maanantai 4. elokuuta 2014

Ihan tavallinen äiti

Pätkä lähestyy puolta vuotta ja se ajatus on iskenyt jo monta kertaa.

Jos vauva syntyisi nyt olisin paljon parempi äiti sille.

Olisin kärsivällisempi.
En nukahtaisi sitterin viereen, kun yritän nukuttaa huutavaa lasta.

Lohduttaisin sitä enemmän.
Jaksaisin puhua rauhoittavasti, enkä tiuskaisisi takaisin.

Pitäisin sitä enemmän sylissä.
En laskisi itsekseen lattialle.

Ottaisin siitä enemmän söpöjä kuvia.
Enkä huolehtisi, onko sillä hienot vaatteet päällä.

Välillä iskee harmitus, kun aika kuluu niin nopeasti ja vauva kasvaa niin nopeasti. Olisi kiva ollut nauttia pikkuvauva-ajasta. Katsella söpöjä varpaita ja nukkuvaa vauvaa. Totuus on kuitenkin se, että on vaikea olla rento äiti, jos vauva on kireä kuin viulunkieli. Jotkut vauvat vain alussa ovat sellaisia. Ei se ole vauvan vika. Ei äitin vika. Ei kenenkään vika. Silti vauva ei ole yhtään vähemmän rakas. Jos vauva nukkuu ja syö hyvin, niin mikäs siinä on söpöä vauvaa ihastellessa. Mutta joskus ensimmäisten kuukausien yli on vaikea nähdä.

Toisaalta.

Olin kärsivällinen.
Nukutin aina vain uudestaan ja uudestaan.

Lohdutin.
Otin syliin. Silitin. Halasin.

Pidin sylissä.
Itse asiassahan vauva viihtyi vain sylissä ja kulki kantoliinassa sydämeni alla välillä aamusta iltaan. Hikeä valuen.

Otin siitä söpöjä kuvia.
Otin paljon kuvia, eikä sillä ollut mitään väliä, mitkä vaatteet lapsella oli päällä.

On helppo olla jälkiviisas. Tietysti osaisin tehdä monia asioita paremmin nyt. Kyllähän sen nyt järkikin sanoo, että ensimmäinen on aina vähän harjoituskappale. On niin paljon asioita, joita ei vain etukäteen tiedä. Eikä varmasti ole viimeinen kerta, kun tahtoisin olla piirun verran parempi äiti. Olen ihan tavallinen äiti. Äiti, joka väsyy ja ei aina jaksa. Silti olen täydellinen äiti. Näen sen Pätkän silmistä joka päivä. Hänelle olen maailman napa. Ja joka ilta kun se nukahtaa, ihmettelen, kuinka söpö vauva on. Ja kuinka söpöt varpaat sillä on.

Toisaalta.

Onneksi se on jo vähän kasvanut, eikä se ole enää niin pieni.
Ja onneksi olen jo hyvän tovin nauttinut vauva-ajasta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti