Jostain syystä öihimme on saapunut kello kolmen yökiljunnat.
Tai toisin sanoen kiljunta tapahtuu klo 3-5 välillä alkaen ja kestää tunnista kahteen. Pääsääntöisesti hyviin yöuniin tottuneena on kuin kylmää vettä kaataisi niskaan, kun lapsi herää ja alkaa kiljua. Etenkin kun sellaista ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Ensimmäisellä kerralla hämmennyin, toisella kerralla säikähdin, kolmannella kerralla kiljuin itsekin ja neljännellä otin jo tilanteen haltuun ihan lunkisti. Korvat? Hampaat? Nälkä? Eroahdistusta? On todella vaikea pitää sylissä lasta, joka kiemurtelee ja huutaa ja huutaa, eikä rauhoitu millään. Jos se olisi eroahdistusta niin kai se loppuisi, kun ottaa syliin? Tai no kyllä jokin auttaa: ainoa siis mikä rauhoittaa on jäiset marjat. Niin me on sitten naperon kanssa istuttu klo 3 keittiön lattialla sylitysten syömässä jäisiä marjoja, laitettu takkaan tulet klo 5, nukahdettu sohvalle klo 6 ja muuta mukavaa yötekemistä. Vaikea uskoa, että korvasärky menisi ohi syömällä marjoja, tai että lapsi huvikseen vaan kiljuisi yöllä, joten epäilen jälleen vahvasti hampaita. On kyllä väsyttänyt.
Viime yönä sitten valmistauduin henkisesti jälleen valvomishommiin ja kas, saimmekin nukkua ilman ainoatakaan herätystä klo 6.30 asti! Tämän seurauksena näin aamuyön unia pikakelauksella. Todella outoa. Kai se mieli jotenkin alitajuisesti valmistautui siihen, että kohta pitää kuitenkin herätä.
Astianpesukoneen korjaajakin kävi tänään. On muuten niin lapsiperheiden juttu tuo pesukone. Jo muutaman päivän jälkeen alkaa tuo tiskaaminen tulla korvista ulos. Kyllä sitä opiskelijana tiskaili, kun viikon söi samalta lautaselta aamu- ja iltapalat, ja mukin huuhtaisi aina silloin tällöin... Nyt tulee puolessa päivässä jo niin paljon tiskiä, että keittiö on ihan räjähdyspisteessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti