Aamulla kiukutti kyllä niin kaikilla mausteilla. Välillä tuntuu, etten niin pysty kasaamaan itseäni hieman huonosti nukkujen öiden jälkeen. Yö ei ollut edes huonoimmasta päästä, mutta pätkänen se oli silti. Etenkin kun mies vielä illalla vasta muisti mainita, että tänään työpäivällä onkin mittaa klo 8-20 ja ruokaakaan ei ollut kaapissa mitään rääppeitä.
Aamukiukun yli kun pääsin, niin siitä se päivä lähti rullaamaan. Pätkä nukkui kahden tunnin aamupäiväunet ja ehdin tehdä rauhassa ruokaa. Meidän perheessä mies vastaa usein ruuanlaitosta ja jostain syystä löytää kaikki parhaimmat reseptit. Tälle päivälle ainekset oli mulle valmiina ja ohjekin läppärille valmiiksi avattu. Walaa! Luvassa olisi marokkolaista sitruunakanaa ILMAN rusinoita. Hetki jos toinen, niin keittiössä leijaili aivan taivaallinen tuoksu. Suosittelen vaihtelunhaluisille kokkaajille. Pataruuat ovat niin kotiäitejä varten.
Neuvolan täti oli vinkannut, että Avoin päiväkoti (sinne voi siis mennä kaikki kotona olevat aikuiset lastensa kanssa) aloittaa taas toimintansa ja uutena toimintamuotona on Vauvatreffit. Joo, kuulostaa pahalta, mutta kokemus oli positiivisempi kuin perhekerho, jossa oli paljon taaperoita ja melua. Nyt paikalla oli vain alle vuosikkaita ja meno oli rauhallisempaa. Pätkä oli ihan liekeissä ja hyvien päiväunien ja onnistuneen lounaan jälkeen näytti kyllä kaikki temppunsa. Lapsen riemu oli aivan suunnaton, kun se näki uusia kasvoja, uusia pieniä ihmisiä. Se kikatti ja hekotti ääneen ja sätkytteli kaikkia pieniä jäseniään, huuteli äitti äitti ja oppi ryömimään maton päällä. Olin ehkä niin haljeta ylpeydestä, puhumattakaan kuinka sydän suli siitä kikattelusta. Lopputulos: muiden naamat on kivaa vaihtelua äidin naamaan ja muiden lelut on kivempia ja saa ryömimään. Nämä lelut kotona on siis niin nähty. Myös aikuiskeskusteluseura oli mukavaa vaihtelua näin äidin näkökulmasta. Taidan mennä uudestaan.
Kotia kun päästiin, Pätkä veti jälleen kahden tunnin unet ja sen jälkeen lähdettiin taas kyläilemään. Isimies oli jättänyt meille auton, niin pääsimme kerrankin rilluttelemaan ja hyvien unien jälkeen uskalsin lähteä liikenteeseen uudelleen.
Ja jälleen sama juttu. Uudet naamat, uudet lelut. Lapsi oli ihan riemuissaan. Suht ajoissa kotiin, iltapuurot naamaan ja nukkumaan. Kyllä tekee niin hyvää poistua välillä kotoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti