Olemme onnellisten tähtien alla, koska lapsi näyttää syövän hyvin. Makumaailma on kyllä avartunut puolen vuoden jälkeen ja hassua ajatella, että pieni hetki sitten Pätkä söi vain maitoa. Olen lähestynyt tätä ruokapuolta tekemällä löytöretkiä kaupan vihanneshyllyllä ja kokeillut kaikkea, mitä vain eteen on sattunut.
paprika:jeesjees
tomaatti: vähän tuntuu liian limaiselta suussa, en ihan tykkää
kana:jeesjees
lohi:jeesjees
muna:jeesjees; keitettynä suurta herkkua, paistettuna hieman epäilyttää
makarooni:kyllä ei maistu
vadelma:tosi jeesjees
puolukka:tosi jeesjees
karpalo:jeesjees
myskikurpitsa:jeesjees
neljänviljan puuro:jeesjees
ruispuuro:aika jees
täysjyvämannapuuro:kyllä ei maistu (harmi, koska keittoaika on 2 minuuttia ja olis vielä jotain terveellistä luomua :))
parsakaali:jeesjees
kesäkurpitsa:jeesjees
sipuli:jeesjees
inkivääri:jeesjees
palsternakka:jeesjees
maa-artisokka:jeesjees
maissinaksut:jeesjees
talk murut: jeesjees
riisikakku: jeesjees
broilerin jauheliha: kyllä ei maistu (ehkä koostumus oli väärä)
banaani: juu en tykkää enää
bataatti: nykyään jeesjees
multa: jeesjees
hiekka:jeesjees
paperi:jeesjees
Luin jostakin, että tarjoile lämpimät ruuat lämpiminä ja kylmät kylminä. Vaikka lapsi on supernopea syömäri, annoksesta loppu ehtii kyllä jäähtyä. Viimeisen viikon aika olen saanut osakseni muutamat hillittömät kilarit ruokapöydässä ja koko loppuruokailu on ollut vaarassa naama punaisena kyynelehtivän lapsen kanssa. Ruoka on ollut liian kuumaa. Hän siis syö ruokansa ennemmin kylmänä tai haaleana kuin edes lämpöisenä. Yllättäen mieleeni tulee ensimmäiset kylvetykset, kun lapsi alkoi huutaa aina kun hänet otti pois vedestä ja kääri pyyhkeeseen, kunnes tajusimme, että hänellä on kuuma, eikä hän halua pyyhettä kylvyn jälkeen. Miten emme tätä heti tajunneet, talvi kun oli..
Sormiruokailumme koki myös yllättävän vastoinkäymisen - tai nyt kun ajattellen asiaa, ei se ollut yhtään yllättävää. Laitettiin tuossa kerran uunijuureksia ja lapselle kans. Ei luistanut homma ei, tuli itku ja parku ja paljon kyyneliä. Lopputulema: kärsivällisyys ei riittänyt, nälkä oli liian kova ja ruokaa olisi pitänyt pureskella liian kauan. Sormiruokailua meillä siis harrastetaan jälkkärinä vähän vatsan täytteeksi. Soseet ovat tosin melkein alusta asti olleet karkeita ja pureskeltavaa löytyy. Lapsi aukaiseen suunsa ammolleen ja kun tykkää ruuasta, mumiseen ja maiskuttelee kuuluvasti. Sormiruokailua on muutenkin vähän sovellettu. Oikeaoppisesti kai tarjolle pitäisi laittaa muutamaa sorttia, joista lapsi valitsee, mikä maistuu. No kun laitoimme muutamaa sorttia, tunki lapsi kaiken mahdollisen suuhunsa yhtä aikaa ja alkoi kakoa. Tälle tapaukselle näyttää sopivan paremmin, että esillä on aina yksi asia, jonka hän joko laittaa suuhunsa tai ei laita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti