Aina mun pitää

Aina mun pitää pitää vaippaa.
Aina mun pitää herättää äiti aamulla.
Aina mun pitää juoda muovimukista, vaikka äitillä on värikäs muumimuki.
Aina mun pitää kiertää takka kaukaa.
Aina mun pitää nukkua unipussissa, koska en tahdo peittoa.
Aina mun pitää ottaa kädet pois vessanpöntöstä.
Aina mun pitää varoa, ettei sormet jää astianpesukoneen oven väliin.
Aina mun pitää pyyhkiä naama.
Aina mun pitää laittaa ulkovaatteet ennen kuin mennään ulos.

Mutta sitten kun äiti sanoo jammajamma, minä hymyilen, notkistelen polviani, oion jalkojani ja alan tanssia. Hymyilen kuin Naantalin aurinko ja kaikki on paremmin kuin hyvin.

Aina mun pitää laittaa sille vaippa.
Aina mun pitää herätä aikaisin.
Aina mun pitää juottaa ihan mistä tahansa mukista, eikä se silti juo.
Aina mun pitää nostaa se pois takan luota.
Aina mun pitää pukea se iltaisin unipussiin, koska se ei tahdo peittoa.
Aina mun pitää muistaa laittaa vessan ovi kiinni, ettei se uita käsiään vessanpöntössä.
Aina mun pitää varoa, ettei sen sormet jää astianpesukoneen oven väliin.
Aina mun pitää pyyhkiä naama ja kädet ja syöttötuoli ja pöytä ja lattia ja vaatteet.
Aina mun pitää pukea ulkovaatteet ennen kuin mennään ulos.

Mutta aina kun sanon jammajamma, maailman lumoavin pieni poika notkistelee polviaan, oikoo jalkojaan ja alkaa tanssia. Hymyilen kuin Naantalin aurinko ja kaikki on paremmin hyvin.