Köyhän miehen hoplop

Joko se kävelee? 

Juu ei se kävele. Onneksi. Mutta se kiipeilee. 

Perheen juniori on varsinainen apinamies. Meillä näyttää olevan periaatteena, että mikäli sikäli se ei ole vaarallista, saa kiivetä, jos osaa itse tulla alas. Ja vaikka kuinka yrittäisi tehdä kodista vaikka kuinka turvallisen, niin aina löytyy uusia paikkoja, olen huomannut. Pitelin kameraa hollilla tällä viikolla ja sain naperon ikuistettua aika monessa paikassa. Mikään seuraavista kuvista ei ole lavastettu. Sen lisäksi, että olemme päättäneet olla laittamatta lapsesta kasvokuvaa nettiin, niin lapsesta oikeastaan näkyy muutenkin melkein aina vain takaraivo!

Ihan kesy. Yritä potkutella kärryllä.
 Äiti tiskaa. 

Auta äiti, jalka jäi jumiin!
Äiti luki lehteä.

Kyllä se sittenkin onnistuu!
Äiti maksoi laskuja.

Jaahas, kello piippaamaan.
Äiti laittoi takkaan tulet.

Mulle kans!
Isimies leikkasi juustoa.

Köyhän miehen hoplop.
Äiti teki ruokaa.

Harmi, kun uunivuuat otettiin tästä laatikosta pois.
Äiti nosteli niitä toiseen kaappiin.

Melkein yltän tuonne koneeseen.
Äiti kävi vessassa.

Tuokaa pyykkiä!
Äiti laittoi pyykkiä.

Tukea vasten tyyppi on liikkunut sujuvasti ehkä nelisen kuukautta. Askeleita on ennakoitu nyt hetken aikaa, koska lapsi on alkanut päättäisesti nousta seisomaan ilman tukea. Tänään se sitten tapahtui. Lapsi otti ensimmäiset askeleensa, vajaa viikko ennen yksveetä. Tyylilleen uskollisesti vauhtia oli enemmän kuin taitoa. Tapahtumaa olisi lähinnä voinut kuvata kiljuvaksi heittäytymiseks äidiltä isimiehelle ja takaisin. Mutta voi sitä riemua!

Onneksi kaapissa oli uudet supermiehen mokkasiinit,
kun vanhat tossut jäivät pieneksi.