torstai 18. syyskuuta 2014

Syöttötuoli ja pöperöshow

Ajattelin kirjoittaa tämän just. Mutta nyt joudunkin toteamaan, että meille tuli syöttötuoli melkein kuukausi sitten. Se on niitä harvoja juttuja, jonka Pätkä sai ihan uutena. Käytettynä oli tarkoitus ostaa, mutta meistä tuli ranttuja ja toivomaamme väriä ei vain ollut liikkeellä käytettynä. Meille saapui jokalapsiperheen hitti. Stokken Tripp Trapp. Ensin ajatus oli ostaa valkoinen, mutta kas, kuka tahtoo kuurata syöttötuolia elämäntehtävänään. Joten meille tulikin oranssi tuoli mustalla istuinosalla. Se on Tampereen Maratonklubin väreissä, perusteli isimies ylpeänä.

Homma alkoi syöttötuolin asennuksella. Lapsi ähisi lattialla ja isimies ähisi hetken tuolin kimpussa. Suitsait oli tuoli kasassa. Laitoimme innosta hihkuvan lapsen syöttötuoliin ja polleina vanhempina tutkimme lapsemme ilmettä. Lapsi kiljui ja kikatti ja oli silminnähden riemuissaan uudesta tuolista. Pätkä osaa periaatteessa istua, mutta koska on vielä aika rimpula, hölskyi hän tuolin toisesta laidasta toiseen laitaan. Sen jälkeen pieni mies alkoi puskea seisomaan jalkatuesta ponkaisten. Valjaitakin olisi saatavilla. Vielä ei ole valjaita. Saa nähdä tarvitsemmeko sellaiset. Tarkastimme ohjeesta Jalkatuen asetus --- Jalkatuki on asetettu oikeaan korkeuteen, kun lapsen jalkapohja on tasaisesti jalkatuen varassa reisien koskettaessa istuinosaan. Noin sen pitäisi olla ja noin se on. Mutta ehkä lapsen pitäisi silti istua? Kai se lapsi pysyy siellä? No sammakkotyyny selän taakse ja
pöperöhommiin. Koko syönnin ajan kuuluu aina tasainen viuhviuh, kun jalat vispaavat tuolilla.

Nämä lempipotkarit ei kyllä enää mahdu...
Hyppy, hyppy!
Tämä syöttötuoli on tuonut tähän lapsiperhe-elämään ihan uuden aspektin. Lapsi näyttää tosi isolta, kun se istuu tuolissa. On mukava ruokailla, kun lapsi voi istua myös pöydässä ja moni muukin asia keitiössä sujuu, kun lapsen voi nostaa viereen syöttätuoliin istumaan. Hän nimittäin kokee olevansa ilmojen valtias ja tarkastelee elämää tätä nykyä mielellään ylhäältä käsin syöttötuolista.

Yritin tutkia (googlasin), miten tämä kiinteiden aloitus oikein käytännössä aloitetaan ja en oikein saanut selvää. Yksi tekee niin ja toinen näin. Olin kuullut, että bataatti on makeaa ja lasten suosiossa, joten suurinpiirtein umpimähkään aloitimme siis bataatista. Keitin ja soseutin haarukalla. Mutta enpä tiennytkään, että bataattia ei kannata soseuttaa haarukalla, koska juureksen rakenne on höytyvämäinen. Se tuntui suussa varmasti tosi inhottavalta ja sain tungettua lapsen suuhun sitä ehkä puoli teelusikallista. Seuraavana aamuna löysin lapsen vaipasta jonkin höytyvämäisrakenteisen noin puolen teelusikallisen kokoisen tahmaisen palleron. Siirryimme porkkanaan. Sekään ei oikein maistunut ja jälleen seuraavana päivänä löysin ehkä kaikki syöttämäni porkkananpalat ruuansulatusjärjestelmän jätepuolelta.

No totuushan on se, että useampi päivä pitää maistella samaa ja mielellään aamupäivällä, jos tulee reaktioita, niin sen näkee ennemmin päivällä/illalla kuin yöllä. Vaikka ilmeisesti välillä reaktioihin voi mennä enemmänkin aikaa. Kolme päivää samaa ja jos sujuu, niin sitten uusi maku. Ensimmäinen viikko syljettiin kaikki mahdollinen ulos, mutta sen jälkeen kaikki on uponnut, joten en ole kovin tarkkaan noudattanut mitään suunnitelmaa. Kovin tarkka en ole ollut ruuan rakentesta, koska möykkyinenkin pöperö näyttää uppoavan. Päiväunien vuoksi päivärytmi on edelleen hyvinkin vaihteleva, mutta olemme saavuttaneet lähes neljän aterian rytmin: aamupuuro, lounas, päivällinen/välipala, iltapuuro. Arvoon arvaamattomaan ovat nousseet pakastetut äidinmaidot.

Me on aloitettu aika perinteisellä linjalla ja maistettu on
bataatti: en tykkää
perunaa: namnam
porkkanaa:namnam
kukkakaalia: namnam
kurkkua: aika nam
pensasmustikkaa: namnam
täysjyväriisiä: namnam
mangoa: namnam
päärynää: aika nam
banaania: namnam
omenaa: namnam
luumua: namnam
kauraa: namnam

Onneksi olin kuullut, että kaura voi laittaa putket tukkoon ja sen se tottavie teki jo kahdessa päivässä ja tajusin jättää sen heti pois. Hitiksi on muodostunut täysjyväriisi, jota keitän/haudutan 2-2 1/2 tuntia ja se ajaa puuron virkaa tällä hetkellä. Toisinaan sitä tarjotaan myös lounaaksi tai välipalaksi riippuen mitä siihen sekoitan. Keitän parin päivän satsin kerrallaan ja välillä syön riisiä itsekin. Juominen ei suju vielä millään alkeellisellakaan tavalla ei hörpyttämällä eikä nokkamukista. Mutta tästä se lähtee. Ei niin paha mitä ensin kuvittelin.

Hankintalistalle höyrytyskattila ja uusi puurokattila.


3 kommenttia:

  1. Onko teillä tuolin omaa pehmustetta? Täytti vähän tuolia ja lisäsi sopivasti kitkaa pyllyn alla.

    Meillä oli rohkeasti valkoinen ruskeilla palloilla ja hyvin puhdistui tarvittaessa koneessa.

    VastaaPoista
  2. Harvinaisen kaunis värivalinta tuolissa ;) http://papumahassa.blogspot.fi/2014/08/prikke-prakke.html

    VastaaPoista
  3. Ei Eppu raskittu ostaa, mut tuo meidän viritelmä on toiminu ihan hyvin ja vähemmän pyyhittävää. ;)

    Katos katos Sanna, teidän Prikke Prakke on saman värinen. Hyvä maku! :D Eikä näy porkkana ja bataatti, heh.

    VastaaPoista