Sellainen perjantai

Tänä väsyneenä perjantaiaamuna olen vakuuttunut, että lapsella on ikiyskä, koska syötän sille liian paljon jäisiä mustikoita. Toisaalta se kyllä ihan itse tahtoo niitä syödä. 

Tämä viikko on ollut täynnä tohinaa. Meillä on käynyt pikkuihmisiä, on kerhoiltu ja kyläilty. Voi kuinka yltäkylläistä! Ihanaa tervettä väsymystä, kun ympärillä tapahtuu ja päiviin mahtuu paljon puuhaa ja iloa. 

Tällä viikolla olen ottanut omaa aikaa ja linnoittautunut iltaisin yläkertaan ompelemaan. Ihana tehdä jotain, jossa näkee kättensä jäljen, eikä joku tuhoa sitä samantien (toisin kuten vaikka ruoan tai puhtaat pyykit). Minun hetkeni, minun kuplani. Aikoihin en olekaan uppoutunut johonkin niin paljon ja vasta pintaraapaisun verran olen ehtinyt tehdä. Aamuisin on väsyttänyt. Ei siksi, että lapsi olisi valvottanut, vaan siksi, että itse on valvonut.

Takassa tuli, ulkona kuulas pakkaspäivä. Sellainen perjantai. Jos olisin vähemmän väsyneempi, muistaisin, että ne mustikat ovat tosi terveellisiä. Ja mustikkatahratkin lähtevät kiehuvalla vedellä.