Kurapukua testaillessa ja talvea odotellessa

Juuri kun tuossa pääsin pohtimasta, miten suurin osa lasten hankinnoista (kuten vaatteet) on yleensä äidin kontolla, niin mitä isät ostavat lapsilleen.

Niin. Mitä isät hankkivat lapselle/vauvalle?

Ennen vauvan syntymää isimies hankki juoksurattaat/pyöräperäkärryn, mikä oli meidän perheen ensimmäinen vauvahankinta, ja Prisman alennuksesta setin Brion junaradan palikoita. Lapsen syntymän jälkeen hän on hankkinut potkupyörän (juu sitäkin on jo sisällä testattu ja ankarasti rassattu) ja sadeasun.

Sattui nimittäin niin, että isimiehen edellisen opetusluokan, kutosen pojat halusivat keväällä muistaa opettajaansa Intersportin lahjakortilla. Isimies lähti shoppailemaan, sai kauan kaipaansa uudet uikkarit ja koska rahaa jäi, eikä hänellä ollut muita tarpeita, suuntasi hän lastenosastolle. Sain mieheltä innosta pursuavan puhelun, kuinka hän on löytänyt Juniorille mahtavan sadeasun. Sain tarkan kuvauksen puvusta, kokokyselyn ja vielä kuvankin WhatsAppin kautta. Ja vielä päivittelyn siitä, kuinka puku oli -50%:n alennuksessa. Ilahduin eleestä suunnattomasti ja sanoin, että senkun ostat, jos se sinusta on hyvä. Niin meille sitten saapui fleecevuorellinen kuratakki ja kurahousut, jotka ovat kyllä olleet kovassa käytössä. Isimies hymistelee tyytyväisenä, että eikö ollutkin hyvä hankinta ja minä nyökyttelen päätäni. Hyvä isi!

Kuva päivältä, jona fiksu äiti tajusi laittaa lapselleen kurahanskat.

Eräänä väsyneenä ja harmaana aamuna en jaksanut lähteä pihasta minnekään, joten Juniori otti kärryn ja lähdimme kiertämään korttelia. En ihan ollut varautunut niin perusteelliseen lätäkkökatselmukseen ja hanskat taisivat olla läpimärät jo ennen kuin pihasta pääsimme pois. Ja niitä lätäköitähän löytyi. Paljon. Joka puolelta. Ja niissä lorkkimistahan ei kannattanut kieltää, kun kerran oli melkein asialliset vaatteet, enkä olisi jaksanut kantaa lasta koko ajan rapakoista pois. Ei muuta kuin kärry parkkiin ja kahlaamaan jokaikiseen jorpakkoon. Viihdyimme hyvin. Ajattelin jälleen, kuinka kätevä kuivauskaappi lapsiperheessä olisikaan.

Paluumatkan oikoreitiltä löytyi vielä kaksi rapakkoa, jotka olivat painautuneet jonkin työkoneen renkaista. Joten juuri sillä sekunnilla, kun päätin ottaa puhelimella isimiehelle kuvan "testaamme kurapukua", kurapuku pääsikin todelliseen testiin. Mutakuopan pohja oli luonnollisesti epätasainen ja sinne se tyyppi tuiskahti. Kivaa oli siihen asti, kun housut hörppäsivät ja kumisaappaat hörppäsivät, ja kylmä vesi alkoi valua pitkin pikkutyyppiä kurapuvun sisällä. Toisin sanoen noin kolme sekunttia pyllähdyksen jälkeen. Nostin rapakosta loduttomasti itkevän, viemäriltä haisevan ja kirjaimellisesti vettä valuvan lapsen. Ja niin, kuinka en tajunnut tuota mitä-lie-likakaivoa tuossa vieressä.  Ja todettakoon, että mikään kurapuku ei olisi tässä tilanteessa pelastanut.

Hetki ennen kriittistä lätäkköä.

Hupsis. Pyllähdin.
Hetki enen kriittistä parkaisua, kun kylmä vesi tavoittaa  lämpimän ihon puvun alla.

Märkä huutava muksu rattaisiin, pikapikaa kotiin ja koko mies suihkuun. Oli muuten pestävä saippualla päästä varpaisiin koko lapsi, koska haju oli jotain sanoinkuvaamattoman ällöttävää. Kuivana säilyi vaatteista vain takin huppu ja pipo.

Toipuminen vaati lämpimän suihkun, kuivat vaatteet, villatakin ja yhden jakson Musarullaa.

Lapsen päiväuniaikaan minua odotti pesuhuoneeessa kuolleelta rotalta haiseva märkä klöntti vaatteita ja karsealta tuoksuvat kumisaappaat. Todistettavasti kura-asun voi pestä myös pesukoneessa, samoin saappaat voi pestä sisältä. Tungin saappaisiin sappisaippuaa ja hankasin tiskiharjalla. Toimi. Ei tiskata enää sillä harjalla keittiössä.

Saappaat olivat vielä seuraavanakin päivänä likomärät sisältä ja koska nämä kurjimuskelit vain jatkuvat, niin oli siirryttävä järeämpiin keinoihin. Jostain googlasin (tällä kertaa en kyllä myönnä, että se olisi ollut vauva.fi:n Aihe Vapaa -palsta, minne kaikki googlaukset vievät...), että märät kengät ja saappaat voi kuivata laittamalla saappaiden sisään herneitä tai riisiä, jotka imevät kosteuden. Jotenkin minusta tuntui, että minua huijataan, kun kippasin saappaat puolilleen herneitä. Mutta puolen vuorokauden jälkeen saappaat tosiaan olivat lähes kuivat ja seuraavana aamuna ihan kuivat. Että kaikkea sitä tosiaan oppii.

Joinakin päivinä tästä äitihommasta pitäisi saada jotain likaisen työn lisää. Isimiehelle terveisiä: Kurapuku on hyvä! Tästä kaikesta huolimatta. Kuva jäi lähettämättä.

Meinasin todeta, että minä niin odotan talvea. Mutta tänään sitten olikin aamulla pakkasta ja kohtasimme Juniorin kanssa pihalla uuden haasteen: miten välttää jäätyneen mattotelineen nuoleminen. Kannettuani lapsen ainakin viisi kertaa pois mattotelineen luota etupihan portaille jäähylle, tiedän niin, miten tämä tarina tulee vielä päättymään. Sitä paitsi samaa asiaa rakastin minäkin pienenä. Ihan vain pienesti mielessäni välähti kuva, kun lapsena kävin pyytämässä naapurin mummulta karkkia, soitin ensin ovikelloa ja vasta sitten nuolaisin jäisestä, metallisesta porraskaiteesta, koko kielellä tietysti.

ps. Ystäväni odottaa esikoistaan. Hänen miehensä oli myös tehnyt ensimmäisen vauvahankinnan: räkäimurin. Kyllä tulevat isät ovat ihastuttavan käytännöllisiä. Tähän loppuun tulisi sellainen sydän.