Avoimen päiväkodin kerhossa kehuttiin kovasti kuntaan saapuvaa valokuvaajaa. Kuvat ovat kuulemma olleet paljon onnistuneempia kuin kuvaamossa. No pitihän tämä tämmöinen kuvaus sitten testata.
On muuten aika hazardia tuo pienen pojan kanssa kuvaukseen valmistautuminen. Mistä se tietääkin, että nyt olisi oiva tilaisuus ottaa mojovia osumia vaikka ohimoon tai nenään tai huuleen.
Aamulla päätti hän tulla ne kaksi kodinhoitohuoneen porrasta pää edellä alas. Onneksi tuli mahalasku. Tähän on varmasti turha sanoa, että aina ennen se on pysähtynyt sinne portaiden yläpäähän. Sitten vaipanvaihto ja kaveri seisomaan pesukoneen luukun luokse. Vaippa pois ja kun käänsin selkäni ja otin uuden vaipan, lorotteli hän tyytyväisenä desitolkulla keltaista kultaa kaakelilattialla, pari steppausta ja viuh kun lattia olikin kivan liukas. Ehdin juuri ottaa kädestä kiinni, ennen komeaa kumahdusta sille samaiselle kaakelilattialla.
Onneksi kuvaus oli aamupäivästä, selvisimme ilman kolhuja kuvauspaikalle asti ja ehkä kuvissa on vähän hymyäkin. Nähtäväksi jää, tuleeko kuvista paljon onnistuneempia kuin kuvaamossa. Tosin aivan kuin meillä sellaisestakaan olisi kokemusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti