymää voi tietää, mistä olisi halunnut tietää lisää, kun eihän tällaisilla nyykkarivanhemmilla ole etukäteen mitään käsitystä, mihin he ovat ryhtyneet. Nyt lisäisin listaan vauvan vatsavaivat, koliikki, vauvahieronta ja UNI.

On nimittäin kaksi asiaa, joihin pienen vauvan vanhempien hyvinvointi ja jaksaminen on yhteydessä: vauvan vatsan toiminta/toimimattomuus ja vauvan nukkuminen/nukkumattomuus.

Olisi ollut helpottavaa tietää vauvan unesta etukäteen. Vauvan unen kehittyminen tuntuu nimittäin olevan varsinaista rakettitiedettä. Vaihtelevista lähteistä on selvinnyt seuraavaa:

Vastasyntynyt nukkuu keskimäärin 16 tuntia vuorokaudessa. Toiset nukkuvat jopa 20 tuntia ja toiset pärjäävät parin viikon jälkeen jo 12 tunnin unilla. Alle kolmikuisella vauvalla ei ole samanlaista vuorokausirytmiä kuin aikuisilla, koska keskushermoston kehitys on kesken. Aivojen kehityksen keskeneräisyyden vuoksi vauva ei myöskään kykene ylläpitämään valvetilaa pitkään. Vauva nukkuu ja valvoo, oli päivä tai yö. Yleensä sen ajan, jonka vauva on hereillä, hän syö ja paskoo, ja sitten taas jatkaa uniaan. Noin teoreettisesti. Vastasyntyneen uni kuitenkin poikkeaa aikuisen unesta, sillä jopa puolet tai enemmän vauvan unesta on REM- eli vilkeunta (REM =rapid eye movement), mikä liittyy ilmeisesti juuri aivojen kehittymiseen. REM-unen aikana vauva liikehtii, ääntelehtii, silmäluomet liikkuvat ja tuntuu, kuin se olisi hereillä, vaikka kyllä se nukkuu. Muistaakseni 2-vuotiaalla REM-unen osuus on 25%, aikuisella 20% ja vanhuksilla 15% noin keskivertona.

Aikuisen ja vauvan unisyklit ovat myös eri mittaiset ja niiden vaiheet ovat käänteisessä järjestyksessä. Kun aikuisen unisykli on noin 90 minuuttia, on vauvan unisykli vain noin 40-50 minuuttia. Aikuinen nukahtaa torkku-unen ja kevyen unen kautta nopeasti syvään uneen ja siirtyy vasta sen jälkeen REM-unen vaiheeseen. REM-uni on siis se vaihe, jossa usein nähdään unia. Vauva nukahtaa ensin REM-uneen, josta siirtyy sikeämmän unen vaiheeseen. Ensimmäiset 20 minuuttia vauvan uni on usein kevyempää ja silloin hän erityisesti herää kolinoihin ja muihin ääniin. Jos vauva herää ensimmäisen 20 minuutin aikana, ei hän ole jostain syystä päässyt sikeään uneen. Tämä myös selittää sen miksi lapsi nukkuu usein 40 minuutin unet, se on yksi unisykli (ainakin meillä edelleen ihan liian lyhyet päiväunet) tai noin 1,5 tuntia, mikä on kaksi unisykliä peräkkäin. Syvän unen tunnistaa siitä, että vauva hengittää säännöllisesti ja on levollinen. Koska pikkuvauvan unisykli on niin lyhyt, on siinä merkittävästi enemmän vaiheita, jolloin lapsi voi havahtua hereille.

On siis aika selvää, että jos aikuisen unisykli on yksilöllisen vaihtelun jälkeen puolestatoista tunnista kahteen tuntiin ja vauvan 40 minuutista 70 minuuttiin, ja jos univaiheet ovat käänteisessä järjestyksessä, niin ajoittain ollaan hieman törmäyskurssilla. Yhden vauvan kokemuksella öisin kaikista jäätävin herätys on, kun lapsi herää ennen kuin itse olet nukkunut kaksi tuntia. Ja jos koko yö menee alle kahden tunnin unipätkillä, aamulla on kuin katujyrän alle jäänyt. Olo on kovin krapulainen. Toisaalta yksikin kahden, kolmen tai neljän tunnin unipätkä saa aikaan voittajaolon ja jokainen hyvä yö tuo hyvän mielen. Viiden tai kuuden tunnin unipätkällä olo on jo euforinen.

Ensimmäisen kolmen kuukauden aikana pääasia on, että lapsi nukkuu. Ja aina kun lapsi nukkuu, kannattaa nukkua itsekin. Toiset vauvat paukuttelevat pienestä asti monen tunnin unia sekä öisin että päivisin ja toiset torkkuvat pikkupätkiä. Toiset vauvat ovat vahvasti rytmisiä ja toiset taas eivät alkuunkaan. Myös temperamentti vaikuttaa uneen ja nukahtamiseen. Pienen vauvan nukkumattomuuden taustalla voi olla myös vaikeus säädellä uni-valverytmiä. Lapsi kyllä haluaisi nukkua ja nukahtaa, mutta on vaan niin ylivirittynyt, ettei kykene nukahtamaan. Lapsi voi nukkua huonosti myös siksi, että sillä on kylmä, kuuma, mahaa vääntää, ei huvita, on ikävä äitiä, tahtoo seuraa, valvominen on kivaa, on nälkä jne... Mutta noin pitkässä juoksussa, ei ne tahallaan valvo.

3-4 kuukauden iässä vauvan pisin unijakso alkaa rytmittyä yöhön ja pisin valveillaolojakso usein iltaan. Aktiivisen unen määrä vähentyy ja ilmeisesti lapsi alkaa nukahtaa syvään uneen. Jotkut väittävät, että tuossa iässä lasta voi pikku hiljaa alkaa opettaa nukahtaa itsekseen esim. sänkyyn, mikä kuulostaa uskomattomalta, koska meillä ei ollut toivoakaan. Viiden kuun iästä eteenpäin lapsen pitäisi olla selvästi hereillä, kun hänet laitetaan sänkyyn. En tajua, miten sekään toimii, koska meidän lapsi jokeltelee ehkä hetken itsekseen, mutta ei kyllä ikinä nukahda vaan hätääntyy ja alkaa itkeä. On testattu vaikka millaisin menetelmin. Joka tapauksessa ympäristön pitäisi olla yöllä sama kuin mihin lapsi nukahtaa illalla. Puhutaan uniassosiaatioista eli siitä, mitkä asiat lapsi liittää nukahtamiseen. Jos lapsi nukahtaa rinnalle, vaatii hän sitä yöllä herättyään, jotta nukahtaa uudelleen jne. Harvemmin öisin ongelmana on se, että lapsi herää vaan se, että se miten sen saa taas nukahtamaan. On outoa, että ensin lapsi opetetaan nukahtamaan syöttämällä ja sitten siitä pitäisi päästä eroon. Että milläs tuollaisen uniassosiaation menet muuttamaan? Ja kun rinnalle nukahtaminen lienee yleisin uniassosiaatio. Aika aikaansa kutakin, se menee ohi, sanoisi joku. On muistettava, että on täysin normaalia, että lapsi heräilee yöllä. Pahimmillaan lapsi vain herää jokaisen unisyklin jälkeen ja vaatii esim. rintaa, mikä tarkoittaa heräämistä tunnin välein ja aamulla olo on kuin olisi juhlinut koko yön.

Vasta puolen vuoden iässä lapsen univaiheet ja unen rakenne muistuttavat aikuisen unta. Alle puolen vuoden ikäinen tarvitsee lähes aina aikuisen apua nukahtaakseen uudelleen, mikäli havahtuu hereille. Puolen vuoden iässä päiviin tulee luontaisesti enemmän rytmiä jo kiinteidenkin aloituksen vuoksi, vaikka annokset olisivatkin pieniä. Päiväuniin on mahdollista saada tuossa vaiheessa tolkkua. Öitä tekee helposti levottomaksi silti uudet ruoka-aineet ja voimakas motorisen kehityksen vaihe: yksi ryömii, toinen konttaa ja kolmas nousee seisomaan. Me olemme nyt tässä vaiheessa.

Vauvan uni ja nukkuminen näyttää olevan vaiheesta vaiheeseen siirtymistä ja usein kaikki on väliaikaista. On huonoja jaksoja ja hyviä jaksoja. Näkö kehittyy, maailma avartuu, tulee hampaita, opitaan ryömimään, konttaamaan, tulee eroahdistusta jne. Jos ensimmäinen vuosi on vanhemmille välillä rankka, niin on se kyllä lapsellekin. Kun sellaisesta pienestä nyytistä kasvaa vaikka mitä osaava taapero ja KAIKKI pitää opetella. Huh. Ja kyllä, moni asia pyörii unen ympärillä. Oli sitä sitten tai ei.