Kuukausi yösyöttöjen lopettamisesta

Tarkalleen ottaen kuukausi ja yksi viikko yösyöttöjen lopettamisesta.

Saldo:
Meillä nukutaan öisin.
Maitoa riittää päivisin.
Usko mukavaan arkeen on palannut.

Univelan huomaa oikeastaan vasta sitten, kun on taas mahdollista nukkua. Yösyöttöjen lopettamisen jälkeen nukuin jopa kolme viikkoa yläkerrassa ja hipsin aina alas syöttämään lapsen kuuden jälkeen. En voi tarpeeksi ylistää, kuinka ihana olikaan isimies, joka hoiti kaikki yöt työnsä ohella, ja sitten oli onneksi syysloma ja viikko isyyslomaa. Mutta noin ylipäätään vieroitus onnistui miehen ollessa töissä. Nykyaikaisesti mies laittoi aina aamuisin What's Appilla viestin, että nysse heräs. Kaksi kertaa nukuin, kun viesti tuli, muuten olin aina hereillä tai kevyessä unessa. Näin valtavasti unia, valvoin ja heräilin. Nukuin enemmän kuin pitkään aikaan, mutta nukuin todella huonosti. Tai ainakin tuntui, että sellainen syvä, sikeä ja levollinen uni puuttui kokonaan. Oli unisukat ja hiljaisuus ja oma rauha ja ei auttanut. Sitten oli kyllä myös kurkkukipu ja flunssakin. Kun palasin alakertaan (kyllä oma sänky on nannaa), nukuin ensimmäisen yön kuunnellen lapsen ääntelyä ja heräsin jokaiseen inahdukseen. Mutta lapsi käänsi kylkeään ja nukahti aina uudestaan! Toisen yön jälkeen aloin jo vähän relata ja niin se homma alkoi pikku hiljaa lutviutua.

Imetän lapsen iltaisin, lasken sänkyyn, toivotan hyvää yötä, sammutan valot ja poistun huoneesta. Jos itku alkaa ja yltyy, käy jompi kumpi vanhemmista korjaamassa lapsen asentoa tai etsimässä tutin ja poistuu huoneesta. Toisinaan lapsi nukahtaa heti, toisinaan laulaa hetken unilaulua ja toisinaan alkaa itkeä ja tarvitsee vielä vanhemman pikaisen käynnin. Lapsi kuitenkin hakee unta itse ja nukahtaa itsekseen. Nukahtamiseen menee yleensä 5-10 minuuttia, pisimmillään 20-30 minuuttia. Uskomatonta. Oven suussa palaa yövalo ja yleensä huoneeseen ei jäädä. Nyt kun lapsi on oppinut laskeutumaan seisomasta alas, on unille laitto helpottunut ja lapsi heiluu ja huojuu harvemmin sängyn laitaa vasten puolitokkurassa. Lapsi nukahtaa omaan sänkyyn ja nukkuu hyvillä mielin omassa sängyssä. Vielä pari kuukautta sitten en olisi ikinä uskonut. Öisin korjaillaan toisinaan asentoa ja etsitään tuttia. Heräämisiä on öisin keskimäärin 0-3.

Lopulta vieroittaminen yösyötöistä tapahtui helpommin ja nopeammin kuin osasin odottaa. Siihen tottuminen vei kuitenkin aikaa sekä äidillä että lapsella, oikeastaan sen 3-4 viikkoa. Kolmen viikon jälkeen minä aloin taas hoitaa öitä ja alussa senkin jälkeen, jos lapsi heräsi lähellä aamukuutta, oli miehen oltava se, joka tutin ojensi. Nyt sillä ei ole enää väliä. Lapsi nukkuu pääsääntöisesti 9 tuntia, jos hyvin käy niin 10. Unille mennään klo 21 ja herätään joskus klo 6-6.30. Hyvinä aamuina joskus 7. 30 asti. Mutta yleensä unta ei kerta kaikkiaan meinaa riittää yli sen 9 tunnin. Maitoa ei ole tarjolla ennen kuutta ja olemme pitäneet kiinni siitä, että lasta ei öisin nostettaisi sängystä pois. Olen myös huomannut, että jos lapsi nukahtaa ilman tuttia, nukkuu hän paremmin ja todennäköisesti ilman heräilyjä kuin tutin kanssa. Usein lapsi kaipaa illalla tutin, mutta siinä ei ole mitään logiikkaa, milloin hän ottaa tutin ja milloin ei, ja pullauttaako sen nukahdettuaan pois vai ei. Kaiholla muistelen aikaa, jolloin lapsi nukkui vieressä, mutta toisaalta en kyllä vaihtaisi tätäkään pois. Ihania ovat hetket aamulla, kun lapsi herää ja köllöttelee ja peuhaa meidän välissä. Öisin lapsi vaeltaa ja ryömii sängyssään laidasta laitaan ja päästä päähän, joten on helpotus, että hän nukkuu omassa sängyssä. On myös helpotus, kun lapsi osaa ja pystyy liikkumaan ja etsimään itse omia uniasentojaan.

Jännitin kovasti, kuinka maidon kanssa käy. Ensimmäisenä yönä kainalot lainehtivat maidosta, mutta sen jälkeen yöt helpottuivat. Maito väheni selvästi ja sen heruminen vei enemmän aikaa. Tarjosin rintaa sinnikkäästi siitä huolimatta ja vaikka joskus tuntui, että tissit on tyhjää täynnä, niin kyllä sieltä aina jotain tuli. Kolme viikkoa tuntui, että nyt se loppuu ja mietin, että oliko tämä virhe koko juttu. Mutta niin se maidontulo vain tasaantui lapsen tarpeisiin ja kun vain muistaa itse juoda, niin maitoa riittää. Sitä ei ole paljon yli, mutta se riittää erittäin hyvin ja vähän jääkin. Toisaalta, kun lapsella oli nälkä kelpasi hänelle sekä maito että kiinteät, joten maidon ja kiinteiden määrää oli helppo säädellä. Nyt päivisin imetyskertoja tulee yleensä 4-5 (aamulla, ennen aamupäiväunia, ennen iltapäiväunia/välipala, joskus klo18-19 välillä ja illalla), mikä on mielestäni paljon. Jostain syystä lapsi tahtoo syödä maidon usein illalla noin tunti ennen iltapuuroa ja koska se ei ole vaikuttanut puuron syöntiin olen antanut juoda, ja toisaalta jos ei juo, niin vaippa tuntuu tosi kuivalta iltaa kohti. Ehkä hän tankkaa yötä vasten. Lapsi ei osaa edelleenkään juoda nokkamukista, mutta juo pieniä määriä vettä snapsilasista hörppyyttämällä. En halua antaa korvikeita enää tässä vaiheessa, joten olen enemmän kuin tyytyväinen tilanteeseen. Kiinteitä menee pääsääntöiseti neljä ateriaa, välipala on useimmiten maitoa, joskus jotain muuta lisäksi, riippuu ihan päiväunien pituudesta. Aamuisin, aamupäivisin ja iltaisin lapsi selvästi tankkaa ja painoakin oli tullut kahdessa kuukaudessa suhteessa tuplasti se, mitä edellisellä kerralla, että ei se kyllä nälkää ole nähnyt. Onneksi.

Ai niin. Ja mun eläimellinen jano ja nälkä ovat hävinneet.

Pikku hiljaa alan myös ymmärtää, että pikkulapsiarki voi olla öitäkin myöten mukavaa ja ihmiset tästä tosiaan nauttivat. Mutta on lisättävä, että unia ei koskaan saa kehua liikaa, ettei ne vaan yhtäkkiä katoa.. Niin ja vaikka flunssasta olemme melkein jo selvinneet, niin se ensimmäinen hammas puuttuu edelleen ja sen vaikutus näihin öihin on näkemättä...