Täysimetin 6 kuukautta. Kuuden kuukauden ikään mennessä olen antanut lapselleni vain raa'an porkkanan, jota hän on imeskellyt ja jolla hän hieronut kutisevia ikeniään.
Viikko sitten kylässä huomasin sanovani ääneen, kuinka olen imettänyt puoli vuotta, koska se on ollut niin helppoa. Häkellyin sanomisistani. Tämä imetyshomma on ollut kaikkea muuta kuin tissi vauvan suuhun ja menoksi. Enkä kyllä tajua, miten suustani pääsi sellainen rupisammakko, että se olisi ollut helppoa, sillä se on ollut kaikkea muuta kuin helppoa.
Imetyskipu, joka jonkin oppaan mukaan kestää muutamia päiviä, kesti lähes kolme kuukautta, sen jälkeen lapsen imuote alkoi olla inhimillinen. Maidon tasaantuminen kestää jonkin oppaan mukaan keskimäärin 6-7 viikkoa. No, se voi kestää myös noin kolme ja puoli kuukautta. Jonkin oppaan mukaan rintaraivareita esiintyy kausittain 3-4-kuukauden iässä, meillä ne alkoivat syntymästä ja kestivät kaksi kuukautta, jokaikinen ilta ja myös päivisin. Ja kyllä, minä olin se joka ensimmäisenä kotiyönä steriloi vauvan tuttipulloja keskellä yötä ja vauva karjui kuin hyeena toisessa huoneessa. On tullut opiskeltua suihkutisseistä ja rintakumeista ja tiehyttukoksista ja tissirasvoista ja rintapumpuista, joista minulla ei ollut pienentäkään aavistusta ennen vauvan syntymää. Nyt vauva on viikon oli puoli vuotta ja se on vedellyt pelkkää äidinmaitoa tuolla huonolla imuotteellaan puoli vuotta. Neuvolan tätikin tuumasi, että onhan tuo vauvan ylähuuli tosi pieni, kun kyselin, miten huuli voi edelleen kääntyä välillä sisäänpäin. No siihenkin on kyllä löytynyt syy, kun on opiskellut kaiken nettitiedon vaikkapa niistä suihkutisseistä. Näin jälkeenpäin en tajua, miten olen selvinnyt.
Olen imettänyt, koska maitoa on tullut. Olen imettänyt, koska lapsi on kuitenkin tullut tyytyväiseksi. Olen imettänyt, koska lapsi on kasvanut, pissavaippoja on tullut tasaisesti ja vaatekoot ovat jääneet pieniksi. Olen imettänyt, koska on todellä kätevää laittaa tissi lapsen suuhun keskellä yötä ennemmin kuin lähteä kolistelemaan keittiöön ja lämmittämään pulloa. Olen imettänyt, koska lapsi on rauhoittunut rinnalle ja se antaa minulle rauhan, kun katson lastani.
Olen nähnyt vaivaa. Olen tehnyt töitä. Mutta ei imettäminen tee kenestäkään hyvää äitiä tai imettämättä jättäminen huonoa äitiä. Ymmärrän täysin, miksi joku ei halua imettää. Imetys on ollut itkua, kipua, väsymystä, raivoa ja turhautumista. Mutta se on ollut myös iloa, naurua, hellyyttä, hassuttelua ja rauhaa. Se tulee niin iholla, että sitä on vaikea käsittää. En olisi ikinä uskonut, kuinka paljon tunteita imetys voi aiheuttaa. En liputa nyt sen puolesta, kuinka äidinmaito on lapselle parasta ravintoa. Uskon jokaisen äidin sen tietävän, mutta silti on monia tarinoita, miksi joku ei halua tai voi imettää. Pullolapset kasvavat ja ovat ihan yhtälailla onnellisia ja terveitä. Ja saavat ihan yhtälailla osakseen äidinrakkautta ja läheisyyttä.
Maitobaari on täällä edelleen auki tiuhaan, mutta kyllä tähänkin taloon nyt uusi järjestys on tulossa. Nimittäin nuo inhoamani soseet.
Olen imettänyt pitkään myös siksi, että saisin tätä soserumbaa ehkä lyhyemmäksi. Toivon kovasti, että yksivuotias söisi jo aika lailla kaikkea ja näiden sörsseleiden kanssa ei tarvitsisi niin kauan säätää. Viikko sitten aloimme maistella soseita ja nyt viikon harjoittelun jälkeen lapsi on suostunut aukaisemaan suunsa ensimmäisen kerran. Voisin siis myös todeta, että nostan hattua niille, jotka aloittavat nämä lusikkahommat jo aikaisemmin. Viitseliäisyyttä vaatii tämäkin.
Sisäänpäin kääntyvä ylähuuli, kas siinä meilläkin imetyskivun syy. Nettidiagnoosini on liian kireä ylähuulijänne, mutta olen jo sinnitellyt tämän kivun kanssa seitsemän kuukautta ja alkanut uskoa, että jaksan vielä jäljelläolevat X kuukautta. Välillä sattuu niin että tekee mieli kirkua ja parkua, joskus sattuu vain vähän, ja joskus yöllä ei juuri lainkaan, kun vauva on riittävän uninen ja ote menee oikein. Mukava lisäbonus imetyskipuun on tämänhetkinen "olen pöllö" -vaihe, kun tissi suussa riuhdotaan päätä puolelta toiselle jokaisen lähiympäristön liikahduksen perässä, ja ikenillä venytetään tissiä mukana. Rintaraivareilta minut sentään on säästetty, niiden kohdalla olisin varmaan luovuttanut, kun muutenkin koko imetyshomma on mulle ollut... no, kamppailua.
VastaaPoistaMies sanoi yks päivä Pikkuässän purreen häntä ikenillään käsivarresta niin että sattui. Pidin pienen, mutta merkittävän hiljaisuuden, jonka jälkeen sanoin painokkaasti "niin, KÄSIVARRESTA". Viesti meni perille.
Kireä ylähuulijänne. Sekin on tullut googletettua. Soitin jopa neuvolaan ja kysyin asiasta, mutta harmikseni puhelu ohjautui kunnan toiseen neuvolapisteeseen, eikä täti osannut kommentoida asiaa. Välillä ote on parempi, mutta nyt kun ikeniä kutittaa tosissaan, se on välillä ihan kaamea. Kireä tai ei, niin uutta ei enää opita, se on varma. Tosin tuo ylähuulen kääntyminen voi olla myös jäämistöä siitä, kun maitoa tuli liikaa, koska se kesti ja kesti. Olen ajatellut sinnitellä, kun tosiaan on puoli vuotta ja sinnitellyt.
VastaaPoistaOlen merkittävästi harventanut maitobaarin tarjoamisväliä juuri sen vuoksi, että olen saanut jo nyt tarpeekseni tuosta ikenillä jyystämisestä..
Kuule, hyvin me on pärjätty. Vaikkei tämä sellainen pärjäämisasia olekaan. :)
Vielä yksi googletettava lisää: sormiruokailu. En ihan liputa sen puolesta. Meillä ei lapsi saa syödä puuroaan sormin, tulen antamaan yleensäkin lusikalla ruokaa suuhun ja lapsi ei myöskään saa itse valita lounastaan. Mutta ykkösen kanssa soseutin vain keittämäni hedelmät. Loput ruuat muussaan haarukalla ja mahdollisimman nopeasti annoin jo paloja, joita kätevästi saa itsekkin suuhun samalla, kun äiti sörkkii lusikalla. :-)
VastaaPoistaKakkonen tulee syömään suht samoja ruokia kuin muu perhe, meillä kun esim. kasviksia höyrytetään lähes joka päivä lisukkeeksi.
Ja imetyksestä. Se on kaikkineen haasteineen meidän äitien etuoikeus. Lapsi rinnalla "tää on mun" -rutistusrakkauspahkatumistunnetta en oikein muuten saa aikaiseksi. Mieskin on sanonut, että jos molemmat voisimme imettää, siitä tulisi varmasti riita, kumpi saa! Ja ehdottomasti liputan myös sen puolesta, että ruoka on aina mukana ja sängystä Ei tarvitse öisin nousta (kuin ehkä vessaan).