Kirjoja, kirjoja, kirjoja!

Kotiäidin aikaisten aamujen riemuja on aamu-tv. Jos ja kun herää kukonlaulun aikaan, on pakko laittaa välillä telkkari päälle, että pysyy hereillä ja ajatus käynnistyy. Näytän olevan niin perinteinen, että tykkään jopa enemmän Ylen aamu-tv:stä kuin maikkarin Huomenta Suomesta. Tänään haastateltiin yhtä mun idoleista Kirsi Kunnasta, joka täytti muutama päivä sitten 90 vuotta. Oi, mikä herkullinen henkilökuvan siipale aamutuimaan!

Totta turisi Kunnas. Kirjoitettu kieli, sanat, kirjat ja lukeminen tekee hyvää aivoille. Se haastaa eri lailla kuin älypuhelimet ja media. Nykyään on todella rasittavaa, kun ihmiset ovat usein vain puoliksi läsnä. Puhelimet, läppärit, ipadit ja netti on ruokapöydässä ja nukkumaan mennessä ja herätessä ja telkkaria katsoessa ja se niin kiehuttaa. Rajat lipsuu helposti, jos ei niistä pidä kiinni ja kyllä, myönnän itsekin juovani päiväkahvin usein läppärin kanssa, jos lapsi nukkuu. Mutta silti se on rasittavaa. Se vaan niin kiehuttaa, jos toinen ottaa koneen vaikka ruokapöytään. Ehkä se kärjistyy nyt entisestään, koska päivällä itse syö usein yksin (tai lapsen kanssa itse kiireessä tai lapsen roikkuessa jaloissa tai...), niin päivällisaikaan sitä kaipaisi toisen läsnäoloa ruokapöydän toisella puolella. Mutta totta sekin, että kun välillä aikaa on niin vähän itselle, että jos haluaa lukea uutisotsikot JA syödä, niin se on usein tehtävä yhtä aikaa. Ja koska lehtiä ei tule, on otsikot luettava koneelta.

No anyway. Pidän kirjoista. Pidän sanoista. Siksi on ollut todella riemastuttavaa, että lapsi tykkää kirjoista. Niitä ei ole tarvinnut tyrkyttää, vaan se oikeasti tykkää niistä. Aamu alkaa usein nojatuolissa kirjaa lukemalla, päivällä tutkitaan kirjoja ja niitä luetaan usein illalla uudestaan. Sama kirja voidaan lukea monta kertaa peräkkäin. Aikuisen näkökulmasta kirjojen lukeminen lapselle on juu mukavaa, mutta välillä se on ainakin vielä tässä vaiheessa niin puuduttavaa, koska no vauvakirjat eivät tarjoa aikusielle mitään suuria haasteta. Kun on 10 kertaa lukenut, että Ankka ui, niin kyllä ainakin rehellisyyden nimissä minua puuduttaa ja paljon. Kun olimme lukeneet varmaan kuukauden yhtä ja samaa kirjaa joka päivä monta kertaa, hilpasin kirjastoon ja toin kasan kirjoja, jos joku toinen niistä olisi mieleinen. Kun lapsia on vain yksi ja päivät ovat rauhallisia, on kyllä ihanaa, että kirjoille on oikeasti aikaa, kun ne nyt kerran kiinnostavat.

Niinpä siis Kirsi Kunnaksen innostamana vinkkaan meidän kohta kymmekuisen kirjasuosikit. Kuvat näytti tarkentuneen mattoon, kun otin kiireessä. No jaa, viesti välittynee... Itse huomasin tykkääväni runo- ja riimikirjoista, koska niitä jaksaa lukea monta kertaa ja ennen nimeämisvaihetta lapsi näyttää tykkäävän kuunnella voimakkaita äänteitä, vaikkei kaikkea ymmärtäisikään. Sivujen kääntäminen on lapsesta mitä suurinta viihdettä.

Lahjaksi saatu Leena Junnilan Lits läts lätäkkö!
Ehkä yksi nerokkaimmista vauvakirjoista!
Ensimmäinen kirja, joka kiinnosti
ja tätä meillä on luettu todella paljon 6-7 kuukauden iästä alkaen.

Isot ja selkeät kuvat ja rytmikkäät riimit kiinnostavat.

Mummin ja ukin ostama mustavalkoinen Hei, matkaan! oli seuraava suosikkikirja.
Yllättävää, että mustavalkoinen kirja kiinnosti, mutta näin olivat kirjakaupassakin väittäneet.
Tässä kiinnostaa eri kulkuneuvojen äänien jäljittely. Alkoi kiinnostaa ehkä 7 kk iästä eteenpäin.

Kirjastosta löytyi Kirsi Kunnaksen Hei Hikkori tikkori toikki on myös riimimuotoinen.
Tämä on tän hetken suosikki. Ollut jo pitkään.
Etenkin kirjan sivujen reiät ja niistä kurkkaaminen ja sivujen kääntäminen kiinnostavat.

Ukilta saatu Maatilan eläimiä - Missä on äitini? on muodostunut toiseksi tämän hetken suosikiksi.
Löytyy lehmät, hepat ja possut. Oikea emä etsitään jokaiseen kuvaan kiekosta pyörittämällä.
Se ei vielä kiinnosta, mutta eläimet ja eläinten äänet kylläkin.