Vauvauinti

Aloitimme harrastuksen: vauvauinnin.

Pätkä on rakastanut aina vettä. Ehkä siinä on ollut jotain tuttuuden tuntua, kun on lillunut 9 kuukautta vedessä äidin masussa. Ensimmäisten kuukausien aikana itkevä vauva hiljeni aina kylvetettäessä, joten kylvetimme pikkumiehen joka ilta. Se rauhoitti ja rentoutti, ei pelkästään lasta vaan myös vanhempia. Siksi meillä on myös kuunneltu lorisevan veden ääntä rauhoittumismielessä. Vesiyhtiö kiittänee.

Joten nykyään kun harrastetaan kaikenlaista, ajattelimme, että vauvauinti olisi meille sopiva harrastus. Tänään sitten koitti se päivä, kun kesätauon jälkeen uinnit taas starttasivat ja puolivuotias kaiffari pääsi ensimmäisen kerran uimaan oikein uimahalliin.

Etukäteen olisi voinut totuttaa vauvaa kylpemään eri asennoissa ja viilentää kylpyveden lämpötilaa. No amme on tälle polskuttelijalle käynyt pieneksi jo aika päiviä sitten ja kylmänarkakaan vauvamme ei näytä olevan. Alussahan tunnolliset vanhemmat mittasivat tarkkaan veden lämpötilan ohjeiden mukaisesti, mutta vauvallemme taisi tulla jo silloin kuuma, koska hän ei halunnut pyyhettä kylvyn jälkeen. Toki meillä vanhemmilla kesti hieman aikaa tajuta, että lapsi itkee kylvyn jälkeen, koska hän on kiedottu pyyhkeeseen. Niin. Talvi oli leuto, mutta silti ei talvella ensimmäisenä tullut mieleen heilutella vauvaa kylvyn jälkeen ilman pyyhettä. Tästä rohkaistuneena kesällä sitten tuli tuo järviuintikin tsekattua. Toimi. Lapsi oli rohkeampi kuin vanhemmat. Joko tässä nyt jää oman lapsensa kehityksen jalkoihin...

Toissa viikolla mummulassa laitoimme Pätkän vatiin istumaan saunaan kylpylelun kera. Kuvittelimme lapsen läiskyttelevän vähän vettä, imeskelevän kylpyankkaa ja nauttivan saunomisesta. Olisi pitänyt arvata, että lapsesta sai pitää kiinni kaksin käsin, hän hörppi vadista vettä henkeensä minkä ehti ja heitti kylpyankan lähes kiukaalle. Pelkäsin siis hieman, että saamme porttikiellon koko uimahalliin ekan kerran jälkeen.

Uinti on kerran viikossa, allasaika on puoli tuntia. Se oli ihan sopiva ponnistus tuollaiselle pienelle natiaiselle - ja äidille, joka riisuu ja pukee ja suihkuttaa ja saunottaa ja syöttää lapsen. Onneksi pian isikin voi ottaa lapsen.

No hyvinhän se meni. Ryhmässä oli kahdeksan lasta ikähaitarilla 3kk-vuosi ja kaikki olivat ekaa kertaa uimassa. Vauvaa heiluteltiin vedessä eri asennoissa ja vettä loroteltiin päälle ja polskuteltiin lelujen perässä. Ensin lapsi katseli kummastuneena, että mikä on homman nimi, mutta sitten vedestä otettiin kaikki ilo irti. Pätkän mielestä uiminen oli tosijee, suihkussa käyminen oli tosijee, saunominen oli tosijee. Ainoastaan altaasta poistuminen harmitti. Mutta alku oli lupaava ja uinnin jälkeiset päiväunet taattu. Viikon päästä uusiksi!