Astetta retrompaa unta

Isimies tuli surulliseksi, kun yksi hänen lempparitäkkipusseistaan (toim.huom. täkkipussi = pussilakana) alkoi ratketa saumoista ja vähän muualtakin. Ilmoitin, että tätä ei kyllä rakas mieheni pysty enää mitenkään korjaamaan. Ehdotin, josko täkkipussin voisi saksia palasiksi ja ommella siitä junioriversion Juniorille. Isältä pojalle, ajatus hyväksytty. Vihreä on vanhaa Marimekkoa ja napakassa kunnossa edelleen. Lankasuoraan kun revin uudet kappaleet, niin sain kaksi täysin samankokoista. Ei ollut venynyt eikä vanunut mihinkään. Uskomatonta. 

Niinpä kaivoin muutkin aarteet kaapista. Sininen on pikkuveljeni vanha lemppari, pumpulinpehmeä ja epäilen, että siitä voi jalat mennä läpi, jos kovasti pyörii. Kuskasin sen kerran kotoaa, koska epäilen, ettei se täytä enää pikkuveljen ja hänen vaimokkeen lakanastandardeja. Keltainen löytyi erään kerran mummulan autotallista ja se on muuttanut jo pari muuttoa odottaen sopivaa käyttöhetkeä. Tämä pariskunta kun nukkuu yhden ison peiton alla, ovat nuo yksöistäkkipussit jääneet lähinnä vierasvaraksi.

Vihreä ja sininen valmistuivat jo. Nähtäväksi jää tuleeko tuo keltainenkin Juniorille vai tuleeko siitä täkkipussi pienemmässä koossa seuraavalle tirriäiselle.